Jutut 26.10.2018

Aurinko nousee, ja pinon kuormaukseen ja ajoon tehtaalle on aikaa tunti. Aarre hyppäsi kuljetusyrittäjä Kimmo Villmanin kyytiin ja jututti kokenutta yrittäjää alan haasteista. Katso myös video, jolla Villman tekee puukuormaa ja ajaa puunkuljetusautoa.

”Näin ei voi jatkua. Puunjalostuslaitosten puuhuollon järjestämisessä on parantamisen varaa. Me kuljetusyrittäjät joudumme ajoittain kustantamaan sen, että tehtaat saavat puunsa aikataulujen mukaan.”

Toimitusjohtaja Kimmo Villman esittää näkemyksensä leppoisasti mutta päättäväisesti. Kuljetus Villman Oy:llä on ajossa yli kaksikymmentä rekka-autoa, ja myös yrittäjä itse ajaa.

”Perille tehtaalle tai sahalle pitää usein tulla noin tunnin tarkkuudella. Jos myöhästyy, uutta purkuvuoroa voi joutua odottamaan useamman tunnin. Näin pitkä rekan seisottaminen aiheuttaa kuljetusyrittäjälle kohtuuttomia tappioita.”

Villmanin mukaan puoli tuntia on maksimiaika, jonka rekka voi viipyä tehtaalla.

 

Kelien ja teiden armoilla

Purkuvuorolle pääsee, kun ei myöhästy. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty.

”Otamme säät ja kelit huomioon. Varaudumme olosuhteisiin. Eteen tulee kuitenkin tilanteita, joihin ei voi täysin varautua”, Villman muistuttaa.

Yhdistelmä täydessä lastissa nosturin kanssa voi painaa noin 76 000 kiloa. Kuorman koko on noin 55 kiintokuutiota. Aikatauluissa pysyminen tällaisella lastilla on haastavaa.

Lumisade, liukkaus, kelirikko ja sulan maan aikana metsäteiden pehmeys märkinä aikoina voivat aiheuttaa yllätyksiä. Joka talvi ainakin yksi perävaunu kaatuu jäisillä teillä, joskus myös auto. Kiinni jääminen on tavallista.

Autotkaan eivät ole täydellisiä, vaikka olisivat tuliteriä. Aina voi jotakin mennä rikki. Hidasteita voi aiheuttaa erityisesti auton oma ajotietokone. Se seuraa muun muassa päästöjä ja voi rajan ylittyessä pudottaa tehot tai kieltää ajamisen. Sähkölaitteita on paljon ja järjestelmä hyvin vikaherkkä.

Myös muu tieliikenne saattaa aiheuttaa viivästyksiä.

”Ongelmat konkretisoituvat tehtaan tai sahan portilla. Jos myöhästyy aikataulusta, pitää odottaa kuorma päällä uutta purkuvuoroa”, Villman harmittelee.

Hänen mielestään kuljetusyrittäjä ei voi olla se, joka toimii ketjussa joustavana lenkkinä ilman asianmukaista korvausta siitä.


”Tietokone on elinehto”

Puunjalostuslaitosten puuhuollon peruskuvio on se, että metsäyhtiöt ostavat leimikoita, koneurakoitsijat hakkaavat ne ja ajavat teiden varsiin, joista kuljetusyrittäjät ajavat ne rekoilla sahoille tai tehtaisiin, terminaaleihin tai juna-asemille vaunuihin. Pääosa puusta päätyy tehtaille ja sahoille tällä tavalla.

Jokaisessa puutavara-autossa on tietokone, jolla ajomääräykset siirretään autoihin.

”Toimiva tietokoneyhteys on kaiken elinehto. Sieltä löytyvät puulaanit ja myös määränpäät, jonne kuormat ajetaan. Puunajo halvaantuu heti, jos tietokoneet eivät toimi.”

Rekan tietokoneen karttapaikannin näyttää tukki- ja kuitupinojen sijainnin ja opastaa kohteelle. Villman kiittelee sitä, että paperisten karttojen kanssa pelaaminen on jäänyt historiaan. Hän pitää tiedonsiirron sähköistä järjestelmää hyvänä.

”Tietokoneen rooli on kasvanut suureksi. Kun viemme lastin määränpäähän, tallennamme ajetun puumäärän koneelle, ja se vähentää sen tien varteen jääneistä pinoista.”

