Jutut 28.06.2019

Puhtaassa luonnossa kasvaneet ruusut ovat käyttökelpoisia ravinnoksi. Myös haitalliseksi vieraslajiksi luokiteltu ja hävitettäväksi määrätty kurtturuusu kelpaa syötäväksi.

Ruusuja (Rosa sp.) on arvostettu kautta aikojen kauniiden kukkiensa ja ennen kaikkea tuoksunsa ansiosta. Luonnonmukaisesti tai puhtaassa luonnossa kasvaneita ruusuja voi käyttää myös ravinnoksi, lääkinnällisesti ja kosmetiikkaan. Jalostetut, kemiallisesti käsitellyt ruusut ovat pelkkiä koristeita.

Suomessa kasvaa luonnonvaraisena kuusi ruusulajia. Metsäruusu (Rosa majalis) on viisiterälehtinen ruusu, jota tavataan Siperiasta Skandinaviaan. Metsäruusua esiintyy kautta Suomen. Sen ovaalit marjat ovat hyvin C-vitamiinipitoisia.

Pohjois-Karjalan maakuntakukka karjalanruusu (Rosa acicularis) kasvaa luontaisesti Suomessa, Venäjällä, Ruotsissa ja Pohjois-Amerikassa. Koiranruusu (Rosa canina) on eurooppalainen villiruusu, jonka kukat vaihtelevat vaaleasta roosasta valkoiseen.

Orjanruusu (Rosa dumalis) on pohjoinen villiruusu, jota tavataan rannikolla. Kukat ovat syvän ruusunpunaisia, tuoksu vienon hunajainen, ja kiulukoita on arvostettu niin, että kukkaa on kutsuttu kiulukkaruusuksi. Muut villiruusut okaruusu (Rosa sherardii) ja iharuusu (Rosa mollis) ovat hyvin paikallisia ja eteläisiä.

Villit metsäruusut kukkivat yleensä alkukesästä. Villiintyneet viljellyt, monien risteymien kautta jalostetut ruusut saattavat puhjeta kukkaan toistamiseen vielä syksylläkin.

 

Kurtturuusu on haitallinen vieraslaji

Suomalaispihojen tutun juhannusruusun (Rosa pimpinellifolia Plena) kukat ovat valkoisia ja kerrannaisia. Kurtturuusu (Rosa rugosa) tuottaa helakanpunaiset, pyöreät ja mehevät kiulukat. Molemmat ovat levinneet Suomeen viljelykarkulaisina tai -jäänteinä.

Kurtturuusu kestää sateet, tuulet, kuivuuden ja pakkaset ja sietää myös suolavettä. Runsaudellaan kurtturuusu tukehduttaa muun kasvillisuuden ja leviää tehokkaasti. Kurtturuusun Rosa rugosa -laji ja sen valkokukkainen muoto Rosa rugosa f. alba on luokiteltu kansallisesti haitallisiksi vieraslajeiksi. Sen sijaan kurtturuususta jalostetut tarhakurtturuusut eivät ole sääntelyn piirissä.

Kurtturuusua ja sen valkokukkaista muotoa ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda Suomeen EU:n ulkopuolelta eikä myöskään toisesta EU-maasta, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Saara Olkkonen / VL-arkisto
Kurtturuusu leviää voimakkaasti saaristossa ja merenrannoilla. Etelärannikon lisäksi laji leviää jo Oulun korkeudella.

Nauti ensin luonnossa

Yrttikirjat opastavat keräämään vain vastapuhjenneita kukkia. Ruusun kukista on kuitenkin kiva myös nauttia luonnossa. Ne voi mainiosti poimia vasta muutaman päivän kuluttua kukkaan puhkeamisesta. Silloin terälehdet irtoavat kouraan kuin itsestään.

Maahan pudonneista terälehdistäkin voi vielä kerätä talteen kaikki tuoreen ja raikkaan näköiset. Nuppujakin voi toki kerätä ja käyttää, jos sydän antaa myöten.

Ruusun terälehtien maku sopii erityisen hyvin yhteen raparperin, persikan, kardemumman, sitruunan, tillin, fenkolin, jäätelön sekä puolukan ja muiden marjojen kanssa.

Ruusunnupuista voi tehdä esimerkiksi etikkaa, ja niistä voi valmistaa vesikefiiriä tai kombutsaa. Ruusun terälehtiä voi käyttää esimerkiksi salaatteihin, pestoon, kuskusin tai riisin maustamiseen, jäätelöön, juustoihin, marmeladiin, hedelmäjälkiruokiin ja sorbetteihin. Erityisen hyvin terälehdet sopivat raparperi- ja omenapiirakkaan ja -hilloihin.

