Postin lakko: Aarteen näköislehti on nyt maksutta kaikkien luettavissa. Näköislehteen pääset tästä.

Pihlajanmarjoissa on rutkasti C-vitamiinia – lehdistä voi tehdä teetä

Jutut 11.10.2019

Pihlajan lehtiä, marjoja ja kuorta voi hyödyntää hoitotuotteissa, marjoja ja lehtiä ruuanlaitossa. Kansanperinteessä pihlaja on pyhä puu.


Pihlaja (Sorbus aucuparia) kohentaa aineenvaihduntaa, lievittää kylpyinä ja kääreinä muun muassa kihtiä, reumavaivoja, päänsärkyä ja ihottumia sekä suojaa tulehduksilta. Pihlajan parkkiaineet ohjaavat rohtokäytön myös limakalvojen alueelle. Koko puu soveltuu hoitokäyttöön kaikkina vuodenaikoina.

Pihlajanmarjat ja -lehdet ovat kauppayrttejä. Niiden keruuseen tarvitaan maanomistajan lupa.

Pyhät on pihlajat pihoilla

Pihlajaa on kansanperinteessä kunnioitettu voimapuuna, joka kestää tuulet ja sietää salamaniskut. Kalevalaisen taruston mukaan pihlaja on omistettu Ukko Ylijumalan puolisolle Raunille.

Pulavuosina pihlajanmarjat antoivat leivänjatketta ja pelastivat kansan ja karjan puutostaudeilta. Pihlaja viekoittelee keväthuumaan vieläkin, nyt sen lehdistä ja silmuista kerätään lähivihreää lisäravinteeksi. Juhannuksen aikaan pihlajasta saa ihoa hoitavan vihdan.

Pakkasen avustuksella pihlaja muuttaa marjojen sokerit etanoliksi, ja tilhiparvi pelmahtaa syyskarkeloon. Mehukattiloissa porisee talven varalle mehuja, hilloja ja hyytelöitä. Kotihoitolaa täydennetään tinktuuroin, uuttein, teeaineksin ja hoitovoitein. Metsänharvennustyömaalta noukitaan pihlajan oksia ja kuorenkappaleita kylpyjä varten.

Pyhät oksat pihlajassa

Pihlajan kuoressa on limakalvoja supistavia tanniineja. Keväällä tanniinit tiivistyvät karvasmantelin makuisina lehtisilmuihin, joita voi napostella sellaisenaan tai ripotella mausteeksi salaattiin voikukan ja vuohenputken ensilehtien joukkoon. Pihlajan vaaleat kukkanuput ovat alkukesän salaatin makuhelmiä.

Kukkatertut avautuvat voimakkaasti tuoksuvina. Niiden trimetyliamiini kutsuu hyönteisiä pölytyspuuhiin, ja mehiläisten mukana tuoksu tallentuu alkukesän hunajaan. Hunajanaamiosta voi aistia kesän kukkaishuuman vielä talvellakin.

Muutaman kukkatertun raatsii noukkia vesimaljaan tuoksuvaksi kukkavedeksi. Ihonpuhdistukseen soveltuva tinktuura syntyy kirkkaassa viinassa uuttamalla. Tuhatkertaisesti laimentamalla kukkatinktuurasta syntyy suomalaisia kukkatippoja, joita nautitaan vain pisara lähdeveteen sekoitettuna. Kuivatuista kukista ja lehdistä kertyy talvisia kukkaiskylpyjä.

Pyhät lehvät oksasilla

Fytoterapiassa pihlajaa käytetään vähentämään kolesterolin määrää veressä. Pihlaja tehostaa rasva-aineenvaihduntaa ja lisää sappinesteen eritystä.

Lehtien sisältämä oleiinihappo yhdessä marjojen urasolihapon kanssa vahvistaa sydämen toimintaa ja tasoittaa sokeriaineenvaihduntaa insuliinin tavoin. Pihlaja poistaa nestettä ja siten lievittää myös verenpainetta.

