Jutut 17.08.2018

Jauhosavikka ansaitsee maineen korotuksen rikkaruohosta keittiön monipuolisesti käytettäväksi herkuksi.

Jauhosavikka (Chenopodium album) eli saviheinä on tuttu kasvimaan kitkijän kiusankappale, joka kiukkusanojen saattelemana paiskataan kompostiin. Kannattaisi kuitenkin ottaa talteen sen maukkaat, makeat siemenet ja pinaattimaiset lehdet.

Saviheinää käytettiin ja viljeltiin siihen saakka, kun pinaatti syrjäytti sen. Englannissa viljellään saviheinää vieläkin, ja sitä nautitaan keitettynä voin kanssa. Japanissa syödään lehtiä tuoreena ja suolaan säilöttynä. Saksassa sen kukkia lisätään tuorejuustoon.

Saviheinästä on tehty muun muassa pataruokia, keittoja ja puuroja. Suomessa on tehty savikka- ja nokkosvelliä ruisjauhoista ja maidosta tai vedestä.

Siemeniä voi lisätä leipään. Ensin ne voi keittää ja jauhaa. Taikinaan voi laittaa esimerkiksi ruisjauhoja, hiivaa, suolaa ja kuminaa.

Maarit Cederberg / VL-arkisto
Satoisasta saviheinästä voi käyttää lehdet, kukat ja siemenet.

Lasten herkkukastike

Uusien perunoiden kanssa tarjoiltu savikkasoosi oli ennen lasten herkkua: se oli maitokastike, johon sekoitettiin runsaasti savikkaa ja keitettyä kananmunaa.

Saviheinän nuoria versoja tai lehtiä voi hauduttaa pannulla öljyn, sipulin ja tomaatin kera. Saviheinän vanhetessa sen lehtien maku muuttuu vahvaksi ja voimakkaaksi, eivätkä kaikki enää pidä niiden aromista. Ne voi keittää kerran tai kahdesti 2–3 minuutin ajan välillä vettä vaihtaen.

Saviheinä sopii hyvin munakkaaseen, lettuihin ja yrttiöljyyn. Kukkatähkät voi nauttia höyrytettynä voin kera tai käyttää niitä ruoanlaitossa parsakaalin tavoin. Lehdet sopivat esimerkiksi smoothieen tai tuoremehuksi.

Resepti: Helpot kaura-jauhosavikkapihvit

 

Kuivaa tai pakasta

Jos aikoo säilöä jauhosavikkaa, lehdet kannattaa kuivata tai pakastaa heti poimimisen jälkeen, sillä kasvi lakastuu nopeasti.

Pakastettavat lehdet on parasta ryöpätä eli laittaa hetkeksi kiehuvaan suolaveteen. Ryöpätessä kasvia tai sen osia keitetään noin 10 sekunnin ajan, ja keitinvesi kaadetaan pois. Ryöppääminen tuhoaa lehtien entsyymit, jotka aiheuttavat värin ja maun muuttumista ja C-vitamiinin vähenemistä. Suola vähentää lehtien hyödyllisten kivennäisaineiden liukenemista ryöppäysveteen.

Kasvin siemeniä voi käyttää kvinoan tavoin. Ne sisältävät hieman saponiinia, jonka voi poistaa huuhtelemalla ne ensin kylmässä ja sitten kuumassa vedessä. Pesun jälkeen ne voi halutessaan vielä keittää kerran tai useammin vettä vaihtaen. Siemenet pehmenevät keitettäessä.

Savikan siemenillä on keittoa saostava ominaisuus.

Resepti: Nopeat savikkarieskaset

Maarit Cederberg / VL-arkisto
Jauhosavikka on erittäin ravintopitoinen.

Tuhtia ravintoa

Jauhosavikka on erittäin ravintopitoinen. 100 grammassa tuoretta kasvia on energiaa 34 kcal ja 98–300 mg C-vitamiinia. Kuivatussa jauhosavikassa on C-vitamiinia noin 50 mg/100 g.

Kasvi sisältää myös rautaa, A-vitamiinia, kalsiumia, fosforia, kaliumia, magnesiumia, kuparia, sinkkiä, mangaania, tiamiinia, niasiinia ja riboflaviiniä.

Jauhosavikassa on runsaasti elimistölle tärkeitä omega-3- ja omega-6-rasvahappoja sekä karotenoideja. Siinä on muun muassa paljon valkuaisaineita, hiilihydraatteja, rasvaa ja kuitua.

 

Varo ylensyöntiä

  • Jauhosavikka kerää itseensä nitraattia, jos se kasvaa typpirikkaalla paikalla. Kasvi saattaa aiheuttaa vaivoja allergisille. Suurina määrinä nautittuna siemenet voivat aiheuttaa oksentelua ja ripulia.
  • Oksaalihappoa jauho­savikassa on jopa 360–2 000 mg/100 g tuoretta kasvia, ja siksi sen lehdet kannattaa ryöpätä. Osa lähdekirjoista suosittelee, että jauho­savikkaa ei lainkaan nautittaisi raakana. Joidenkin lähteiden mukaan 400 g tuoreita lehtiä on suurin suositeltava terveen aikuisen kerta-annos.
  • Säännöllisesti käytettynä jauhosavikka ei sovi munuaisongelmista kärsiville.