Postin lakko: Aarteen näköislehti on nyt maksutta kaikkien luettavissa. Näköislehteen pääset tästä.

Mustaherukkaa on käytetty rohtona jo 1600-luvulla – popsi sekä lehdet että marjat

Jutut 16.08.2019

Myös luonnonvaraisena esiintyvä mustaherukka hellii maullaan, väreillään ja tuoksullaan. Suomessa herukoita on viljelty puutarhoissa 1700-luvulta lähtien.


Mustaherukka (Ribes nigrum) on lähtöisin Euraasiasta ja esiintyy luonnonvaraisena Himalajalle asti, Suomessa koko maassa.

Mustaherukan lehtien alapinnalla on aromaattisia pihkanystyjä, joita ei ole punaherukassa eikä herukan näköislajeissa. Tuoksuvahaa on myös mustaherukan kukissa, jotka näyttävät pulleilta, punertavilta ruukuilta. Tummassa marjassakin on samaa pihkan tuoksua.

Herukkapensas viihtyy aurinkoisella paikalla multavassa maaperässä. Luonnossa pensaita löytyy lehtomaisemasta, purojen, järvien ja meren rannoilta ja saaristosta.

Vanhan kansan rohto

Marjoja on syöty sellaisenaan ja mehustettu talven tarpeisiin.

Kansanlääkinnässä herukanlehtiä kerättiin teeksi ja kuivatettiin talven varoiksi. Lehdet otettiin talteen vasta marjakauden jälkeen, ja niistä valmistettiin keitettä kuumeeseen ja keuhkotautiin. Lehtikeite helpotti myös pissavaivoja potevan oloa ja tuntui auttavan vesipöhöön.

Lehdissä on limakalvoja supistavia parkkiaineita, haihtuvia öljyjä, C-vitamiinia, kivennäisaineita sekä flavonoideja.

Mustaherukan viljely on aloitettu Euroopassa 1500-luvulla, ja kasvi otettiin virallisesti rohdoskäyttöön vuonna 1614. Lehtiä käytettiin kihtilääkkeenä, ja niistä tehtiin reumakylpyjä. Lehtiteellä hoidettiin yskää, vatsakipuja, kihtiä sekä vuotavia ikeniä.

Suomessa herukoita on viljelty puutarhoissa 1700-luvulta lähtien. Näiden villiintyneitä karkulaisia voi löytyä autioituneiden talojen metsistä. Vanhoista lajikkeista esimerkiksi Morttia saa taimimyymälöistä edelleen.

Resepti: Mustaherukanlehtitee

Maarit Cederberg
Herukanlehti on vanha rohto.

Säilönnän apuna

1940-luvulla Helsingin yliopistossa pidettiin luentoja kasvissyönnin puolesta. Kasvisruokailun uranuurtaja Are Waerland kehotti kasvattamaan herukoita ja käyttämään myös lehdet.

Lehtiä alettiin käyttää villivihanneksena: ohueksi suikaloituina salaatteihin, kastikkeisiin, tuorejuuston mausteeksi ja sellaisenaan leivän päälle. Mustaherukan versoja ja lehtinuppuja kerättiin teesekoituksiin esimerkiksi pihlajan, tillin ja mintun kanssa.

Ehkä kuuluisin tapa lehtien käyttöön on Louhisaaren kartanon mustaherukanlehtijuoma, yksi marsalkka Mannerheimin lempijuomista.

Ruotsissa on kerätty mustaherukan kukkia ja toimitettu niitä ranskalaisen kosmetiikkateollisuuden käyttöön.

Euroopassa herukan marjoja alettiin kutsua viinimarjoiksi. Tanskalaiset tekivät marjoista viiniä. Ranskassa mustaherukan marjoista tehdään Cassis-likööriä, joka on tuttu kir royal -cocktailin ainesosana.

Mustaherukka on keittiön juhlamarja, jota on nautittu parempien päivällisten ruokahalua ja ruoansulatusta kannattelevana sorbettina. Metsänkävijän juhlapöydässä peuran kruunupaisti koristellaan Mustaherukkahyytelöllä.

Väriaineiden voimalla

Mustaherukan marjan väriaineet ovat antosyaaneja, vesiliukoisia kasvipigmenttejä. Sini- ja mustasävyiset antosyaanit ovat tärkeimpiä flavonoleja.