Näin autoissa pysytään kaiken aikaa selvillä siitä, paljonko tienvarressa on vielä ajamatonta puuta.

Risto Jussila
Metsäkoneen kuljettaja kuormaa puut tien varteen aina niin, että pinon toinen pää on suora. Tällä tavoin kuormanippujen toiset päät saadaan suoriksi myös autossa.

Oma piha ja terminaalit

Kuljetus Villmanin toimipaikka ja kuorma-autojen huoltohallit sijaitsevat runsaan viiden kilometrin päässä Viitasaaren keskustasta. Tontilla on runsaasti tyhjää tilaa, jota käytetään laaninloppujen eli vajaaksi jääneiden kuormien välivarastona. Vajaalla kuormalla ei kannata ajaa yhtään enempää kuin on pakko.

”Näitä pieniä puueriä siirtelemme tänne omaan pihaan, nostelemme maahan ja maasta taas sopivan auton kyytiin. Tällä tavalla saamme kaikki puut pois metsästä, mutta meidän ei kuitenkaan tarvitse ajaa sahoille ja tehtaille tyhjillä kuormilla.”

Viitasaaren tuntumassa on käytössä myös muutama terminaali, joihin puita voidaan varastoida. Terminaaleja käytetään varastopaikkoina muun muassa keväisin ennen kelirikkoa. Niiden avulla puut saadaan nopeasti pois metsästä ennen teiden pehmentymistä. Jatkokuljetus tapahtuu myöhemmin.

Systeemi tasoittaa ruuhkahuippuja ja turvaa sahojen ja tehtaiden puuhuoltoa. Monien plussien takia terminaalien käyttö on lisääntymässä.

Risto Jussila
Jos perävaunu kaatuu pehmeällä metsäautotiellä, sidontaliinat ehkä hajoavat. Liinojen kiinnittäminen vasta paremmalla tiellä on varotoimi sen varalle.

Puunkuljetus keskittyy

Kuljetus Villman on kolmen veljeksen yritys. Kuljetuskalusto on kasvanut veljesten isän Taunon yhdestä puutavararekasta nykyiseen yli 20 rekkaan. Autoilla ajetaan kahdessa vuorossa.

Kehitys kuvastaa koko alan kehitystä. Yhden miehen yritykset ovat vähentyneet kaiken aikaa, ja samalla joidenkin yritysten koko on kasvanut roimasti.

”Suuremmalla automäärällä on helpompi vastata nykypäivän haasteisiin. Esimerkiksi jos jonkun auton kuorma uhkaa myöhästyä määräajasta, jokin toinen auto pystyy ehkä paikkaamaan sen.”

Monista autoista ja lukuisista kuljettajista on myös se etu, ettei kuljetuskyky lamaannu vastoinkäymisistä yhtä herkästi kuin yhden auton yrityksessä. Se parantaa toimitusvarmuutta.

”Kykenemme tekemään tarjouksia suurten puumäärien kuljetuksista. Varsinkin isoille asiakkaillemme se tarkoittaa sitä, että kokonaisuuksien kilpailutus helpottuu.”

Risto Jussila
Kääntöpaikoilla tilaa suuntaansa tulisi olla vähintään 25 metriä, jotta yhdistelmä mahtuu kääntymään.

Tiukkaa säätelyä ja valvontaa

”Automäärän kasvattamisella olemme pyrkineet pitämään yllä kannattavuutta, jota muun muassa EU:n tiukentunut säätely koettelee”, Villman sanoo.

Kuljettajan vuorokautinen ajoaika on enintään yhdeksän tuntia. Villmanin mielestä valoisana aikana voisi kuitenkin ajaa turvallisesti vähän enemmän.

”Jos valoisana aikana saisi ajaa pitempään, pimeässä ei tarvitsisi ajaa niin paljon kuin nyt. Juuri pimeässä turvallisuus uhkaa heiketä, mutta sitä EU ei ota huomioon.”

Villman muistuttaa, että aika moni on ajanut henkilöautoa samoilla silmillä yli yhdeksän tuntia tai jopa kaksinkertaisen ajan. Ammattiliikenne on toki eri asia, mutta aikaraja on ankara.

