Kolumnit 28.05.2020

Luonnon ja kanssakulkijoiden kunnioittaminen ei ole poikkeuskevään aikana ollut kaikille retkeilijöille itsestään selvää, kirjoittaa Aarteen vs. päätoimittaja Elina Lampela.

Tänä erikoisena keväänä olen lähes joka päivä kulkenut saman reitin lähimetsässä. Ja pannut merkille, miten puiden silmut ovat taas vähän pullistuneet, litulaukat ja nokkoset taas vähän kasvaneet, horsman versot ja kielot raivanneet tiensä ylös maan pinnalle.

Tämä kevät on pakottanut hidastamaan. Ja siksi on tullut kulkiessa katsottua tarkemmin. Olen kävellyt enemmän kuin tavallisesti, kerännyt nokkosta enemmän kuin aiempina keväinä ja pysähtynyt seuraamaan joutsenen pesintää.

Muutkin ovat lähteneet tänä keväänä luontoon. Suosimissani retkikohteissa on ollut jopa tunkua! Poikkeus­olot ja vastoinkäymiset muistuttavat niistä asioista, joilla todella on merkitystä. Minulle suomalainen metsä on ilman muuta yksi niistä.

Olen kulkenut metsissä monissa vieraissa maissa: hikoillut tiheissä sademetsissä Indonesiassa, törmännyt kansallispuiston aitaan Hollannissa, puhunut karhujen varalta kovaan ääneen Alaskan kuusi­koissa.

Kaikissa näissä paikoissa olen viihtynyt. Silti hienojenkin reissujen jälkeen olen aina riemumielin palannut suomalaiseen metsään. Täällä osaan olla. Puhtaissa, monimuotoisissa metsissämme olen onnellisimmillani.

Siksi olen surullisena seurannut, miten luonnon ja kanssakulkijoiden kunnioittaminen ei olekaan kaikille itsestään selvää. Metsähallitus on joutunut muistuttamaan meitä vastuullisesta retkeilystä ja retkietiketin noudattamisesta. Kansallispuistoissa kun on leiriydytty ja poltettu nuotioita luvattomilla paikoilla, roskia on levitelty pitkin pientareita.

Avotulen teko vaatii aina maanomistajan luvan. Ruohikko- ja metsäpalovaroituksen aikana tulenteko on kielletty myös luvallisilla nuotiopaikoilla. Roskat tulee viedä omassa repussa metsästä pois. Ohjeet ovat olemassa syystä.

Aarteessa 5/20 näyttelijä Ville Haapasalo kertoo paluustaan kotimaahan ja suhteestaan luontoon. ”Metsässä en ole koskaan pelännyt mitään”, hän sanoo. En minäkään. Ainakaan suomalaisissa metsissä. Retki­etiketti ja jokamiehenoikeuksien luomat raamit kasvattavat virkistysalueilla liikkuessani ennen muuta turvallisuudentunnetta.