Jutut 10.05.2019

Veikko ja Jani Simola vaihtavat keväisin sukset lähes lennossa pottiputkiin. Kovasta kunnosta on hyötyä myös istutustyömaalla.

Istutuskeli on toukokuun puolivälissä Kouvolan Valkealassa mitä parhain. Aurinko paistaa ja lämpöä on reilut kymmenen astetta. Vauhdikas istuttajakaksikko on aloittanut työpäivänsä tuttuun tapaansa aamuseitsemältä.

Isä-poikaparivaljakon istutustahdista on kuulunut hurjia huhuja. Pian selviää, pitääkö pikkulintujen liverrys paikkansa. Viisituhatta tainta päivässä kahteen mieheen kuulostaa tavallisen metsänomistajan korvaan päiväunelta. Sama tahti jatkuu kaksi kuukautta, kuutena päivänä viikossa.

Veikko Simola kurvaa mönkijällään noutamaan toimittajan Kouvolasta Mikkeliin johtavan tien varressa sijaitsevalta sorakuopalta. Ajo-ohjeet ja aikataulu ovat täsmälliset, eikä ihme, sillä Simola, 56, on tehnyt työuransa opistoupseerina Vekaranjärven varuskunnassa. Vekaranjärven ampuma-alueen kumu kuuluu tänäänkin selvästi istutustyömaalle, sillä varuskuntaan on matkaa kymmenisen kilometriä.

Simola siirtyi armeijan palveluksesta eläkkeelle kuusi vuotta sitten ja aloitti täysipäiväisenä metsäpalveluyrittäjänä. Sitä ennen metsätyöt olivat hänelle vapaa-ajan harrastus.

Markku Pulkkinen
Veikko ja Jani Simola (oik.) urakoivat taimia maahan Kymenlaakson alueella yhteensä 5 000 taimen päivätahdilla. Isän ja pojan pieni keskinäinen kisailu siivittää osaltaan hyviin tuloksiin.

Istutuksia ja raivauksia

Veikko Simola ja hänen poikansa Jani Simola omistavat Metsäenergia ja -palvelu J & V Simola -yrityksen. Yritys tekee istutusten lisäksi raivauksia, pihapuiden kaatoja ja polttopuita. Syksyisin kaksikko pystyttää aurauskeppejä 250 kilometrin matkalle.

”Metsänhoitoyhdistykset ja metsäyhtiöt ovat suurimpia asiakkaitamme, mutta teemme töitä myös yksittäisille metsänomistajille. Omaakin metsää on reilut 20 hehtaaria”, Veikko Simola kertoo.

Oppinsa metsätöihin Veikko sai isältään Valkealan Tuohikotissa.

”Kun olin koulupoika, isä herätti kesäisin seitsemältä polkemaan heinää taimien ympäriltä. 18-vuotiaana hankin ensimmäisen moottorisahani ja aloin tehdä hankintahakkuita Ensolle. Metsätyöt olivat minulle armeijauran aikanakin tärkeä henkireikä.”

Jani Simola, 32, on koulutukseltaan fysioterapeutti, mutta toistaiseksi hän keskittyy vain kilpahiihtoon ja metsätöihin. Metsätöitä hän tekee noin kolme kuukautta vuodessa. Molemmat Valkealan Kajoa edustavat miehet ovat menestyneet hyvin kansallisen tason kilpaladuilla.

 

Logistiikka mietittävä

Ei tuhlata kallista työaikaa vaan siirrytään ripeästi mönkijällä istutusaukon laidalle. Työmaa on reilun kymmenen hehtaarin kokoinen, tasamaalla sijaitseva avohakkuu, jolle sopii noin 19 000 kuusentainta. Urakka vie Simolan kaksikolta normaalitahdilla vajaat neljä päivää. Satunnainen istuttaja käyttäisi urakkaan kaksin- tai kolminkertaisen ajan, sillä jo tuhat tainta päivässä on hyvä saavutus kenelle tahansa.

”Iso istutusmäärä perustuu tarkasti suunniteltuun logistiikkaan. Taimihuolto pitää hoitaa tehokkaasti. Tyhjää kävelyä tai ajelua ei saa olla”, Veikko Simola valottaa.