Myös sakotusjärjestelmää hän pitää tiukkana. Pieni ylikuorma tuo sakon, ja puunkuljetuksessa pieniä ylityksiä tuppaa tulemaan varovaisuudesta huolimatta. Puiden paino vaihtelee.

Kolme sakkoa vuoden sisällä tarkoittaa kortin menetystä vähintään kuukaudeksi.

”Puutavara-auton kuljettajan on oltava varovainen aina. Se on kova paikka, kun joutuu olemaan poissa töistä ja palkatta. Vaikeuksia tulee myös yritykselle, jos kuljettajia on yksi vähemmän.”

 

Useita asiakkaita

Useimmiten Kuljetus Villmanin rekkojen keula osoittaa kohti Metsä Groupin uutta biotuotetehdasta Äänekoskella. Muita suuria asiakkaita ovat UPM, Stora Enso, Keitele Forest ja metsänhoitoyhdistykset. Yksi merkittävä asiakasryhmä ovat pienet sahat. Kaikkiaan Kuljetus Villman ajaa puuta 17 eri puunjalostuslaitokselle sekä neljälle viidelle juna-asemalle.

”Pinolta määränpäähän on matkaa keskimäärin kahdeksankymmentä kilometriä”, Villman laskee. Kuljetusmatkojen haitari on noin 5–200 kilometriä.

Taloussyklissä eletään parhaillaan pitkän nousukauden loppuvaihetta. Joidenkin ekonomistien mielestä kovin kasvuvaihe on jo ohitettu, vaikka kasvu jatkuu edelleen hyvänä. Syklin mukaisesti sahojen ja tehtaiden käyttöaste on pääosin korkea.

”Työtilanteemme on tällä hetkellä hyvä ja rekoille riittää puunajoa. Mutta kuinka kauan näin jatkuu, sitä ei tiedä kukaan. Tilanne voi muuttua nopeasti.”

Kuljetusyrittäjälle sateeton kesä on ollut mannaa. Metsäautotiet ovat olleet kuivia ja kovia, ja päivän valoisa aika on syksyllä vielä pitkä.

”Puu on liikkunut alkusyksystä hyvin. Olosuhteet ovat suosineet ajoa, ja kuljetusmäärät ovat olleet koko vuoden huipussa.”

Risto Jussila
Hellekesä kuivatti varastoja. Kuivahtaneesta puusta ylikuormaa ei hevin synny, vaikka kuorma on täysi.

Autot vaihtuvat nopeasti

Puutavararekan elinkaari on yllättävän lyhyt. Auto maksaa ilman alvia noin 200 000 euroa, nosturi noin 75 000 euroa ja peräkärry samoin noin 75 000 euroa. Koko paketin veroton yhteishinta on noin 350 000 euroa.

”Kahta vuoroa ajaen auton käyttöikä on viitisen vuotta. Eli juuri kun sen on saanut maksettua, se pitää vaihtaa uuteen.” Käytettynä yhdistelmästä saa noin 30 000–40 000 euroa. Arvonalennus on nopeaa.

Vaikka yhdistelmien koko on kasvanut, lisääntyneiden akseleiden ja renkaiden ansiosta renkaiden pintapaine on pienentynyt. Uudet ajoneuvoyhdistelmät rasittavat teitä vähemmän kuin pienemmät puutavararekat takavuosina.

 

Kuljetus Villman Oy

  • Viitasaarella ja sen ympäristössä toimiva Kuljetus Villman on kolmen veljeksen Kimmo, Juha ja Pekka Villmanin yritys.
  • Puutavaraa ajetaan 23 puutavararekalla, sora-autoja on kolme. Työntekijöitä on noin 50, ja yritys lukeutuu Viitasaaren suuriin työllistäjiin. Autot huolletaan ja pidetään kunnossa omalla korjaamolla, joka työllistää 3–4 asentajaa.
  • Yritys valmistuttaa Puolassa omaa Wilma-perävaunua. Wilmaa käytetään omissa autoissa, ja sitä on myyty kymmenille muille kuljetusyrittäjille eri puolille maata. Omaan tuotantoon kuuluu myös markkinoiden kevein perävaunun puutavarapankko Bear XO. Ne valmistetaan Suomessa Kivijärvellä.
  • Kuljetus Villman Oy:n liikevaihto on noin 6–7 miljoonaa euroa.


Artikkeli on julkaistu Aarteessa 8/2018