Kolumnit 28.05.2020

Tuoreiden tutkimusten mukaan kekomuurahaiset lisäävät metsien hiilivarastoja, kirjoittaa Risto Isomäki.

Suuria pesiä havunneulasista ja muusta pieni­kokoisesta eloperäisestä aineesta rakentavat Formica-suvun kekomuurahaiset eivät ole uhanalaisia lajeja. Ainakin erityisen suurikokoiset pesät saattaisivat silti ansaita jonkinasteista suojelua. Muurahaiset nimittäin vähentävät sekä monien metsäpuiden tuholaisten että punkkien kantoja. Uusien tutkimuksien mukaan kekomuurahaiset myös kasvattavat metsien hiilivarastoja.

Aloin itse epäillä jo parikymmentä vuotta sitten, että muurahaisyhdyskunnilla voisi olla paljon luultua suurempi merkitys hiilivarastoina. Yhden tuolloisen arvion mukaan kekomuurahaisten pesiin oli kyllä varastoitunut keskimäärin vain noin tonni hiiltä hehtaaria kohti. Tämä ei ole vielä mitenkään erityisen paljon.

Arvio kuitenkin perustui tilanteeseen, jossa pesät tuhoutuvat lähes aina hakkuissa ennen kuin ne ehtivät kasvaa kovin suuriksi. Jos pesät jätettäisiin rauhaan ja jos ihminen vielä suojaisi ne palokärjiltä, mäyriltä ja karhuilta sopivan kokoisilla risuilla tai rautalankaverkolla, ne voisivat kasvaa paljon suuremmiksi. Samalla muurahaiset valtaisivat isomman osan metsistä.

Rovaniemen Auttikönkäällä on ikivanha muurahaispesä, joka on kuin pieni, keinotekoinen kukkula. Vain pesän ylin osa on asuttu, mutta sen alla on noin kolmen ja puolen metrin korkuinen ja mittaussuunnasta riippuen kuuden tai seitsemän metrin levyinen kasa muurahaisten vuosisatojen varrella kokoamaa eloperäistä ainesta.

Muurahaiset erittävät pesiinsä happoa, joka ilmeisesti hidastaa havunneulasten ja muiden rakennusmateriaalien lahoamista myös sen jälkeen kun tuuletuskanavina toimivat käytävät ovat romahtaneet.

Jos metsissämme olisi tämänkokoisia muurahaispesiä, niihin olisi varastoitunut kullekin hehtaarille paremminkin joitakin kymmeniä tonneja kuin yksi tonni hiiltä. Etelä-Suomessa eloperäisen aineen hajoaminen on totta kai nopeampaa kuin Lapissa, mutta kyllä etelässäkin on yli kaksi metriä korkeita muurahaispesiä.

Tuoreen ruotsalaisen kokeen mukaan kekomuurahaiset näyttäisivät lisäävän maaperän hiilivarastoa metsissä myös muuten kuin itse pesien kohdalla. Kun tutkijat hävittivät kekomuurahaiset tietyiltä koealueilta kokonaan, maaperän hiilivarasto pieneni lyhyessä ajassa noin 15 prosentilla.

Ei ole ihan selvää, mihin kaikkeen hiilivaraston pieneneminen liittyi. Veikkaisin itse, että kyse on ensisijaisesti erilaisista eloperäisen aineen hajoamista nopeuttavista hyönteisistä. Niiden määrän on täytynyt kasvaa, kun niitä saalistavat muurahaiset äkkiä poistettiin pelistä.

Pohjoiset metsät peittävät noin 11 prosenttia maapallon mantereiden yhteenlasketusta pinta-alasta. Niiden maaperässä on tyypillisesti vähän yli tai vähän alle kaksisataa tonnia hiiltä hehtaarilla. 15 prosenttia kahdestasadasta tonnista on kolmekymmentä tonnia, muurahaispesien muodostaman hiilivaraston päälle.

Voisi olla kiinnostavaa tutkia myös, pystyisivätkö suuret ja elinvoimaiset muurahaisyhdyskunnat jopa suojelemaan havupuita kaarnakuoriaisten massaesiintymiltä. Ainakaan tuomenkehrääjäkoit eivät muurahaisille pärjää. Vuosina, joina kaikki muut tuomet muuttuvat harmaiksi muumioiksi, muurahaispesien lähellä sijaitsevat puut vihertävät lehdessä normaalisti.

Isoimmat muurahaispesät kannattaisi ehkä merkitä ennen hakkuita niin, että metsätraktorit tai monitoimikoneet eivät aja suoraan niiden yli. Lisäksi pesien lähelle olisi hyvä jättää muutama pieni puu tai pensas aina kun mahdollista. Pesät nimittäin kuivuvat helposti liikaa avohakkuuta seuraavana kesänä, ellei niillä ole lainkaan haihtuvuutta vähentävää varjoa.

Ainakin yksi pieni ongelma lähestymistavassa kieltämättä on: se ei kuulosta vakavasti otettavalta ilmastonmuutoksen torjunnalta. Haluaisin todella nähdä Euroopan komission byrokraattien ilmeet, kun Suomen edustaja kertoo, että maamme aikoo jatkossa saavuttaa osan hiilipäästöjen vähentämistavoitteestaan suojele­malla muurahaispesiä.

Aarre-lehden kolumnisti kirjailija Risto Isomäki (s. 1961) tunnetaan tieteisromaaneistaan, tietokirjoistaan ja tiedeaiheisista lehtiartikkeleistaan.