Jutut 20.12.2018

Lämpenevät talvet ja lumipeitteen väheneminen suosivat pikkuisia töyhtötiaisia, mutta metsien pirstoutuminen ja muuttuminen yksitoikkoisemmiksi tekee elämän vaikeaksi.

Töyhtötiainen on todellinen metsäläinen. Aikuiset ovat äärimmäisen tiukkoja paikkalintuja eivätkä nuoretkaan vaella kuin lähimpään vapaaseen metsäpalaan. Lintu karttaa aukeiden ylittämistä, ei oikaise lammenpohjukan tai avosuon yli, vaan kiertää ne aina metsän suojassa. Se on myös melkoinen elämäntaituri, joka munii ainoan pesyeensä jo huhtikuussa, ja siinäkin on useimmiten vain 4–6 munaa. Näin pienellä poikastuotolla talvesta täytyy selviytyä pienillä tappioilla.

Töyhtötiainen onkin talvimetsän energinen ilopilleri, joka tervehtii kulkijaa helmeilevällä äänellään. Se näyttää aivan metsätontulta pystyssä sojottavine, kauniisti kirjailtuine hiippalakkeineen. Pariskunta on lyöttäytynyt jo loppukesällä yhteen naapureinaan elävien hömö- ja kuusitiaispariskuntien kanssa, ja syksyn mittaan parveen liittyy usein muutama nuori lintu.

Lyhyen talvipäivän parvi kiertää reviiriään aamuhämärästä iltamyöhään. Linnuilla on kiire etsiä ruokaa: kohmeisia hyönteisiä, siemeniä ja erityisesti syksyllä tekemiään ruokavarastoja. Energiaa on saatava kylmän yön tarpeisiin.

 

Yöt kuluvat säästöliekillä

Tiaisilla on keinonsa pitkän pimeän varalle. Ne etsiytyvät tiiviiseen koloon tai lumionkaloon, pörhöttävät höyhenensä mahdollisimman ilmavaksi ja vaipuvat yön kestävään kylmähorrokseen, jossa niiden ruumiinlämpö laskee muutaman asteen ja elintoiminnot hidastuvan hieman.

Säästöliekillä eläen ne saavat energiavaransa riittämään jopa kahdeksantoista tunnin mittaisen ja kolmekymmenasteisen pakkasyön ajaksi. Aamulla ne heräävät taas uuteen lyhyeen päivään ja kiireiseen ruoanetsintään. Toki talvi ottaa joukosta omansa, mutta monet selviävät helkyttämään kevättä heti ensimmäisen suojapäivän kunniaksi.

Kaikkein vaikeimpia ovat talvet, jolloin pysyvä lumipeite tulee aikaisin ja säilyy pitkään puiden oksilla. Silloin vuodenvaihteen lyhyet päivät ovat kuumeisen hyörinän aikaa. Oksiston rakosiin ja jäkäliin tehdyt varastot ovat lumen peitossa, mutta onnekseen linnuilla on vararavintoa kerättynä ihonalaiseksi rasvakerrokseksi.

Heikki Willamo
Mäntyvaltaisilla kankailla viihtyvän töyhtötiaisen päätä koristaa kirjailtu ”hiippalakki”.

Nykyinen pesimäkanta on melko vakaa

Lämpenevät talvet ja lumipeitteen väheneminen suosivat näitä pieniä siivekkäitä, mutta metsien pirstoutuminen ja muuttuminen yksitoikkoisemmiksi tekee elämän vaikeaksi. Töyhtötiainen suosii karuhkoja, mäntyvaltaisia kankaita, joissa on kelopuita, pökkelöitä ja muuta kuollutta puuainesta. Tällaisissa metsissä on rikas hyönteis- ja hämähäkkilajisto, joka takaa tiaisille runsaan ravinnon. Pirstoutuminen puolestaan vaikeuttaa aukkoja vieroksuvan metsäläisen leviämistä.

Töyhtötiaiskannat romahtivat viime vuosisadan puolivälin jälkeen alle puoleen, ja väheneminen jatkui aina 1980-luvulle asti. Sen jälkeen tahti on tasoittunut ja nykyinen pesimäkanta on suhteellisen vakaa. Töyhtöpäätä voi edelleen pitää karujen kankaiden ja kalliometsien peruslintuna, mutta pesimätiheys vaihtelee suuresti metsän laadun mukaan. Talvinen ravinto on ratkaiseva tekijä, ja sitä on talousmetsissä niukasti tarjolla.

Töyhtötiainen pesii erilaisissa koloissa mutta arvostaa eniten itse tehtyä. Siihen se tarvitsee pökkelön, johon voi kaivaa pesäkolon hennolla nokallaan. Paras on pehmeäksi lahonnut koivu, jonka pysyy pystyssä sitkeän tuohen voimalla. Jos tuohessa vielä on linnunmentävä reikä, tintti kykenee nyppimään sisuksiin mieluisan kodin poikasilleen. Siellä ne kasvavat nopeasti ja pyrähtävät maailmalle jo toukokuun lopulla. Näin niillä on edessään koko kesä, jonka aikana ne voivat harjoitella metsässä elämisen taitoja.

 

Töyhtötiainen (Parus cristatus)

  • Kymmenen grammaa painava, ruskean, mustan, harmaan ja valkoisen kirjava  tiainen, jolla on päässään komea töyhtö.
  • Esiintyy pohjoista kohti harvinaistuen aina napapiirille asti.
  • Asustaa kaikenlaisissa havumetsissä, mutta viihtyy parhaiten mäntyvaltaisilla kankailla ja valoisissa kalliometsissä.
  • Todellinen metsäläinen, jonka esiintyy sitä runsaampana, mitä luonnontilaisempi metsä on.
  • Tekee syksyisin satoja pieniä ruokavarastoja talveksi, jonka viettää sekaparvissa muiden metsätiaisten kanssa.