Sudenkorennot tekevät pitkiä vaelluksia – Tiedätkö, kuinka monta sudenkorentolajia Suomessa on tavattu?

Jutut 08.05.2020

Sudenkorennot ovat ikivanhoja petoja, jotka pyydystävät hyttysiä, kärpäsiä ja paarmoja.


Sudenkorennot ovat yksi vanhimpia hyönteislahkoja. Varhaisimmat fossiililöydöt ovat yli 300 miljoonan vuoden ikäisiä. Ne ovat selviytyneet neljästä massasukupuuttoaallosta, muun muassa siitä, joka päätti dinosaurusten valtakauden.

Muinaiset korennot olivat valtavan kokoisia, siipien kärkiväliltään jopa 70-senttisiä, ja kuuluivat ensimmäisiin lentäviin hyönteisiin. Menestystarina jatkuu yhä, sillä tunnetut lähes kuusituhatta lajia ovat levinneet laajalti maapallon eri kolkkiin. Suomessa näistä on tavattu 64.

Sudenkorennot jaetaan kahteen alalahkoon: aitosudenkorentoihin ja hentosudenkorentoihin. Jälkimmäiset ovat nimensä mukaisesti hentoja ja suhteellisen pieniä. Lepoasennossa ne pitävät siipiään toisiaan vasten taitettuina tai pystyssä neulamaisen takaruumiinsa yllä.

Aitosudenkorennot ovat suuria, tukevarakenteisia ja istuvat siivet kauniisti levitettyinä. Ne ovat komeita hyönteisiä, ja juuri niitä me arkikielessä tarkoitamme, kun puhumme sudenkorennoista.

Maalla, vedessä ja ilmassa

Sudenkorentojen elinkaari on kaksijakoinen. Ne elävät toukkina makeassa vedessä, nousevat maalle kuoriutumaan ja valtaavat aikuisina ilmatilan. Toukkavaihe vaihtelee suuresti lajista riippuen. Kotimaisilla lajeilla sen kesto on muutamasta kuukaudesta jopa neljään vuoteen. Kasvaessaan toukan on luotava liian pieneksi käynyt nahkansa useampaan kertaan.

Toukat elävät matalassa vedessä saalistellen hyönteisiä, sammakontoukkia ja pikkukaloja erikoisen pyyntinaamarinsa avulla. Tämä on nivelikäs pään alle taittuva rakenne, jonka toukka oikaisee salamannopeasti ja tarttuu saaliiseen pihtimäisillä leuoillaan. Sitten se imee saaliin pehmeät kudokset ravinnokseen.

Kuoriuduttuaan monet sudenkorennot katoavat rannoilta mutta palaavat niille lisääntymään saavutettuaan sukukypsyyden. Ensin saapuvat koiraat. Ne valtaavat itselleen reviirin, jota ne puolustavat muita koiraita vastaan. Naaraiden saapuessa koiraat pyrkivät parittelemaan mahdollisimman monen kanssa. Virtavesien äärellä elävillä neidon- ja immenkorennoilla on kosiomenoja, mutta useimmilla lajeilla lisääntymiskäyttäytyminen on varsin mutkatonta. Koiras käy kiinni naaraaseen ja ottaa paritteluasennon.

Paritellessaan korennot muodostavat renkaan, jossa koiras ottaa takaruumiinsa perälisäkkeillä kiinni naaraan niskasta. Tämä puolestaan ottaa omalla takaruumiillaan koiraan spermapaketin ja siirtää sen lisääntymiselimelleen. Koiraan perälisäke sopii oman lajin naaraan niskaan kuin avain lukkoon. Ote on pitävä, ja korennot voivat paritella jopa lentäessään. Vieraan lajin kanssa homma ei toimi, joten paritteluyritys katkeaa heti alkuunsa

Parittelu voi kestää jopa tunteja, minkä jälkeen naaras munii veteen. Se voi pudotella munat lennosta, työntää takaruumiinsa veteen tai jopa sukeltaa kiinnittämään munat uppopuihin, kiviin tai vesikasveihin. Joillakin lajeilla koiras pitää naaraasta kiinni vielä muninnankin ajan.

