Yllättikö harvennushakkuun korjuujälki? Pahoista vaurioista voi vaatia korvausta

Jutut 04.10.2019

Harvennushakkuun korjuujälki ei aina miellytä maanomistajan silmää. Miten vaurioista voi saada korvauksia? Millä keinoin vaurioiden riskiä voi minimoida?

Voit ladata alkuperäisen artikkelin myös pdf-muodossa. Lataa artikkelin PDF

Harvennussavotan jälkipyykkiä voidaan joutua pesemään pitkäänkin, jos metsänomistaja ei ole tyytyväinen leimikon korjuujälkeen.

Raskaiden koneiden aiheuttamat syvät urapainumat ovat yleistyneet lauhojen talvien ja entistä pidemmäksi jatkuvan sulan maan kauden takia. Urapainumat aiheuttavat helposti juuristovaurioita kasvamaan jäävään puustoon. Jos leimikkoon on jäänyt saapasvarren syvyisiä jälkiä, voi maanomistajan kärsivällisyys joutua koetukselle, vaikka maaston pehmeys olisi ollut tiedossa.

Mikäli lisäksi pystyyn jääneissä puissa näkyy runsaasti kolhuja, saattaa rauhalliseltakin myyjältä palaa pinna. Voi halvattu, enhän minä tällaisesta korjuusta sopinut, metsä on ryskätty pilalle!

Hakkuun valvonta tärkeää

”Jos korjuujälki ei maanomistajaa miellytä, hänen kannattaa pyytää siitä lausunto metsänhoitoyhdistykseltä, jotta vaurioiden määrä ja laatu saadaan selville”, opastaa metsäasioihin erikoistunut rovaniemeläinen asianajaja Hannu Lukkarila.

Kehno korjuujälki saattaa jäädä pimentoon etenkin silloin, kun metsänomistaja asuu kaukana eikä pääse itse tarkastamaan hakkuun jälkiä. Maanomistaja voi valtuuttaa ulkopuolisen asiantuntijan valvomaan hakkuuta. Usein toimeksianto annetaan paikalliselle metsänhoitoyhdistykselle, joskus myös metsäpalveluyritykselle.

Kiistaa korjuuvaurioista ei yleensä kannata viedä käräjäsaliin, vaan asia tulisi pyrkiä sopimaan maanomistajan ja puun ostajan kesken. Vaikka oikeudessa tuomittaisiin korvauksia vahingon aiheuttajan maksettaviksi, ne ovat usein pienemmät kuin oikeudenkäynnin kustannukset.

Jos korjuuvaurioiden määrä ei ylitä metsälaissa säädettyjä raja-arvoja, maanomistajan mahdollisuudet korvausten saantiin oikeusteitse ovat heikot.

”Mikäli korjuun laatu on laissa säädetyn toleranssin puitteissa, korvausta ei yleensä tuomita maksettavaksi”, Lukkarila sanoo.

Lue myös: Näin korjuuvauriot määritellään laissa

Kari Lindholm
Ajourien varsilla riski puiden runkovaurioihin on suurin.

Vapaaehtoisia korvauksia

Pystykaupoissa, joissa korjuujälki ei vastaa sovittua, maanomistaja voi sopia vapaaehtoisesta korvauksesta puun ostajan kanssa.

Mikäli kyseessä on ulkopuolisella teetetty hankintahakkuu, vahinkojen korvaamisesta sovitaan hakkuun suorittajan kanssa. Esimerkiksi metsänhoitoyhdistyksen korjuupalvelun osalta vastuu hakkuun onnistumisesta on metsänhoitoyhdistyksellä, joka on tässä tapauksessa hakkuuoikeuden haltija.

Liian syvät urapainumat tasoitellaan jälkikäteen kaivinkoneella. Vaurioituneen puuston arvon alentuminen määritellään maastokäynnillä. Arvonalenemasta suoritetaan maanomistajalle rahakorvaus.

Korjuujäljestä tarkan metsänomistajan tulee huolehtia asiasta yksilöity kirjaus puukauppasopimukseen, sillä yleensä sopimusten sanamuodoissa viitataan vain yleisiin sopimusehtoihin.

Maanomistaja voi esimerkiksi vaatia, että kohde hakataan lumipeitteisenä aikana korjuuvaurioiden välttämiseksi.

”Puukauppasopimusta tehtäessä hakkuiden reunaehdot kerrotaan maanomistajalle. Kauppoja ei ole jäänyt tekemättä sopimuserimielisyyksien takia”, sanoo Metsänhoitoyhdistys Länsi-Pohjan metsäneuvoja Tapani Peurasaari.

Tarvittaessa metsäkeskus avuksi

Mikäli maanomistaja epäilee, että hakkuun korjuujälki on niin kehno, että siinä on rikottu metsälakia, hän voi ottaa yhteyttä valvovaan viranomaiseen eli metsäkeskukseen. Jos puun myyjällä ja ostajalla on pelkästään eriävä näkemys korjuujäljen laadusta, asian selvittäminen ei kuulu metsäkeskukselle.

Korjuujäljestä säädetään metsälain kuudennessa pykälässä, ja lakia on täsmennetty valtioneuvoston asetuksella.

”Uusi metsälaki antaa mahdollisuudet puuttua huonoon korjuujälkeen aiempaa lakia tehokkaammin”, kertoo Suomen metsä­keskuksen rahoitus- ja tarkastuspäällikkö Tommi Lohi.

