Jutut 05.07.2019

Juvan Vanha Kilkkilä oli ollut autiona 20 vuotta, kun Mari ja Jussi Liimatainen kunnostivat ja ryhtyivät isännöimään sitä vuonna 2000.

Heinäkuussa Vanhan Kilkkilän tunnelma on lämminhenkinen ja kiireetön. Puutarhakierroksen jälkeen on mukava piipahtaa myös Tupakahviossa ja Aittagalleriassa.

Eteläsavolainen maatila Juvan Tuhkalan kylässä Mikkelin ja Juvan puolivälissä on ollut viljelyksessä jo 1500-luvulla. Päärakennus on ollut nykyisessä kuosissaan historiantietojen mukaan ainakin vuodesta 1853.

Tila oli ollut autiona 20 vuotta Mari ja Jussi Liimataisen ryhtyessä isännöimään sitä vuonna 2000. Heidän tekemänsä kunnostustyöt ja remontit ovat säilyttäneet tilan historiallisen hengen. Pihapiiristä löytyvät aitta, talli, sauna, liiteri ja kellari. Tilan muutaman hehtaarin luomupeltoja viljelee naapuri.

Vanhan Kilkkilän kukoistava puutarha on muotoutunut sieltä löydettyjen ja paikalle istutettujen kasvien yhteispelillä.

Ritva Tuomi
Jussi ja Mari Liimatainen ovat isännöineet Vanhaa Kilkkilää vuosituhannen vaihteesta. Talon sisäänkäynnin ympärillä kasvaa villiviini, ja ikkunoiden alla rehottavat mustaviinimarjapensaat.

Puutarhakipinä syttyi

Kuvataiteilija ja kulttuuriympäristön tutkimusta opiskellut Mari Liimatainen kertoo kiinnostuneensa kasveista jo teini-ikäisenä. Vanha Kilkkilä antoi kipinän intohimoiselle harrastukselle.

”Siihen aikaan puutarha antoi minulle myös omaa aikaa ja hermolepoa lastenhoidon ohessa”, hän myöntää.

Uusien omistajien ottaessa ohjat käsiinsä talon pihapiiri oli pelkkää miehenkorkuista heinää. Toisena kesänä raivatessa sen seasta löytyi marjapensaita. Löytyi myös vanhoja perennoja, jotka olivat sinnitelleet autioituneella tilalla vuodesta toiseen.

”Täällä oli säilynyt esimerkiksi kirkonruusu, joka on upeasti tuoksuva vanha lajike. Se kiipeili kolmessa metrissä kuusta vasten.”

Puutarhan raamit löytyivät pihakuusen ohella pihlajista, haavoista ja pajuista. Yksi omenapuukin oli säilynyt. Anssi Krannila tunnisti sen sitkeäksi Paasikiven talvilajikkeeksi.

Kesällä 2001 Liimataiset istuttivat pihalleen tammen, joka kurkottelee nykyisin komeana kohti taivaita. Sen jälkeen on istutettu myös salava, lehmus ja vaahtera sekä paljon paljon muuta.

Ritva Tuomi
Mari Liimatainen tutkii vanhaa pensasruusua, jollaisia on taas alkanut saada myös taimistoilta. Takana mirrinminttua ja nukkapähkämöä.

Erilaisia tiloja ja polkuja

Vanhan pihan multakerros on luonnostaan muhkea ja hyvä kasvualusta. Puutarhuri haravoi lehdet penkkeihin, ja sinne silputaan myös kukkavarret. Keinotekoisia lannoitteita ei käytetä.

Vuosien työn jälkeen aution pihan tilalla on nyt pienilmasto, jossa puut varjostavat ja antavat suojaa lintujenkin viihtyä. Hoidettu alue on hehtaarin kokoinen.

”Mieluummin perennoja kuin heinikkoa”, Mari Liimatainen kertoo miettineensä ja tunnustaa käyneensä vuosien varrella kaikki mahdolliset puutarhahulluuden vaiheet läpi.

Välillä häntä viehättävät erilaiset ruusut, toisinaan vaikka kurjenpolvet tai lehdistön erilaiset värisävyt. Uusia kasveja on löytynyt niin taimitarhoilta kuin toreilta.