Simolat kuljettavat taimet ja mönkijän työmailleen pakettiautolla ja isolla peräkärryllä. Metsätiellä taimikärry siirretään mönkijän koukkuun ja vedetään mahdollisimman lähelle työmaata.

Peräkärrystä taimilaatikot lastataan itse viriteltyyn taimirinkkaan, jolla saa kulkemaan kerralla kuusi laatikkoa eli 540 tainta. Istutusvakka on tavallinen, molempien olkapäiden yli menevillä valjailla varustettu vakka, johon mahtuu satakunta tainta.

”Istutustyössä ei kannata ottaa ylimääräisiä askeleita, sillä ne kuluttavat turhaan energiaa. Seuraava istutusmätäs pitää olla jo katsottuna, kun taimi sujahtaa putkeen.”

Harppomista helpottaakseen herrat ovat vetäneet jalkaansa lyhytvartiset turvasaappaat, jalkapalloilijoiden säärisuojat ja kevyet hiihtotrikoot.

Hyvän suunnittelun ja kovan kuntonsa ansiosta Veikko ehtii istuttaa vuodessa lähes 200 000 ja Jani 100 000 tainta. Jani lopettaa työt yleensä jo neljältä, ja hänen keväinen työrupeamansa kestää 40 päivää. Sen jälkeen hän siirtyy hiihtoharjoittelun pariin. Veikko tekee hieman pidempää päivää ja istuttaa kevään sesongin lisäksi myös syksyisin.

Markku Pulkkinen
Jani Simolan rinkkavirityksellä työmaalle kulkee kerralla 540 tainta.

Laatu tärkeintä

Vaikka istutus käy teräskuntoisilta miehiltä ripeästi, on päähuomio aina istutustyön hyvässä laadussa.

”Laadusta ei tingitä koskaan. Paras kiitos hyvästä työstä on se, kun asiakkaat suosittelevat meitä muillekin”, Veikko Simola tiivistää.

Ammatti-istuttajat valitsevat tarkasti paikan, johon taimen sijoittavat. Mättään päällä taimi taistelee parhaiten rikkaruohoja vastaan ja kasvuolot ovat muutenkin optimaaliset. Hyvä istutuspaikka on tärkeämpi kuin taimien sentintarkka etäisyys toisistaan.

Veikko painottaa, että taimi pitää istuttaa riittävän syvään. Juuripaakku pitää saada kosketuksiin kivennäismaan kanssa, ja paakun päälle pitää jäädä 3–5 senttiä maata. Tämän vuoksi Simolat käyttävät istuttaessaan pitkäleukaisia pottiputkia.

Oikean istutustiheyden yrittäjät tarkastavat muutaman kerran päivässä neljän metrin onkivavalla. Sen muodostaman ympyrän sisään pitää jäädä yhdeksän kuusentainta. Silloin hehtaarille tulee 1 800 tainta.

Markku Pulkkinen
Taimen ympärys on tiivistettävä huolella, jotta juuripaakku on kunnolla kosketuksissa kivennäismaan kanssa. Turvasaappaat ovat sopivan tukevat jalkineet tiivistämiseen.

Energiaa kuluu, samoin juomaa

Aktiivisesti urheilevat miehet ymmärtävät energiansaannin tärkeyden raskaassa työssä. Jos energia loppuu, loppuu myös työnteko. Sykemittarin mukaan kumpikin kuluttaa istutuspäivänä noin 5 000 kilokaloria. Se vastaa monen kymmenen kilometrin hiihtolenkkiä. Veikon mukaan raivaussahalla raivaaminen on huomattavasti istutusta kevyempää. Kumpikaan miehistä ei hingu enää istutuspäivän jälkeen lenkille.

Energiavajetta paikataan työmaalla nautittavalla kahdella lämpimällä aterialla, jotka sisältävät myös vihanneksia. Ruoat säilyvät pakettiauton jääkaapissa ja ne lämmitetään autossa olevalla mikroaaltouunilla. Virran laitteisiin tuottaa aggregaatti.

”Ruokailu on päivän juhlahetki”, Veikko nauraa. ”Lounaan päälle otan aina vartin päiväunet.”

Urheilujuomaa kuluu miestä kohden 5–6 litraa päivässä. Välipaloiksi on varattuna kananmunia, banaaneja, leipää ja energiapatukoita. Aamu aloitetaan kaurapuurolla.

