Jutut 10.11.2016

Pohjois-Savossa metsänomistajat kokoontuvat porukalla toistensa metsiin. Naapureiden metsäosaamisesta otetaan ilo irti.

Ihanko ne vaan heitellään vai pitääkö peitellä?” saa metsätilan isäntä Antti Korhonen kysymyksen männynkylvöstä.

Kuljemme metsäkävelyllä Korhosen ja tämän puolison Liisa Korhosen metsätilalla Tervossa. Isäntäpariskunnan ympärillä on rinki naispuolisia metsänomistajia, jotka kyselevät aktiivisesti.

Ensimmäisen pysähdyksen kohdalla, pari vuotta sitten päätehakatulla metsäkuviolla, aiheena on mäntymetsän uudistaminen kylvämällä.

Korhonen kertoo etikkapulloon tekemästään kylvökoneesta, siementen alkuperästä ja taimikonhoitosuunnitelmista. Kolmessa minuutissa ilmoille on heitetty kymmenen kysymystä.

Samassa taimikossa isäntä kertoo vielä, kuinka hän merkitsi metsäpolun kuitunauhoilla ja turvasi sen säilymisen metsänhakkuun yhteydessä.

Myös taimikon reunalla korkeaan mäntyyn kiinnitetty linnunpönttö saa huomiota.

”Sellaisen havainnon olen tehnyt, että tuulihaukalle tai pöllölle tehty pesäpönttö pitää talviaikaan myyräkantaa hyvin kurissa”, Korhonen kertoo.
 

Vertaisten kesken

Metsänomistaja voi hakea neuvoja metsänhoitoon ja metsänsä hallintoon usealta tiskiltä.

Vinkkejä annetaan paitsi omassa metsänhoitoyhdistyksessä myös Suomen metsäkeskuksessa ja metsäyhtiöissä. Luonnonsuojeluun liittyvissä kysymyksissä tietoa saa myös ely-keskuksista.

Yksistään Suomen metsäkeskuksessa metsänomistajien käytettävissä on kolmisensataa neuvojaa.

Antti ja Liisa Korhosen metsään kokoontunut naismetsänomistajien joukko on yksi pilottiryhmistä, joiden avulla kehitetään metsänomistajien vertaisneuvontaa.

Vertaisneuvonnassa metsäammattilainen ei ole ainoa opettaja, vaan metsänomistajien oma rooli korostuu.

”Metsäammattilainen tukee ryhmän keskustelua ja huolehtii siitä, että kaikki paikalla olevat pääsevät ääneen”, sanoo Suomen metsäkeskuksen asiakasneuvoja Marjut Pirinen.

Metsänomistajien välinen kokemusten vaihto on vertaisneuvonnan moottori. Kun paikalla on useita metsänomistajia, keskustelu tavoittaa suuremman joukon. Samalla neuvontatyön kustannustehokkuus paranee.
 

Kokemuksen avulla

Metsäkeskuksen Pirinen tunnustaa, että metsäammattilainen voi tuntea epävarmuutta uudenlaisessa roolissaan metsänomistajaryhmän ohjaajana.

Ryhmän tapaamiseen ei voi valmistautua samalla tavoin kuin perinteisiin luentoihin. Etukäteen ei voi tietää, mitä metsänomistajat kysyvät, ja käsiteltävien aiheiden kirjo voi ryöpsähtää laajaksi.

Pirinen on huomannut, että nais- ja miesporukassa metsäaiheita käsitellään eri tavoin. Miesten puheet keskittyvät perinteisiin metsätalouden kysymyksiin, kun taas naisilla korostuu metsien monikäyttö.

”Esimerkiksi rahalliset tuet ja sukupolvenvaihdos nousivat esiin miesten ryhmässä. Naisille taas metsien luontoarvot ovat hyvinkin tärkeitä.”

Ero näkyy myös tämän illan kävelyllä Korhosten metsässä. Ryhmän siirtyessä kohteelta toiselle keskustelu polveilee marjoista sieniin, geokätköistä liikuntaharrastuksiin. Metsänhoitoon palataan, kun joukkio pysähtyy seuraavalle kohteelle.

Harri Mäenpää
Mänty kasvaa myös kylvämällä. Metsänomistajien on kiinnostavaa vaihtaa kokemuksia metsänhoidon keinoista.

Ei avohakkuuta rantaan

Illan hämärtyessä ryhmä kerääntyy 500 metriä pitkän Lehtolammen rantaan.

