Jutut 24.05.2019

Varsinaissuomalaisen veneenrakentajan käsissä soutuvene syntyy noin neljässä viikossa.

Turun kupeessa Littoisissa, keskellä vanhaa omakotitaloaluetta, pidetään yllä suomalaisia veneenrakennusperinteitä.

Veneenrakentaja Marko Nikulalla on punaisessa puusepänverstaassaan tällä hetkellä työn alla seitsenmetrinen verkkovene, joka on varsinaissuomalaisten saaristolaisten käyttämä venetyyppi.

”Tästä tulee kilpavene Harro Koskisen piirustusten mukaan. Sitä on hiukan kavennettu keulasta vesilinjan alta, joten se on tavallista verkkovenettä nopeampi”, Nikula selittää.

Verkkoveneen parissa häärii kavahöylän kanssa myös kesätyöntekijä, puuseppäopiskelija Henna Rasi, jota Marko Nikula ohjaa höyläämään keskikaaria tasaisemmiksi.

 

Yleisvene suosituin

Nikula on rakentanut neljäkymmentä venettä. Nyt työstettävä vene on hänen kolmas tämän mallinen verkkoveneensä. Hän on erikoistunut perinneveneisiin.

”Soutu-, purje- ja moottorikäyttöinen kätevä yleisvene on suosituin. Monennäköistä kysytään, ja teen myös korjaustöitä.”

Vanhaan verstaaseen mahtuu juuri ja juuri 12-metrinen isovene, jollaisen Nikula rakensi pari vuotta sitten.

”Se on suurin vene, jonka täällä pystyy rakentamaan. Laita oli ihan seinässä kiinni, ja rakensin sen käytännössä veneen rungon alla.”

Isovene sai nimekseen Tacksamheten eli Kiitollisuus. Se toimii Nauvossa matkailukäytössä.

Turun alueella telakkateollisuuden suuret tilaukset luovat kysyntää monenlaisille tuotteille, ja telakan imu tuntuu Littoisten puuveneverstaalla asti: oikeiden veneiden lisäksi Nikula valmistaa leikkilaivoja TUI-yhtiön jättiläisristeilijöihin.

Vesa-Matti Väärä
Veneenveistämiskulttuurin ylläpitäminen on Marko Nikulalle tärkeä asia.

Vanha vene inspiroi

Marko Nikula ei lapsena haaveillut veneenveistäjän ammatista. Hän oli kiinnostunut valokuvauksesta muttei päässyt alan koulutukseen. Kun hänellä ei vielä 25-vuotiaana ollut ammattia, piti keksiä jotain. Lapsuuden kesien souturetket Savossa ovat Nikulalle rakkaita muistoja.

”Vaimon kesämökillä oli hänen sukulaisensa rakentama vanha puuvene. Oikeastaan siitä nousi ajatus, että tällaistakin voisi tehdä.”

Nikula lähti seitsemäksi kuukaudeksi maatilatöihin Islantiin ja palasi sieltä päätöksen kanssa: hän hakisi veneenrakentajakouluun. Pääsykoetehtävää hän veisteli koivuhalosta kirveellä vaimon helsinkiläisyksiön lattialla.

Koulun ovet aukesivat. Kun Marko Nikula aloitti veneenrakentajan opinnot Savonlinnassa, hänen ensimmäinen koulutyönä valmistamansa vene oli savolainen soutuvene. Siitä tuli rakas oma vene, joka on yhä Littoistenjärven rannassa ja käytössä joka kesä.

”Littoistenjärvessä on hyvä veneranta, aurinko ei siihen paljon paista. Puuvene pitää suojata hyvin auringolta, joka kuivattaa sen rakenteita”, Nikula sanoo.

Talonpoikaisveneisiin tehdään garneeraus eli sisäpohja, joka suojaa pohjaa ultraviolettisäteilyltä.

”Terva on myös vanha hyvä tapa suojata venettä, ja perinteiseen veneeseen se kuuluukin. Paatin tervaus on joka kevään huoltotoimi.”

 

Soutuvene neljässä viikossa

Ensimmäisen veneen veistämiseen meni Marko Nikulalta koko lukuvuosi. Nykyisin soutuvene syntyy ammattilaisen käsissä noin neljässä viikossa.

Nikulan ensimmäiset veneet olivat savolaismallisia soutuveneitä, mutta jo opiskeluaikana hän kiinnostui saaristolaistalonpoikien venetyypeistä.

”Olin opintojen viimeisessä harjoittelussa Hangossa Åminnen veneveistämöllä ja tutustuin siellä talonpoikaisveneitä harrastavaan Harro Koskiseen. Talonpoikaisveneet olivat kauniita, niissä oli menoa ja meininkiä. Ajattelin ensin, etten ikinä osaisi tehdä sellaista, mutta rohkenin yrittää.”

Taiteilijana paremmin tunnettu Koskinen toimi konsulttina ensimmäistä venettä tehtäessä. Lopulta vaikealta projektilta tuntuneesta veneestä tuli juuri sellainen kuin piti, kysymykset saivat vastaukset ja oikea tekemisen tapa löytyi.

Verkkoveneen, kuten nyt käsillä olevan tulevan kilpaveneen, rakentaminen vie noin neljä kuukautta. Maallikon silmiin vene näyttää jo aika hyvältä, mutta rakentaja paljastaa, että jäljellä on vielä ainakin kuukauden työ.

”Jo sisä- ja ulkopohjan öljyäminen kestää kaksi viikkoa. Se on tärkeä työvaihe, jolla saadaan aikaan se, että puun solukko täyttyy öljyllä”, Nikula kertoo.