Suuret kasviryhmät ovat syntyneet erilaisten perennojen tai hyötykasvien yhdistelmistä, joissa myös pensailla ja puilla on paikkansa. Istutukset muotoilevat Vanhan Kilkkilän pihapiiriin erilaisia nurmipintaisia tiloja ja polkuja.

Monipuolisen kasvivalikoiman ohella mielenkiintoisuutta on luotu pelkistetyillä rakennelmilla ja koristeellisilla kierrätystavaroilla. Kiinteitä laatoituksia tai rakennettuja terasseja ei vanhasta maalaismiljööstä löydy.

Ritva Tuomi
Harjaneilikka on tuttu vanhojen pihojen perinnekasvi.

Talvituhojen paikkausta

Pihapiirin nurmikoita leikkaa isän lisäksi 15-vuotias Otto, ja 17-vuotias Elli pitää huolen kesäkahviosta.

Marin mukaan on vain hyvä, että muu perhe pysyy poissa puskista, kuten hän omaa reviiriään nimittää. Keväällä rikkaruohot on hoidettava ennen kasvien kasvua. Vaikka penkit ovat tiiviitä ja kasvit kookkaita, vuohenputkelle löytyy aina tilaa.

Entisten asukkaiden jäljiltä puutarhassa kukkii muun muassa varjoliljaa, ukonhattua, keltakurjenmiekkaa, pioneja ja kultapalloja kirkonruusun ohella. Kasvit kertovat kyllä, missä ne viihtyvät, ja opettavat harrastajaa vuosien mittaan. Lisää kasveja saa helposti myös vanhoja jakamalla.

Talvimärkyys taas on huonompi juttu, jos maa jäätyy ennen lunta. Suurella pihalla kasveja ei suojata talvea vasten.

”Talvimärkyys on ollut meillä tuhoisaa esimerkiksi kärhöille, kurjenpolville ja maksaruohoille”, Mari Liimatainen kertoo.

Uusia taimia ostetaan nykyisin vain talvituhojen jättämiin aukkoihin.

Ritva Tuomi
Tammen alla kasvava vuorenkilpi pitää ruohonleikkurin kaukana ja suojelee siten puun runkoa kolhuilta. Takana näkyvässä istutuksessa kasvaa esimerkiksi suviruusua, hopeahärkkiä ja pensasangervoja.

Teemapäiviä puutarhassa

Sää vaikuttaa monin tavoin puutarhaan, vaikka puutarhuri olisi tehnyt kaiken voitavansa. Kylmänä kesänä kukinta voi olla viikkokausia myöhässä, eikä liika sadekaan tee hyvää.

Vanhan Kilkkilän puutarha on suunniteltu niin, että se kukkii keväästä syksyyn. Jos kukinta ei jonakin kesänä ole parhaimmillaan, sitä korvaa runsas ja monipuolinen vihreys.

Taide ja puutarha rytmittävät Mari Liimataisen elämää. Erilaiset alueet istutuksineen kertovat taiteilijan visuaalisesta silmästä. Hän kiittää neljää vuodenaikaa, joiden ansiosta kaikelle on aikansa.

Puutarha laajenee jatkuvasti. Matkoilla englantilaisiin puutarhoihin lienee osansa uusien ideoiden syntyyn. Vanhan saunan nurkalla kasvaa jo metsäpuutarha. Toinen uusi alue ruusutarhoineen on muotoutunut parin viime vuoden aikana hieman kauemmas talosta.

Heinäkuussa puutarha on avoinna yleisölle vajaan kuukauden ajan. Silloin siellä on opastettuja kierroksia ja teemapäiviä, kuten valtakunnallinen Avoimet puutarhat -päivä.

 

Avoimet puutarhat -päivää vietetään 7.7.2019.

vanhakilkkila.fi

 

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 5/18.

Ritva Tuomi
Puutarhurin lepohetki uuden alueen kalliolla. Sieltä näkyvät uusi ruusutarha ja kallion ympärillä olevat oranssilehtiset Amber Jubilee -heisiangervot.