Sukulaiset sekä äidin että isän puolelta ihmettelevät vieläkin, miten Minna Kristiina Vuorisesta tuli kirjailija. Esikoisteos Näkijän tytär (Tammi) ilmestyi vuonna 2012, ja sen jälkeen järvenpääläisen kerrostalokolmion säntillisesti järjestetystä työhuoneesta on putkahtanut tuhti romaani joka vuosi.
Karjalankannakselta kotoisin olleen äidin ja mäntsäläläisen isän suvuissa kalastettiin tai viljeltiin maata.
”Sisareni Kirsi ja minä olimme sukumme ensimmäiset ylioppilaat”, kertoo Kristiina Vuori.
Yläasteikäisenä hän kirjoitteli ruutuvihkoihin tarinoita 1600-luvun Ranskasta ja sen mahtavasta Aurinkokuninkaasta tai 1700-luvun Pohjois-Amerikasta. Suomi ja sen historia tuntuivat tylsiltä.
”Koulussa päntättiin vain vuosilukuja ja sitä, kuka voitti minkäkin sodan. Maamme historia ei tullut minulle eläväksi.”
Kirjoja ahmivaa teiniä eivät nykyromaanit kiinnostaneet. ”Olen aina katsonut menneisyyteen ja tulin mutkan kautta suomalaisten juurille.”
Valmistuttuaan ylioppilasmerkonomiksi Kristiina Vuori meni töihin. Pakerrettuaan yli 20 vuotta muun muassa paperin markkinoinnin ja toimistotarvikkeiden parissa hän havahtui: hän ei voisi jatkaa samalla tavalla. Vaikka pomo tarjosi ylennystä, Kristiinan oli lähdettävä.
”Aloin nähdä metsän puilta vasta, kun täytin 40. Ymmärsin, että ura yritysmaailmassa ei ole minulle oikea. Tuntui, että pitää käydä työssä vain jotta saa palkkaa. Oli kauheaa ajatella, että tekisin niin vielä 25 vuotta.”
Hän sai oivalluksen: On katsottava sisimpäänsä ja tehtävä päätöksiä. On ryhdyttävä kirjoittamaan tosissaan. Ja ostettava asunto, jotta se olisi maksettu eläkkeelle päästessä.
”Enkä ole päätöstäni katunut.”
Ensimmäistä kirjaansa hän oli alkanut kirjoittaa vuonna 2008 viikonloppuisin ja lomilla. Oriveden opiston kirjailijakurssi vuonna 2010 sai aikaan ratkaisevan käänteen.
Kristiina oli kirjoittanut jo satoja liuskoja fantasiaromaania, kun Oriveden kurssin opettaja kehotti häntä muokkaamaan siitä tiettyyn aikaan sijoittuvan historiallisen romaanin, jos hän haluaa tosissaan saada kustannussopimuksen. Suomessa ei kustannettaisi fantasiaromaania, opettaja sanoi.
”En voinut nelikymppisenä enää haahuilla, olin tosissani. Mutta ajattelin, että en ikimaailmassa voisi kirjoittaa historiallista romaania, koska en ole opiskellut historiaa kuten Kaari Utrio.”
Kristiina Vuori ajoi Orivedeltä kotiin raivon vallassa. Hän ei voinut uskoa, että Suomessa ei kustannettaisi aikuisten fantasiaromaania. Olihan esimerkiksi amerikkalaisen George R.R. Martinin fantasiakirjasarja Tulen ja jään laulu jo alkanut saavuttaa maailmanmainetta. Game of Thrones -tv-sarjana siitä tuli jättihitti.
Kotiin päästyään Kristiina kirjoitti kaksi kiukkuista sähköpostiviestiä kotimaisille kustannusliikkeille ja tivasi, että miten oli. Kun vastaukseksi tuli kaksi kertaa tyrmäävä ei, oli pakko satuloida uusi ratsu. Viisisataa liuskaa menisi uusiksi. Jäljelle jäi perusidea kristinuskon ja pakanauskon rinnakkaiselosta.
Kristiina Vuori alkoi miettiä, mitä uskonnoille olisi voinut tapahtua sydänkeskiajalla. Netissä surffaillessaan hän löysi 1200-luvulla Maskussa sijainneen Stenbergan kartanon ja alkoi pohtia, voisiko tarinaan kutoa ruotsalaisten Hämeeseen suuntautuneen toisen ristiretken.
”Huomasin, että aikakausi oli kuin minulle tehty: pakana- ja kristinusko kulkivat ajassa ja maassa rinnakkain.”
Siitä lähtien kristinusko ja pakanuuden aikaiset jumalat ovat kiehtoneet Kristiina Vuorta, vaikka hän ei koe uskontoa omassa elämässään läheiseksi. Sen sijaan kirjailijana häntä on kiinnostanut yhä uudelleen se, miten yhteen jumalaan kiinnittynyt katolinen kirkko sai vankan aseman Suomessa vedenjumala Ahdin, metsänjumala Tapion, Ukko-ylijumalan ja lukuisten muiden jumalien, haltioiden ja maahisten rinnalla.
”Uskonnon tarve on ollut suuri maailmassa, jossa tietoa ei juuri ole ollut saatavissa. Kaikki oli vain sen elinympäristön varassa, missä sattui elämään. Kun ei osattu lukea eikä kirjoittaa, tieto oli yleensä toisen käden tietoa, jonka joku oli kuullut jostakin.”
