”Lahopuun määrää ja laatua katsellessa ei voi kuin hymähtää katkerasti niille hakkuuaukkojen paahteessa kuivuville lahopuunpätkille”, toteaa Heikki Willamo suojelumetsän monimuotoisuutta ihaillessaan

Jutut 08.09.2021 Aarre Plus

Loppukesän yö keskellä suojelu­metsän monimuotoisuuden kirjoa virittää mielen metsän aikaan, kirjoittaa Heikki Willamo.

Metsä on hienoa. Kuusten ja suurten mäntyjen seassa kasvaa vanhoja haapoja, raitoja sekä koivuja. Jyrkän rinteen alla mutkittelee pieni, kirkasvetinen joki rannoillaan saniaisten viidakko. Lähteisyyttä on paljon, siellä täällä jalan alla pettävä märkä hetteikkö. Myös lahopuuta on kaikkien tarpeisiin – keloja, pökkelöitä ja maapuita, ilahduttavan paljon myös lahopuiden aatelia eli järeitä haapoja.

Aiheeseen liittyvät artikkelit