Kuopion yliopistossa on tutkittu mustaherukan antosyaanien vaikutusta silmien ja aivojen terveyteen. Marjat vahvistavat silmiä ja aivoja rasvaliukoisten vitamiinien, öljyjen ja väriaineiden yhteisvaikutuksena.

Antosyaanit estävät tulehduksia ja suojaavat suolistoa haitallisilta kolibakteereilta. Tulehdusta torjuvia fenoliyhdisteitä on mustaherukan lisäksi paljon myös karpalossa, juolukassa, puolukassa, variksenmarjassa, marja-aroniassa, pihlajanmarjassa ja tyrnissä. Marjoja kannattaakin käyttää monipuolisesti.

Mitä enemmän ruokavaliossa on voimakkaan värisiä marjoja, hedelmiä ja kasviksia, sitä enemmän saamme suojaavia yhdisteitä.

Väriaineet vahvistavat myös hiusverisuonia ja suojaavat ihoa auringon haitoilta. Viileä mustaherukkamehu kuuluu hellepäivien huoltojoukkoihin.

Maarit Cederberg
Mustaherukan kukka muistuttaa pulleaa ruukkua.

Paljon C-vitamiinia

Suomalaiset marjat ovat poikkeuksellisen C-vitamiinipitoisia, koska meillä kesän yölämpötilat ovat selvästi päivälämpötiloja matalampia. Mustaherukan marjassa on C-vitamiinia kasvupaikasta riippuen 120–200 mg sadassa grammassa marjoja.

C-vitamiini työskentelee rasvaliukoisten A- ja E-vitamiinien kanssa ihon, silmien ja yleiskunnon hyväksi. Mustaherukka on vahva antioksidantti. Marjoilla voi torjua bakteeritulehduksia ja rappeuttavia sairauksia.

Marjan vitamiinit ja hivenaineista muun muassa sinkki, kalium ja magnesium korottavat marjan sydämellisten kauneusmarjojen kastiin. B-vitamiineillaan marjat rauhoittavat myös mielen.

Suoja-aineidensa ansiosta mustaherukka on arvokas hoitoapu vielä nykyäänkin, jopa keuhkokuumeen hoidossa.

Resepti: Mustaherukkapirtelö

Kuituja ja siemenöljyjä

Mustaherukassa on marjoistamme eniten pektiiniä, liukoista kuitua, joka hidastaa hiilihydraattien imeytymistä ja estää diabeteksen kehittymistä. Kuitu osallistuu myös haitallisen kolesterolin alentamiseen.

Mustaherukan siemenöljyissä on ihanteellinen omega-3- ja omega-6 -rasvahappokoostumus, joka suojaa sydäntä, aivotoimintoja ja verenkiertoa. Myös näin mustaherukka toimii luonnon verenpainelääkkeenä.

Turun yliopiston ravitsemustutkimuksen mukaan mustaherukansiemenöljy ehkäisee jo raskauden aikana nautittuna atooppisen ihottuman puhkeamista ja lievittää ihottuman oireita lapsilla. Öljy myös vähentää tulehduksellisten sytokiinien eritystä reumaattista niveltulehdusta sairastavalla ja lievittää näin nivelvaivoja.

Mustaherukan siemenöljyt saamme käyttöön parhaiten pureskelemalla marjat huolellisesti tai soseuttamalla ne kokonaisina.

Säde Aarlahti
Mustaherukan marjat ovat täynnä vitamiineja ja hivenaineita.

Pakasta kokonaisina

  • Mustaherukat ovat parhaita sellaisenaan. Sesonkiaikana kannattaa nauttia päivittäin 1–2 dl tuoreita marjoja.
  • Pakastus on hyvä tapa säilöä ravinteet. Marjat kannattaa pakastaa kokonaisina heti poiminnan jälkeen. Pakastetussakin marjassa on enemmän ravinteita kuin useimmissa ulkomailta tuoduissa hedelmissä.
  • Höyrystys irrottaa marjasta makuaineet ja väriaineet juomaan. Pullotettua höyrymehua on nautinnollista käyttää talvella myös kuumennettuna.
  • Avomaankurkkujen säilönnässä mustaherukanlehdet ovat olennainen mauste.

Aiheeseen liittyvät artikkelit