Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan

Simo Passi on tehnyt puukkoja nuoresta pitäen – mestarin erikoisuus on vesivärein maalattu sorkokuva

Simo Passi on puukkosepistä tiettävästi ainut, joka tekee sorkopuukkoihin vesiväreillä maalattuja kuvia.
Simo Passi on puukkosepistä tiettävästi ainut, joka tekee sorkopuukkoihin vesiväreillä maalattuja kuvia. Kuva: Risto Jussila

Puukko- ja tuppimestari Simo Passi tunnetaan komeista puukoistaan ja niiden komeista tupista. Lähes koko hänen tuotantonsa koostuu puukoista, joita on valmistettu yksi ainut kappale.

”En jaksaisi tehdä koko ajan samaa puukkoa. On mielenkiintoisempaa suunnitella uusia ja muunnella aiempia”, mestari kertoo.

Simo harrastaa perhokalastusta ja kalastusta yleensäkin. Hän viihtyy luonnossa ja liikkuu siellä mielellään. Se näkyy myös puukoista.

”Yön hiljaisina hetkinä ideat nousevat mieleen. Minulla ei ole ollut vaikeuksia kehittää yhä uusia malleja.”

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Yksilöllisten puukkojen teossa luovuutta saa käyttää mielin määrin. Se jaksaa edelleen innostaa kohta 75 vuotta täyttävää puukko- ja tuppimestaria.

Kauhavalainen erikoisuus

Sorkoupotus tarkoittaa tuohikahvan korukuviota tai kuvaa, jonka ääriviivat ovat metalliliuskaa eli -sorkoa.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Simon spesiaalina ovat sorkopuukot, joihin tekemänsä sorkoupotetun kuvan esimerkiksi karhusta tai koirasta hän vielä maalaa vesiväreillä. Tässä lajissa hän on uranuurtaja. Niiden lisäksi syntyy pelkin sorkoupotuksin koristeltuja kahvoja.

Sorkoupotus vaatii tarkkaa silmää ja käsityötaitoa, kuvioiden maalaus puolestaan värien hallintaa.

Kauhavalaiset puukkosepät Iisakki Järvenpää ja Juho Kustaa Lammi kehittivät sorkoupotuksen jo sata vuotta sitten. Kauhavalle syntyi puukkopajoja, joista sorkoupotus levisi vähitellen laajemmalle.

Simo Passille sorkoupotuksen edelleen kehittäminen maalaten on kotipitäjän perinteikkään käsityötaidon jatkamista. Hän on siirtänyt taitojaan myös eteenpäin ja opettanut Kauhavalla sijaitsevan Iisakki Järvenpään puukkotehtaan kolmelle nuorelle naiskultasepälle sorkopuukkojen valmistusta.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
Simo Passi puukkopajassaan. Yhä uusien ja uusien mallien suunnittelu pitää yllä tekijän kipinää.
Simo Passi puukkopajassaan. Yhä uusien ja uusien mallien suunnittelu pitää yllä tekijän kipinää. Kuva: Risto Jussila

Puukonteko verenperintöä

Simo Passi syntyi puukon- ja tupentekijöiden sukuun.

Hänen paappansa Matti Passi oli maanviljelijä ja puukkoseppä, joka teki maataloustöiden ohessa monen muun kauhavalaisen tapaan puukkoja. Simon isä Ahto Passi seurasi isänsä jalanjälkiä jatkaen tilanpitoa pienellä maatilalla, mutta puukkojen sijasta hän valmisti tuppia.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

”Isän tekemät tupet menivät puukkoseppä Reino Kankaanpäälle, joka teki vain puukkoja. Reino ajoi mopolla meille hakemaan tupet, useimmiten yltä päältä puupölyssä.”

Jo nuorena Simo tottui auttamaan isäänsä tuppiverstaan töissä.

”Tuppia tehtiin meillä aina, ympäri vuoden, kun pienen tilan töiltä aikaa jäi. Isä oli rauhallinen ja ahkera mies, jonka työpäivä venyi joskus yömyöhään.”

Simon työksi vakiintui vuolla tuppeen lestat lepästä. Lesta on tupen sisään sijoitettava puinen, nykyisin myös muovinen kovike, joka pitää nahkatupen muodossaan.