Resepti: ruusumarmeladi

 

Ruusunlehtiä grilliin, marjoista hilloa

Terälehdet voi musertaa sormin palloksi ja kierittää sokerissa pillereiksi. Ruusun terälehdillä voi maustaa pöytävettä ja tehdä mehua. Varsinkin raparperimehuun kannattaa keittäessä heittää sekaan muutama kourallinen ruusun terälehtiä.

Terälehdet voi myös kandeerata munanvalkuaisessa ja sokerissa kieritellen. Kourallisen ruusun terälehtiä voi heittää grilliin ja grillata niitä noin 1–2 minuuttia, kunnes ne saavat väriä ja kuivahtavat hieman. Grilliltä pöllähtävä tuoksu on taivaallisen huumaava.

Grillatut terälehdet voi käyttää suoraan grillistä ruoka-annosten koristeluun.

Ruusunmarjoissa on enemmän C-vitamiinia kuin appelsiineissa. Lisäksi marjoissa on A- ja E-vitamiineja sekä kivennäis- ja hivenaineita, kuten natriumia, kaliumia, magnesiumia, kalsiumia, hiukan rautaa ja seleeniä. Kasvivalkuaista ja hiilihydraatteja marja tarjoaa anteliaasti.

Marjoista on tehty kiisseleitä, hilloja, mehuja, soseita ja vispipuuroa. Alkuruusun synnyinsijoilla Lähi-idässä ruususta on tehty myös kukkaruokia.

Maarit Cederberg / VL-arkisto
Ruusun marjat eli kiulukat houkuttavat syksymmällä lintuja ja riistaa.

Talleta kesä purkkiin

Ruusussa on niin paljon aromia, että sen maku ja tuoksu säilyvät pitkään kuivattunakin. Voit säilöä ruusun terälehtiä myös etikkaan, hapattamalla, alkoholiin tai sokeriin tai pakastaa ne vierekkäin jääpala-alustalla. Siirrä terälehdet pakasterasiaan vasta niiden jäädyttyä.

Terälehtiä voi myös valmistaa ruusuvedeksi tai siirapiksi, jolloin niiden aromi säilyy hyvin. Niillä on helpompi maustaa ruokia. Intialaisessa, marokkolaisessa ja Lähi-idän keittiöissä käytetään paljon ruusuvettä ja -siirappia. Ruusuvesi antaa riisiin tai jogurttikastikkeeseen hienon maun. Ruusuvedellä ja -siirapilla voi maustaa makeisia ja juomia.

Se käy myös kosmetiikkaan: kasvoille suihkaistaessa se virkistää väsyneitä silmiä.

Ensimmäisen vuoden aivan nuoret, vaaleanvihreät versot ovat makeita ja mehukkaita. Niitä voi syödä kuorittuina sellaisenaan tai salaatin seassa. Vihreät lehdet käyvät yrttiteeksi. Niitä voi hiostaa aromin voimistamiseksi.

Resepti: ruusuvesi

Säde Aarlahti / VL-arkisto
Ruusuista voi käyttää ravinnoksi nuoria versoja, lehtiä ja kukan terälehtiä. Kuvassa juhannusruusu.

Tunne-elämän avuksi

Terälehdet sisältävät karotenoideja, flavonoideja ja haihtuvaa öljyä, jossa on muun muassa sitrunellolia, geraniolia, nerolia, linalolia ja sitraalia.

Terälehtien sisältämä C-vitamiini yleensä häviää kuivattaessa. Punainen väri sisältää rubiksantiinia, beetakaroteenia ja lykopeenia.

Terälehdet auttavat unen saannissa, supistavat limakalvoja, parantavat ruoansulatusta, vahvistavat vatsaa, tasapainottavat kuukautisia sekä helpottavat pahoinvointia, ummetusta, ripulia ja hengitystietulehduksia. Ne lievittävät surua, ahdistusta ja alakuloa, piristävät yleisvointia ja vahvistavat immuunijärjestelmää. Samalla tunne-elämä piristyy. Terälehdet viinietikassa saattavat hillitä ylenpalttista hikoilua.

Ruusua on käytetty heikentyneen immuunipuolustuksen, tulehduksien, nivelsäryn, infektioiden, sairauksista toipumisen, munuais- ja sappivaivojen, ruuansulatuksen parantamisen, flunssan ja yskän sekä rakkovaivojen tukihoitoon. Ruusuhunajaa voi kokeilla kurkkukipuun ja angiinaan ja kurlausvetenä ikenien haavoihin.

 

Muista

  • Mikään luonnonyrtti ei sovi kaikille, ja uuden kokeileminen kannattaa aloittaa ensin varovasti.
  • Ruusut voivat aiheuttaa allergiaoireita, erityisesti jos on yliherkkä aprikooseille, persikoille tai omenoille.