Jutut 10.11.2016

Sääksen tai kotkan pesäpuu muistuttaa risukasaa puun latvustossa, mutta metsänomistajan on hyvä muistaa, että kyseessä on suojeltu risukasa.

Kalasääsken eli sääksen sekä meri- ja maakotkan pesät ovat rauhoitettuja luonnonsuojelulain nojalla. Pesät, massiiviset risulinnat, sijaitsevat yleensä järeiden vanhojen mäntyjen latvustossa – kalasääskellä latvan päällä, kotkilla ylimmän latvuston alapuolella. Sama lintupariskunta käyttää niitä vuodesta toiseen.

Pesäpuuta ei saa kaataa eikä lintujen pesintää häiritä. Pesäpuun ympäristössä voidaan kuitenkin harjoittaa maa- ja metsätaloutta lähes normaalisti. Esimerkiksi aukkohakkuita tehtäessä olisi hyvä ottaa huomioon hakkuun vaikutukset pesäpuuhun, vaikka suojeluvastuu ei ulotukaan pesäpuuta laajemmalle alueelle.

”Metsänomistajaa ei voitane asettaa vastuuseen siitä, jos hakkuu aiheuttaa välillisesti pesäpuun tuhoutumisen esimerkiksi myrskyssä. Jonkinasteinen pesän huomioon ottamisen vastuu hakkuiden suunnittelusta vastaavalla kuitenkin on”, sanoo Pohjois-Karjalan ely-keskuksen luonnonsuojelun tarkastaja Ari Lyytikäinen.

Pentti Vänskä
Järeä vanha mänty on sääkselle tai kotkalle mieluinen pesäpuu.

Suojelusta ei korvausta

Luonnonsuojelulain nojalla suojeltujen petolintujen pesäpuiden sijainti on melko hyvin viranomaisten tiedossa.

”Yksityismaiden pesäpuut ovat metsäkeskusten tiedossa, yhtiöiden ja valtionmaiden pesäpuut asianomaisten suunnittelu- ja luonnonsuojeluorganisaatioiden tiedossa, ja ne otetaan huomioon tilakohtaisten metsäsuunnitelmien laadinnassa”, Lyytikäinen kertoo.

Metsänomistaja ei saa korvausta yksittäisestä suojellusta pesäpuusta. Metso-rahoituksen kautta on kuitenkin mahdollista saada täysimääräinen korvaus, jos pesäpuun ympäristö täyttää luonnontilaisuuden vaatimukset ja puu suojellaan osana kokonaisuutta.

Ari Lyytikäisen mukaan suojeltujen pesäpuiden tuhoamisia tulee viranomaisten tietoon harvoin.

”Silti muun muassa kalasääsken pesimistä häiritään joko tietämättömyyden tai välinpitämättömyyden vuoksi.”
 

Tietoa metsänomistajille

Metsänomistajille ovat tietoa petolintujen pesäpuiden huomioon ottamisesta metsätaloudessa jakaneet metsäkeskusten alueyksiköiden petolintujen pesäpaikkahankkeet. Ne ovat koonneet tietoa pesistä ja laatineet yhteistyössä metsänomistajien kanssa suunnitelmia pesien säästämiseksi hakkuiden yhteydessä.

”Käytännössä se tarkoittaa alueelle tulevan hakkuun rajausta niin, että pesä jäisi pystyyn jäävän metsän puolelle riittävällä, noin 20 metrin suojavyöhykkeellä. Harvennuksissa riittää usein pesäpuun ja sen lähimpien puiden säästäminen”, kertoo Pohjois-Karjalan hankkeen vetäjä, metsäneuvoja Hannu Lehtoranta.

”Usein pesälle voidaan järjestää pesimiskelpoista lisäaikaa suunnittelemalla hakkuuohjelmaa niin, että kyseisellä kuviolla kiertoaikaa pitkitetään.”

Huhtikuussa päättyneessä hankkeessa keskityttiin niiden petolintujen pesiin, jotka pesivät toistuvasti samassa pesässä tai samalla paikalla (kotkien ja kalasääsken lisäksi kana-, hiiri- ja mehiläishaukka, huuhkaja, viiru- ja lapinpöllö).

Pohjois-Karjalan hanke on ollut yhteistyössä lähes 700 metsänomistajan kanssa. Kaikkiaan rekisterissä on noin 900 petolinnun pesää.

”Vastaanotto on ollut yllättävän myönteistä. Vain noin parikymmentä metsänomistajaa on kieltäytynyt yhteistyöstä”, Hannu Lehtoranta myhäilee.

Pentti Vänskä
Kalasääsken pesäpuu on lailla rauhoitettu.

Vandaalit asialla

Sysäyksen tämän jutun kirjoittamiseen antoi tuhottu sääksen pesä.

Kalasääskipari rakensi uuden pesän asumattoman lammen rannalle iäkkään petäjän latvaan. Honka kasvoi vajaan puolen kilometrin päässä vilkkaasti liikennöidystä metsäautotiestä.

Linnut vilahtivat usein tien ylitse lentäessään pesälleen, mikä taisi koitua uuden kodin kohtaloksi. Vandaalit kaatoivat pesäpuun vielä samana kesänä.

Se tyrmistytti ja raivostutti.

Kenelle pesästä oli haittaa? Eivätkö puun kaataneet tienneet, että pesäpuu on rauhoitettu?