Passin tilalla oli hieman metsää, mutta leppää siellä ei juuri kasvanut.

”Ellen ihan väärin muista, taisin joskus erehtyä hakemaan sitä rajojen väärältä puolelta. Jos niin pääsi käymään, peitin kannot tarkasti sammalilla ja kuljetin lepät säkissä salaa kotiin”, ikämies naureskelee.

Tuolloinkin leppä oli vähäarvoista puuta, mutta tupentekijälle se oli tärkeä raaka-aine.

Koristeraidat syntyvät tuohi-, muovi- ja metallilevyistä. Lopuksi kahva hiotaan muotoonsa.
Koristeraidat syntyvät tuohi-, muovi- ja metallilevyistä. Lopuksi kahva hiotaan muotoonsa. Kuva: Risto Jussila

Järvenpään puukkotehtaalle

”Kun muut ikäiseni nuoret kulkivat iltaisin kylillä porukoissaan, minä menin verstaalle vuolemaan lestoja. Ei siinä paljon muita harrastuksia voinut olla”, Passi muistelee lempeästi.

Viihdettä sentään löytyi omasta takaa. Isä Ahto soitti veljensä Aarnon kanssa pienessä torvisoittokunnassa, joka harjoitteli kerran viikossa Passin tuppiverstaalla.

”Se oli upiaa kuultavaa. Naapuritkin kerääntyivät usein katsomaan ja kuuntelemaan mahtavaa torvimusiikkia. Orkesteri esiintyi monenlaisissa tilaisuuksissa.”

Isäänsä autteleva ahkera nuorukainen huomattiin Iisakki Järvenpään puukkotehtaassa. Eräänä päivänä tehtaan omistajasukuun kuulunut Annikki Kivelä ilmestyi Passin tuppiverstaalle ja ehdotti, eikö Simo tulisi puukkotehtaaseen töihin.

”Minä lähdin ja sille tielle myös jäin. Välillä kävin armeijan mutta palasin takaisin. Olin Järvenpäällä työssä neljäkymmentäviisi vuotta, viisitoista viimeistä vuotta työnjohtajana.”

Puukkotehtaan työntekijän ei sopinut tehdä puukkoja omaan lukuunsa. Mutta kun eläkevuodet alkoivat, Passi ryhtyi yksityiseksi puukkosepäksi ja perusti Uniikkipuukot-yrityksensä.

”Näyttää olevan niin, että kun olen tehnyt puukkoja nuoresta pitäen, en nyt vanhemmalla iälläkään osaa olla tekemättä niitä.”

Omia visakoivuviljelmiä on useita. Vain komein visa kelpaa.
Omia visakoivuviljelmiä on useita. Vain komein visa kelpaa. Kuva: Risto Jussila

Vaimo ja poika mukana

Passi kertoo puukonteon olevan hänelle nyt eläkevuosina vain harrastus. Toimeliaisuus on kuitenkin melkoista. Hän kiertää pakettiautolla ympäri vuoden messuilla yhdessä vaimonsa Leenan kanssa. Puukkoja pursuvalla myyntipöydällä on mittaa viisi metriä.

Työuransa kauppaopistossa opettajana tehnyt Leena Passi hoitaa yrityksen juoksevat asiat ja tekee kirjanpidon.

Pariskunnalla on kaksi poikaa, Teemu ja Tuomo. Heistä Teemu on päivätyönsä ohessa aloitellut tekemään puukkoja.

Kahvoihin tarvittavan visan Passit kasvattavat itse. Vanhin visaviljelmä huojuu muhkuraisin rungoin puukkoverstaan takana pellolla.

”Teemu on perehtynyt visan kasvatukseen. Hän myös sahaa vannesahalla visapölkyt sopiviksi laudoiksi, jotka kuivatetaan ja joista teen sitten kahvat puukkoihin.”

Tuppisepän poikana Simo Passi valmistaa itse myös näyttävät tupet puukkoihinsa. Se lisää puukkojen ainutkertaisuutta ja oman visaviljelmän ohella parantaa myös kannattavuutta. Terät puukkoihin ostetaan muualta.