Auringonpaiste ja lämpö tuovat oman lisärasituksensa istutustyöhön. On tärkeää varoa, että nenänpää, korvalehdet tai niska eivät pala. Sen estävät lippalakki ja aurinkorasva. Molemmat käyttävät myös aurinkolaseja.

Markku Pulkkinen
Istuttajan pitää muistaa juoda. Jani Simolalla kuluu viitisen litraa urheilujuomaa päivässä.

”Ei kannata ajatella turhia”

Kevään kahden kuukauden istutusaikana Simolat tekevät kuuden päivän työviikkoa. Yksi lepopäivä on tarpeen, sillä istutustyökin voi viedä ylikuntoon. Janilla on tästä karvas kokemus.

”Yhtenä keväänä istutin yhdeksänä peräkkäisenä päivänä yli 3 000 tainta. Se oli liian kova tahti. Painokin laski 69:stä 62 kiloon. Koko kesä ja seuraava talvi menivät pipariksi, sillä kokonaisrasitus oli liian kova. Istuttaminen on hidastempoista hommaa ja vaikuttaa negatiivisesti hiihtonopeuteen. Siksi rajoitan istutuskauden 40 päivään, ja kesäkuussa nostan vähäksi aikaa jalat seinää vasten”, Jani kertoo.

Sopivana istutustahtina molemmat pitävät 28–30 taimilaatikkoa eli 2 500–2 700 tainta päivässä.

”Ei tässä työssä kannata ajatella turhia, sen kuin laittaa taimia maahan tasaista tahtia”, Veikko tiivistää

”Onhan meillä aina vähän keskinäistä kilpailua ja naljailuakin. Se kannustaa tekemään ahkerasti töitä”, Jani paljastaa.

Suuria vastoinkäymisiä istuttajilla ei ole ollut. Pottiputket eivät kylläkään tahdo aina kestää, kun molemmilla on ruista ranteissa ja reisissä. Jalka- ja käsitappeja sekä putkien leukoja joutuu välillä hitsailemaan.

”Tästä työstä on vaikea löytää huonoja puolia. Parasta on se, kun saa tehdä työtään omassa tahdissa ulkoilmassa ja näkee heti kättensä jäljet. Käyn mielelläni katsomassa istutustuloksia myös muutaman vuoden päästä”, Veikko perustelee.

”Sadepäivätkään eivät tee istutuksesta epämiellyttävää. Silloin on ainakin sopivan viileää. Raivaussaha ja pakkanen on paljon ikävämpi yhdistelmä.”

Aarre-lehden haastattelu sekä taimirekan vastaanottaminen varastolla keskellä päivää hidastivat herrojen tahtia sen verran, että työsaavutus jäi tänään puoleen normaalista. Veikon päiväsaldo oli 1 250 ja Janin 1 550 tainta. Seuraavana päivänä kummallakin paukkui Utissa jälleen 2 500 taimen raja rikki.

Istutuskauden aikana Jani Simola teki myös oman ennätyksensä. Eräällä hyväpohjaisella aukolla, jonka reunalle taimet oli levitelty valmiiksi, hän pisteli pitkänä päivänä maahan hieman yli 5 000 tainta.

Amatöörin ei kannata kokeilla samaa.

Markku Pulkkinen
Kuusentaimet on käsitelty tukkimiehentäin torjunta-aineella, joten istuttajan pitää käyttää suojahanskoja.

Verovinkki

  • Kaikki metsän uudistamisen kulut, kuten maanmuokkauksen, taimien, istutustyön, talkooväen eväiden ja itse ostettujen työkalujen hankintakustannukset, ovat verovähennyskelpoisia metsätalouden kuluja.
  • Koska uudistamiskulut eivät osu aina samalle vuodelle puun myyntitulojen kanssa, metsätalouden veronalaisesta pääomatulosta voi tehdä 15 prosentin menovarauksen tulevien vuosien uudistuskuluja varten. Menovaraus kannattaa yleensä aina tehdä.
  • Myös matkakustannukset metsäpalstalle voi vähentää. Omaa autoa käyttäessäsi merkitse ajopäiväkirjaan ajankohta, matkan pituus, ajoreitti, metsätila ja matkan syy. Julkisia kulkuneuvoja käyttävä etämetsänomistaja voi vähentää matkalipun hinnan.

 

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 5/2018.