Veneen sisätyöt vaativat sovittamista, höyläämistä ja uudelleen sovittamista. Runko on tavallaan helppo rakentaa, mutta sisäosat ovat haastavampia, koska veneissä ei juuri ole suoria pintoja.

Suurimmat veneet ovat isoja ja rankkoja projekteja.

”Sitä isovenettä kun tein, meinasin jo, että hommaan itselleni jonkun toisen ammatin”, Nikula tunnustaa.

Hän on rakentanut myös kajuutallisia veneitä. Yksi sellainen muutti Puumalaan Saimaan rannalle.

Vesa-Matti Väärä
Ensimmäisen soutuveneensä Marko Nikula rakensi veneenrakentajakoulussa.

Aineetonta kulttuuriperintöä

Veneen runko syntyy männystä. Sisäosiin kuten kansirakenteisiin Nikula käyttää kevyempää kuusta. Soutuveneiden kaariin saattaa mennä myös tammea tai saarnea.

Syntymää tekevässä verkkoveneessä, kuten muissakin perinneveneissä, on veistokaaret, mutta pienemmissä soutu- ja moottoriveneissä Nikula käyttää painokaaria. Oksanpaikat ja ruuvit hän tapittaa aina.

”Yhtään ruuvia ei minun tekemissäni veneissä näy”, veistäjä sanoo.

Veneenveistotaito on ikivanha perinne. Meneillä on yhteispohjoismainen hanke, jonka tavoitteena on saada limisaumainen puuvene Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle.

”Ennen vanhaan veneiden kaaripuut haettiin luonnosta, käytettiin esimerkiksi juurakoita, joita kirveellä muotoiltiin sopiviksi. Tiivistys tehtiin tervalla ja eläinten karvalla, ja kiinnitykseen käytettiin isoja katajaisia nauloja.”

Marko Nikulan rakentamat puuveneet ovat yhä varsin samannäköisiä kuin historialliset veneet. Luonnonkaariakin voisi yhä hyödyntää, mutta niiden etsimiseen kuluva työaika tekisi veneestä kalliin.

 

Nuottavene on täydellinen

Nikulan verstaan pihassa on pressun alla 70-vuotias nuottavene. Haastattelun aikaan se on juuri lähdössä Nikulan mukaan Punkaharjulle Metsämuseo Luston veneenveistopäiville, jossa hän on tekemässä työnäytöksenä samanlaisen.

”Se on täydellinen vene. Tähän ei edes saa perämoottoria. Ihmisen on hyvä oppia nauttimaan soutamisesta, se on hiljaista eikä riko luonnonrauhaa.”

Nuottavene on jo vanhuuttaan kärsinyt, eikä siitä enää saa vesikelpoista. Mukana on kuitenkin historiaa ja tunnearvoa, joita on vaikea mitata.

”Tällainen vanha vene on kulttuuriperintöä, jota ei tule mistään lisää.”

Vene on kotoisin Kesälahdelta, jossa Nikula oli lomailemassa. Vanha vene oli omistajansa Aulis Ketolaisen sedän rakentama, eikä sitä enää käytetty.

Punkaharju on tuttua seutua Savonlinnassa opiskelleelle Nikulalle.

”Viihdyn yhä Savonlinnan seudulla. Luonto on siellä kaunista, harjualue on upea. Päivisin teen venettä ja iltaisin voi nauttia luonnosta.”

Koti on kuitenkin täällä Littoisissa, verstaan pihapiirissä. Nikulalla on kolme lasta, joille löytyy aina majatarpeet isän verstaalta. Vaikka yrittäjän elämä on kiireistä, Nikula oli nuorimmaisensa kanssa pari kuukautta hoitovapaalla.

”Aika on petollista, sitä ei voi ostaa lisää. Yrittäjänä on vaikea löytää balanssia työn ja muun elämän välille, mutta kun työ on lähellä kotia, se helpottaa. Hoitovapaallakin kävin nopeasti verstaalla, kun lapsi nukkui päiväunia.”

Vesa-Matti Väärä
Höylälle on paljon töitä veneenrakennuksessa, ja lastut lentävät.

Kaiken vaivan arvoista

Veneenveistäjäksi ei tulla kerralla. Marko Nikula sanoo, että oma muotokieli kehittyy ajan mittaan.

”Se on kuin käsiala. Jokainen vene on aina vähän tekijänsä näköinen.”

Nikula on myös huomannut, että ihmisten venehaaveet ovat pitkäikäisiä. Sitä hän ei tiedä, mikä saa haaveilijan lopulta tekemään venehankinnan.

”Joku voi miettiä vuosikymmeniä oman puuveneen hankkimista, käy messuilla ihailemassa ja suunnittelee. Kaikilla se unelma ei konkretisoidu koskaan, mutta unelmia pitää olla.”

Itselleen ja perheelleen Nikula on tehnyt kaksi venettä. Toinen on se koulussa tehty soutuvene, ja toinenkin juontaa juurensa kouluaikoihin: Nikula teki opinnäytetyönään kalastajaveneen rungon.

”Monta vuotta se keräsi pölyä ja tavaraa entisen verstaani nurkassa. Koetin myydä sitä venemessuilla, mutta se ei mennyt kaupaksi. Lopulta tajusin, että haluan pitää sen itse.”

Sohvi-niminen vene on kapea moottorivene, jossa on masto ja purjeet. Viime lokakuussa Marko Nikula perheineen teki sillä päivän mittaisen syysretken Kustavin saaristossa.

”On niin mahtavaa päästä vesille. Se on jokaisen työhön käytetyn hetken arvoista.”

 

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 6/18.

Vesa-Matti Väärä
Veneissä ei juuri ole kulmia, vaan sileitä, kaarevia pintoja. Viimeistely vie paljon aikaa.