Eläimet, linnut ja kalat kahvoissa mukailevat vanhaa kauhavalaista, hevosenpäistä puukkoa.
Eläimet, linnut ja kalat kahvoissa mukailevat vanhaa kauhavalaista, hevosenpäistä puukkoa. Kuva: Risto Jussila

Luontoaiheisia puukonpäitä

Vanhassa kauhavalaisessa sorkopuukossa koristekuvio oli tyyliltään hillitty, vaikka se saattoi olla monimutkainen ja runsas.

Sen lisäksi perinteistä sorkopuukkoa tehtiin myös pykälää koristellumpana versiona, jolloin kahva varustettiin metallisella hevosenpäällä.

Moniin maamme vanhoihin paikallisiin puukkomalleihin verrattuna kauhavalainen, hevospäinen sorkopuukko pyrki olemaan ”muita komiampi” tai kenties ”selevästi muita komiampi”.

Korupuukon idea vietiin hevospuukossa näin epätavallisen pitkälle, ja samalla syntyi korupuukon perusmalli, joka innoittaa puukontekijöitä laajasti vieläkin. Hevospäinen tuppiroska sorkoupotuksin kuuluu luonnollisesti myös Simo Passin mallistoon.

Tätä vanhaa metallisten puukonpäiden perinnettä mukaillen hän tekee myös puukkoja, joiden kahvassa on esimerkiksi karhun, koiran tai hirven metallinen pää. Kahvan koristenuppina voi olla myös metso, poro tai koukkuleukainen kojamo eli koiraslohi.

Luontoaiheiset metallipäät Passi hankkii muualta. Kahvat ovat useimmiten visaa tai tuohta. Kahvan värityksellä on oma, tärkeä vaikutuksensa lopputulokseen.

Damastiterä on puukonterä, jossa on kerrostaonnalla aikaan saatu loimukuvio. Se sopii etenkin korupuukkoihin. Korupuukoiksi voi kutsua myös kaksi- tai kolmineuvoisia puukkoja, joissa sama tuppikokonaisuus sisältää kaksi tai kolmekin erikokoista puukkoa.

Valmiina puukot eivät ole samanlaisia, niissä on aina eroja.
Valmiina puukot eivät ole samanlaisia, niissä on aina eroja. Kuva: Risto Jussila

Myös käyttö- ja pikkupuukkoja

Korupuukot ovat koriste- ja keräilyesineitä. Harvan vyöllä ne keikkuvat metsissä tai vesillä. Paluu kotiin tuppi tyhjänä läpsyen olisi karvas pala nieltäväksi.

Simo Passi valmistaa myös monenlaisia käyttöpuukkoja, joista osa on melko pienikokoisia. Hyvä käyttöpuukko istuu kouraan, ja sillä on kätevä toimitella eri puukko­askareita.

Retkikäytössä suosittuja ovat pikkupuukot, koska ne ovat kevyitä. Jos nainen ostaa puukon itselleen, se on usein käteen hyvin istuva pikkupuukko.

Simo valmistaa myös useita pohjalaisesta mielenmaisemasta ja historiasta kertovia puukkomalleja kuten leijonavaakunalla varustettuja Suomi-puukkoja, jotka istuvat hyvin Pohjanmaan perinteeseen.

Jääkäriliike vaikutti aikanaan voimakkaasti lakeuksilla, ja liikkeen tunnus, Mantovan risti, löytyy Kauhavan kaupungin vaakunasta. Passi valmistaa tällä vaakunalla varustettua puukkoa.

Taakse jääneestä historiasta kertovat myös suojeluskuntapuukot, joiden kahvoihin on kuvattu maan eri osien suojeluskuntapiirien hihamerkit. Tunnuksia on 21 erilaista.

 

Mikä sorkoupotus?

  • Ohut (0,15–0,20 mm) messinkisoiro eli -sorko teroitetaan, ja siitä muotoillaan puukon tuohikahvaan korukuvio tai kuva.
  • Liuska naputellaan eri­kokoisina pätkinä pienellä vasaralla tuohen sisään, jonne se painuu kolme tai neljä milliä syvään.
  • Tuohi on luja ja kestävä kahvamateriaali. Sorko­upotus pysyy kahvassa ”ikuisesti”. Jos upotuksessa on kuva, Simo Passi saattaa myös maalata ja lakata kuvan.

 

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 11/17.

Metsäpalvelu

Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.