Heikki Willamo
Paritellessaan sudenkorennot pitävät kiinni toisistaan muodostaen joskus miltei sydämenmuotoisen renkaan. Kuvassa tummasyyskorento.

Todellista ilmataituruutta

Sudenkorennoilta puuttuu kotelovaihe, joten toukka on kehittynyt aikuiseksi viimeiseen nahanluontiin mennessä. Vastakuoriutunut korento on pehmeä, ja sen siivet ovat pienenä myttynä. Se tarvitsee muutaman tunnin kuivuakseen ja pumpatakseen siipisuoniinsa ilmaa, jotta ne suoristuisivat. Samalla aikuinen saa kirkkaat, usein metallinhohtoiset värinsä. Nämä ensimmäiset tunnit se on alttiina monille vihollisille, mutta siivilleen päässyttä korentoa ei moni enää tavoita.

Hentosudenkorennot ovat hitaampia ja kömpelömpiä lentäjiä ja piileksivät paljon korkean rantakasvillisuuden joukossa, mutta aitosudenkorennot ovat todellisia ilmojen akrobaatteja. Niiden siipiparit liikkuvat toisistaan riippumatta, ja ne pystyvät pöristelemään paikoillaan, tekemään äkkikäännöksiä, kiihdyttämään valtavaan nopeuteen ja jopa lentämään taaksepäin.

Toukkien lailla aikuiset ovat petoja. Ne pyydystävät lentäviä hyttysiä, kärpäsiä, paarmoja, perhosia ja myös itseään pienempiä sudenkorentoja. Niiden suuret pallosilmät koostuvat lukemattomista osasilmistä ja näkökenttä on täydet 360 astetta. Aitosudenkorennoilla silmät ovat kiinni toisissaan, hentosudenkorennoilla taas tappien päissä.

Saaliin havaittuaan korento syöksähtää sen kimppuun ja kaappaa siitä otteen piikikkäillä jaloillaan. Sitten se laskeutuu aurinkoiseen paikkaan ja jauhaa ateriansa vahvoilla leuoillaan. Pienemmät saaliit syödään lennossa.

Suurten ukonkorentojen ilmataituruutta on hieno seurata. Ne partioivat reviirillään edestakaisin, pysähtyvät ilmaan tähystämään ja kimmahtavat saaliin perään, liitävät välillä siipiään räpyttämättä. Joskus koiraiden välille syntyy pieniä kiistoja reviirien rajamailla.

Erinomaisen lentotaitonsa siivittäminä sudenkorennot tekevät pitkiä vaelluksia. Ne ylittävät helposti Suomenlahden, joten meillä havaituista lajeista osa onkin harvinaisia käypäläisiä. Ilmaston lämpeneminen edistää lajiston levittäytymistä pohjoiseen, joten näistäkin tulokkaista monet liittyvät vuosien saatossa vakituiseen lajistoomme.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 2/2020.

Lisätietoja harrastajilta

  • Vaikka sudenkorennot ovat näyttäviä ja kaikille tuttuja hyönteisiä, tietämys niistä oli pitkään varsin ohutta. Näin ainakin verrattuna esimerkiksi päiväperhosiin, joiden kerääjiä ja harrastajia on ollut paljon. Tilanne muuttui vuonna 2002, jolloin Sami Karjalainen julkaisi erinomaisen teoksensa Suomen sudenkorennot.
  • Kirjan myötä maahamme on kasvanut suuri ja innokas sudenkorentoharrastajien joukko, joka tuo maastohavainnoin ja valokuvaamalla arvokasta lisätietoa tästä kiehtovasta hyönteislahkosta.
  • Kirjan ilmestymisen jälkeen lajistoomme on lisätty kymmenen uutta lajia, ja monista varhaisemmista havainnoista on tehty mielenkiintoisia määrityksiä.
  • Osan Suomelle uusista havainnoista voinee laittaa ilmaston lämpenemisen piikkiin, mutta osa on aidosti lisääntyneen tietämyksen ja havainnoinnin tulosta. Myös tarkempaa levinneisyystietoa on kertynyt paljon.
  • Tämä on loistava esimerkki lisääntyneen harrastamisen tuomista eduista. Sudenkorentojen jälkeen innostus on levinnyt moniin muihinkin hyönteisryhmiin. Tiede kiittää!

Lue lisää