Kolumnit 26.03.2020

”Yksi sudenkuoppa on se, että metsänomistaja menettää oikeustoimikelpoisuutensa ennen kuin asiat on puhuttu selviksi”, kirjoittaa Aarteen päätoimittaja Mari Ikonen.

Aarteessa 3/20 kirjoitetaan metsätilan omistajanvaihdoksesta. Sukupolvenvaihdoksissa ei ole kyse vain omaisuudesta vaan myös tunteista ja suvun ihmissuhteista.

Edelleen suurin osa suomalaisista perhemetsätiloista siirtyy eteenpäin vasta omistajan kuoltua eli perintönä. Toinen vaihtoehto olisi tehdä ajoissa sukupolvenvaihdos. Onnistunut sukupolvenvaihdos säilyttää sovun, säästää rahaa ja mahdollistaa sen, että rakkaudella vaalittu metsä päätyy hyviin käsiin.

Se, joka saa metsän haltuunsa perintönä, on itse usein eläkeiässä tai lähellä sitä. Silloin on henkisesti vaikeata alkaa jo suunnitella metsän siirtämistä eteenpäin. Vielä hankalampaa tilan tulevaisuuden puheeksi ottaminen on seuraavalle sukupolvelle. Nykyisen omistajan on tehtävä aloite.

Vanhenemiseen kannattaa varautua. Yksi sudenkuoppa on se, että metsänomistaja menettää oikeustoimikelpoisuutensa ennen kuin asiat on puhuttu selviksi ja kirjattu paperille. Jo yksi sairaskohtaus voi viedä oikeustoimikelpoisuuden. Tilanteeseen voi varautua yksinkertaisella keinolla, edunvalvontavaltuutuksella. Se on asiakirja, joka säästää jatkossa monelta mielipahalta.

Julkisuudessa on seurattu riitaa, jossa muistisairaalle vanhukselle määrätty ulkopuolinen edunvalvoja oli hakkauttamassa vanhuksen omistaman metsän. Perusteet hakkuuseen olivat metsätaloudellisesti järkevät, mutta sukulaisten mukaan avohakkuu olisi ollut vastoin omistajan tahtoa ja arvomaailmaa. Kiista ratkesi vasta ikämiehen kuoltua, kun ely-keskus osti perilliseltä metsän luonnonsuojelualueeksi ja liitti sen osaksi Nuuksion kansallispuistoa.

Useimmille vanhemmille tärkein tavoite on tasapuolisuus, mutta jälkeläisten riitojen ehkäisyn kannalta metsän yhteisomistus voi olla sudenkuoppa sekin. Kokeneet spv-asiantuntijat neuvovat, että jos suinkin mahdollista, metsä kannattaa siirtää yhdelle perilliselle ja antaa muille jotakin muuta omaisuutta tai käteistä rahaa.

Hyvät sisarussuhteet ovat mittaamattoman arvokkaat, mutta niille voidaan määritellä myös rahallinen arvo. Jos päädytään perintöriitaan, juristin pesänjakopalkkio on helposti kymmeniä tuhansia euroja. Suurempi murhe on kuitenkin se, jos sisarukset ja serkukset menettävät osan läheisistään välirikossa, joka olisi voitu välttää.