Metsäkeskus tekee vuosittain noin 150 korjuuvauriotarkastusta satunnaisotantana koko valtakunnan alueella. Lakirajat ylittäviä korjuuvaurioita on todettu tarkastuksissa hyvin harvoin. Toisaalta korjuujäljessä on usein huomautettavaa. Esimerkiksi viime vuonna korjuujälki todettiin hyväksi vain 60 prosentilla tarkastetuista kohteista.

”On luonnollista, että jonkin verran korjuuvaurioita aina syntyy, mutta useimmiten vaurioiden määrä on lain sallimissa puitteissa.”

Rangaistukseksi metsälain rikkomisesta on säädetty sakkoja, jos teko on tahallinen tai sen taustalla on törkeä huolimattomuus. Mikäli puunkorjaajan kalusto, osaaminen ja toiminta ovat olleet asianmukaiset, tahallisuutta tai törkeää huolimattomuutta on vaikea näyttää toteen.

Kari Lindholm
Metsätraktorinkuljettaja Reijo Pokka (vas.) ja mhy Länsi-Pohjan aluevastaava Tapani Peurasaari suunnittelevat maastoa säästävää puunajotaktiikkaa kuukausien sateiden pehmentämällä työmaalla Torniossa.

Hakkuu voidaan keskeyttää

Jos leimikkoa uhkaavat korjuuvauriot liian pehmeän maaston, sateiden tai sään lauhtumisen takia, hakkuu voidaan keskeyttää, kunnes olosuhteet kohenevat.

”Hakkuu pyritään aina toteuttamaan siten, ettei vaurioita syntyisi”, Tapani Peurasaari korostaa.

Hakkuut voidaan tarvittaessa keskeyttää koneurakoitsijan, työmaan valvojan tai maanomistajan päätöksellä. Syyksi keskeyttämiseen riittää myös se, että metsätiestön kantavuus heikkenee sateiden takia. Kuljetuskelin heikentyessä puut on parempi jättää pystyyn.

Leimikoiden huolellisella suunnittelulla voidaan ehkäistä korjuuvaurioita tehokkaasti. Esimerkiksi ajourat hakataan koville maille ja mahdollisimman suoriksi, sillä raskaasti kuormattu ajokone polkee pehmeään maahan syvät urat kallistuessaan kurveissa.

Purkupisteitä ja puun varastointipaikkoja kannattaa suunnitella mahdollisimman runsaasti, jottei ajokone aja pelkästään yhtä uraa pitkin.

”Jos uraa ajetaan kuorma päällä kymmeniä kertoja, maan pinta rupeaa porsimaan”, Peurasaari sanoo.

Oksat puidaan ajouralle

Ajourat on hakattava riittävän leveiksi, jottei ajokone kolhisi kasvuun jäävää puustoa. Liian leveä ajoura saattaa toisaalta pudottaa metsän runkoluvun liian matalaksi.

Hakkuukoneen kuljettaja pui ajouralle puiden oksia ja latvuksia, jotka estävät painaumia tehokkaasti. Männiköissä oksamassaa kertyy vähemmän kuin kuusikoissa. Jos oksia ei saada paikan päältä riittävästi, niitä pitää kuljettaa paikalle ajokoneella.

Jos pehmeäpohjaisessa harvennusleimikossa kerätään energiapuuta kokorunkokorjuulla, ei ajouria suojaavia oksia ole riittävästi saatavilla. Tällöin riski urapainumiin kasvaa.

”Avohakkuussa urapainumista ei ole haittaa, sillä hakkuuala muokataan joka tapauksessa”, Peurasaari muistuttaa.

Pehmeillä turve- ja savimailla korjuukoneissa kannattaa käyttää kantavia suoteloja.

Mikäli harvennushakkuuleimikko on hoitamaton ja siksi ylitiheä, runkovaurioiden riski kasvaa selvästi. Runkovaurioita voidaan vielä tässä vaiheessa minimoida metsurin tekemällä ennakkoraivauksella, jossa runkojen tyvet raivataan esiin näkyvyyttä haittaavasta pienpuustosta. Ennakkoraivauksen teettäminen maksaa noin 300 euroa hehtaarilta.

Leimikoiden suunnitteluun ja siten myös korjuuvaurioiden välttämiseen liittyy suunnittelijan riittävä tietämys alueensa puuvarannoista ja puun ostajien tarpeista.

”Nykyään ei riitä, että tiedossa on kantavan maan leimikkoja. Niissä pitää olla sellaista puuta, jota puun ostaja tarvitsee juuri sillä hetkellä”, Peurasaari huomauttaa.

Kari Lindholm
Lanssipaikkojen ympäriltä löytyy yleensä eniten maastopainaumia, kun puunajokone kulkee lanssille useita kertoja samoja uria.

Verovinkki

  • Hakkuun valvonnan voi teettää esimerkiksi metsänhoitoyhdistyksellä tai paikallisella metsäpalveluyrityksellä. Kustannus on verovähennyskelpoinen.
  • Myös ennakkoraivaus on verovähennyskelpoinen kulu. Leimikon ennakkoraivaus on tehokas tapa ehkäistä jäävän puuston vaurioita.
Voit ladata alkuperäisen artikkelin myös pdf-muodossa. Lataa artikkelin PDF

Aiheeseen liittyvät artikkelit