Pihlajanlehdissä on lehtivihreää ja antioksidantteja, jotka vahvistavat sydäntä ja verisuonia. Vilustumisen alkuoireisiin kuuma pihlajajuoma on paikallaan. Pihlajateehen tarvitaan 2 tl murennettuja, kuivattuja lehtiä teekupillista kohden. Tee saa hautua 10 minuuttia.

Lue myös: Näin valmistat hoitotuotteita pihlajasta

Markku Vuorikari
Pihlaja kukkii kesä–heinäkuussa.

Marjaset sitä pyhemmät

Pihlajan marja on minikokoinen hedelmä, jonka päällä on viisikantainen kuvio, samanlainen kuin punakaneliomenassa. Pihlaja sisältää muun muassa omenahappoa ja pihlajaa kutsutaankin kääpiöomenaksi.

Pihlajanmarjan makeus ja tehoaineiden pitoisuus vaihtelevat kasvupaikan ja sääolojen mukaan. Pihlajavuodet eivät ole sisaruksia.

Marjalihassa on veren koostumusta vahvistavaa K-vitamiinia sekä hermorakenteita ja muistia tukevia B-vitamiineja. Kivennäis- ja hivenainein pihlaja vahvistaa sydäntä. Marjojen rauta ja C-vitamiini, jota on jopa 160–200 mg sadassa grammassa, vahvistavat veren hemoglobiinitasoa. Vanhastaan pihlaja on tarjonnut apua anemiaan.

Pihlajanmarjat kannattaa nauttia siemenineen. Siemenöljyissä on E-vitamiineja, joita erityisesti aivosolut käyttävät hyväkseen. Siemenissä on tosin myös amygdaliinia, joka muodostaa syaanivetyä. Marjan kuumentaminen hilloksi tai mehuksi haihduttaa syaanivedyn.

Luontaishoidossa suositellaan nauttimaan tuoreita pihlajanmarjoja ainoastaan 1–2 tl päivässä. Se riittää ensiavuksi, jos tuntuu karheutta kurkussa tai hengitys rahisee.

Maria Miklas
Pihlajan marjat pysyvät puussa pitkälle talveen.

Laulan pihlajat pihalle

Pihlajan happoisuus lisää sen säilyvyyttä. Marjan kuiduissa on pektiiniä, joka lisää vähähappoisempien marjojen ja hedelmien säilyvyyttä.

Tukevan talviaterian alkajaisiksi nautittu pihlajanmarjaryyppy happoineen valmistaa elimistöä liharuokien sulatteluun ilman vatsavaivoja. Joulupöydässä pihlajanmarjahyytelö hoitaa samaa tehtävää.

Pakkasen puraisemissa marjoissa pihlajanmarjan sokerinen malto alkaa käydä etanoliksi. Ihonhoidossa alkoholipitoinen tuoremehu on valmista kasvovettä. Survotut etanolimarjat ovat omiaan puhdistavaan ja kosteuttavaan naamioon joko sellaisenaan tai vaikkapa turpeeseen tai saveen sekoitettuna. Pihlajanmarjasta ja uuden sadon hunajasta tehty naamio toimii viiman kuivattaman ihon tehokosteuttajana.

Pihlajamehu kuuluu suolistotulehdusten estorohdoksi. Maksan ja sapen tukkoisuutta pihlaja helpottaa lisäämällä sappinesteen eritystä.

Pihlajan marjoissa, lehdissä ja kuoriosassa esiintyvät parkkiaineet kiinnittyvät limakalvojen valkuaisaineiden pinnalle, missä ne muodostavat suojaavan kalvon. Parkkiaineet estävät valkuaisainepitoisia mikrobeja lisääntymästä ja korjaavat elimistön alkavaa tulehdustilaa.

Maria Miklas
Pihlajanmarjoissa on A-vitamiinin esiastetta karoteenia, kuten porkkanassa.

Aiheeseen liittyvät artikkelit