Myös papit saattoivat suhtautua vanhaan uskoon sallivasti. Jos lehmä sairastui, parantaja kutsuttiin pappilankin navettaan. Parannusloitsussa – rukouksessa – saatettiin ensimmäisessä värssyssä lähettää kiitos Ukko-ylijumalalle ja jo seuraavassa kääntyä Maaria maan emosen puoleen.
Kylään tulleet kulkijat kiinnostivat kovasti keskiajan ihmisiä, jotka kerääntyivät kuulemaan muukalaisten uutisia toisista maailmoista. Kristinuskon myötä tapahtui valtava tiedon lisääntyminen aikana, jolloin suomalaiset elivät eri heimoissa omine murteineen; varsinaissuomalainen ja savolainen hädin tuskin ymmärsivät toisiaan.
”Katolinen kirkko yhdisti Suomen tiiviisti Eurooppaan ja muuhun maailmaan. Kirkolla oli yhteinen kieli, latina, jota käytettiin läpi kristityn maailman. Myös kirjallinen elämä tuli Suomeen kirkon myötä.”
Sekä kristinusko että pakana-ajan perintö ovat eläneet Suomessa rinnakkain meidän päiviimme asti. Vielä 1800-luvun lopulla Karjalassa saattoi törmätä pihoilla uhrikuuseen, ja metsää pidetään edelleen pyhänä, hiljentymisen paikkana. Käytämme vanhaa pakanauskontoa myös esimerkiksi halutessamme kurkistaa tulevaisuuteen.
”Pääsiäisen alla virvomme onnea ja terveyttä. Laskiaisena laskemme mäkeä, vaikka moni ei enää tiedä, että entisaikaan sillä tavoin loihdittiin hyvää pellavasatoa. Uutenavuotena teemme lupauksia tulevalle vuodelle ja ammumme raketteja, joiden räiskintä karkottaa pahat henget.”
Uskon pitää Kristiina Vuoren mielestä näkyä myös hänen keskiaikaan sijoittuvissa viihderomaaneissaan.
”Uskonto on kirjoittaessa kaikkein vaikeinta tavoittaa, sillä se menee entisajan ihmisen elämässä läpi kaikesta. Taustatietoja löytyy kyllä vaatteista, ruoasta ja sen sellaisesta, mutta miten ymmärtää se, mitä keskiajan ihminen on ajatellut uskonnosta? Se, mihin ja miten ihminen uskoo, on haastavaa kuvattavaa.”
Vaikka Kristiina Vuori on julkaissut jo seitsemän historiallista romaania ja kahdeksas ilmestyy huhtikuussa, omista juuristaan hän tietää vain murusia.
”Vaarini kuolivat jo ennen syntymääni ja isoäiditkin ollessani teini. Enkä silloin ollut yhtään kiinnostunut vanhusten jutuista. Nyt harmittelen, etten nuorena kysellyt enemmän sukujuuristani.”
Vasta yli nelikymppisenä mielenkiinto heräsi. Nyt hän selvittää sukuaan serkkujensa avulla; yksi serkuista tekee sukututkimustakin.
Omalta perheeltään hän ei voi enää suvuista kysellä, sillä lapsuuden suuri perhe katosi hänen ympäriltään.
Ensin Kristiina sai vain 27-vuotiaana todistaa rakkaan Kirsi-siskonsa kuoleman. Sisarensa luo saunomaan tulossa ollut Kirsi löytyi alaovelta. Hän kuoli keuhkoemboliaan.
Kristiina näki myös sen, kun hänen isänsä lyyhistyi 77-vuotiaana pyörän päältä katuun ja menehtyi aivoinfarktiin vuonna 2005. Pitkään sairastanut äiti kuoli viisi vuotta myöhemmin. Kristiinan tuki ja turva, toinen isosisko Raija, menehtyi viisi vuotta sitten.
”Jäljellä olemme vain minä ja isoveli, lapseton hänkin.”
Suomessa on ennen vallinnut kielien sekamelska. Svealaiset ja götalaiset muuttivat Ruotsista itään siirtolaisiksi ja asuttivat aluksi Suomen rannikkoseudut. Kauppiaat kulkivat pitkin maata ostamassa turkiksia, kerjäläismunkit kiersivät kertomassa kristinuskosta, ja luostareissa oli väkeä kaikkialta Euroopasta.
Saamelaisetkin asuivat Etelä-Suomessa, mistä kertovat lukuisat Lappi-alkuiset paikannimet. Pelätyt juutit eli tanskalaiset ryöstelivät saaristoa. Tarton ja Tallinnan porvarit lähettivät poikansa Viipuriin oppimaan venäjää.
”Viipuri oli sijaintinsa vuoksi idän lukko ja eri kansallisuuksien sulatusuuni. Ruotsin valtakunnassa toivottiin idänkaupan kulkevan sen kautta. Kaikki halusivat hyötyä valtavan Venäjän runsaudensarvesta, niin hansaliitto, Tallinna eli Rääveli, hollantilaiset, tanskalaiset kuin ruotsalaisetkin.”
Venäjältä sai turkiksia ja vahaa, ja sinne vietiin suolaa, kankaita, mausteita, lasia, hevosia ja silliä.
Kirjailijalle oli mieltä avartavaa paneutua uusimmassa romaanissaan kansainvälisen Viipurin historiaan.
”Emme olleet yhtenäinen, paikallaan pysyvä kansa. Suomi on aina ollut kansainvälinen, kansainvälisempi kuin uskomme. Tämä maa ei ole ikinä ollut pelkkien sinisilmäisten ja liinatukkaisten ihmisten maa.”
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 2/2019.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