”Hakataanko paljaaksi?” kysyy Suomen metsäkeskuksen luonnonhoidon neuvoja Timo Toivanen näkemyksiä rantametsän käsittelyyn.

”Ei!” vastaa ryhmäläisten kuoro.

Toivanen kertoo, mitä metsälaki sanoo rantakaistasta ja mikä olisi suotavaa hyvän metsänhoidon näkökulmasta.

Naiset tiirailevat puiden latvuksiin ja pohtivat, mitä kohteessa voisi tehdä. Muutama puntaroi pelkästään suurimpien puiden kaatamista, mikä olisikin uuden metsälain myötä mahdollista.

Pirinen muistuttaa, että ammattilainenkaan ei muista pilkuntarkasti ulkoa kaikkia metsälain kiemuroita. Mitä monipuolisempaa keskustelua metsänomistajaryhmä käy, sitä enemmän korostuvat metsänomistajien omat kokemukset.

”Metsäammattilainen tuo esiin tutkittua tietoa. Metsänomistajan tiedot perustuvat pitkälti omaan ja suvun kokemuksiin ja siihen, millaisia tuloksia metsänhoidossa he ovat metsäammattilaisten antaman faktatiedon avulla saavuttaneet.”
 

Keskustelu virinnyt perheissä

Pohjois-Savon Tervossa kokoontuneet naismetsänomistajat ovat toisilleen entuudestaan tuttuja; he ovat tavanneet metsäasioiden parissa myös Tervon maa- ja kotitalousnaisissa. Yhdistys on järjestänyt jäsenilleen naisten raivaussahakurssin ja Metsään ABC -kurssin.

Tervon maa- ja kotitalousnaisten puheenjohtaja Teija Korhonen kiittelee vertaisoppimiseen pohjaavaa koulutusmallia.

”Olemme iloisia tästä hankkeesta ja haluaisimme toiminnan jatkuvan. Tämä on aivan erilaista kuin mikään aikaisempi, ja porukka on innostunutta.”

Ryhmä on antanut kiitosta erityisesti siitä, että ohjelma on suunnattu vain naisille. Myös omissa perheissään naiset ovat saaneet lisäeväitä metsäkeskusteluun ja päässeet paremmin sisään aiheeseen.

”Ryhmäläiset ovat osallistuneet enemmän myös käytännön metsänhoitoon, ja keskustelu metsänhoidosta on virinnyt avioparien kesken. Naiset osaavat paremmin ottaa kantaa ja olla tarvittaessa miestensä kanssa eri mieltä metsän hoidosta.”
 

Epäonnistumisista oppisi

Teija Korhonen sanoo, että naapureiden ja ystävien metsiin on mukavampi mennä oppimaan kuin ventovieraiden tiluksille.

Henkilökohtainen kytkös omaa metsäänsä esittelevään metsänomistajaan tuo lisää virtaa vieraille.

Tosin asian kääntöpuoli on se, että kun asioidaan tuttavien kesken, opettavaisimmat kohteet voivat jäädä näkemättä. Metsänomistajat haluavat esitellä naapureille ja ystäville vain parastaan.

”Kaikki haluaisivat näyttää meille mieluiten hyviä kohteita. Meiltä taas on toivottu, että näkisimme enemmän huonoja kohteita: sellaisia, missä metsänhoito on joko luonnontuhojen tai väärän hoitotavan vuoksi epäonnistunut. Sellaisista kohteista opittaisiin eniten”, Teija Korhonen toteaa.
 

Metsänomistajien vertaisneuvontaa

Luonnonvarakeskuksen ja Suomen metsäkeskuksen Verne-hankkeessa rakennetaan vaihtoehtoista mallia metsänomistajien neuvontaan.

Lokakuuhun 2017 kestävässä hankkeessa on koottu kolme metsänomistajien ryhmää, jotka kokoontuvat muutamia kertoja vuodessa. Yksi ryhmistä on koottu pääkaupunkiseudun etämetsänomistajista.

Ryhmien työskentelystä kerätään vertaisoppimisen kokemuksia. Suomen metsäkeskuksen nettisivuille on rakenteilla keskustelufoorumi metsänomistajien kokemusten vaihtoon. Palvelu on määrä avata kuluvan vuoden loppuun mennessä.

Palautetta vertaisneuvonnasta kerätään sekä metsäneuvojilta että metsänomistajilta. Kokemukset toimivista malleista kootaan vertaisryhmän ohjaajan oppaaksi.