Kolumnit 10.12.2020

Metsien tuhoriskiä voidaan hallita oikea-aikaisilla metsänhoitotoimenpiteillä sekä sekametsärakenteen tavoittelulla, kirjoittaa Aarteen päätoimittaja Mari Ikonen.

Metsänhoidon suositukset ovat kokoelma vaihtoehtoja, joilla metsiä voidaan hoitaa ja käyttää kestävästi ja metsänomistajan omia tavoitteita painottaen. Aika ajoin päivitettävät suositukset perustuvat tieteeseen ja käytännön kokemuksiin sekä laajaan valmistelutyöhön, ja niitä koordinoi Tapio Oy.

Tapion Metsänhoidon suositusten uusin versio painottaa erityisesti metsänhoidon ilmastokestävyyttä, jota käsitellään sekä ilmastonmuutokseen sopeutumisen että ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta.

Uusimpien malliennusteiden mukaan Suomen vuotuisen keskilämpötilan oletetaan nousevan 2–6 astetta ja vuotuisen sadannan lisääntyvän 6–18 prosenttia vuoteen 2100 mennessä. Luvassa on leutoja, märkiä, roudattomia talvia ja kesän kuivuus- ja hellejaksoja.

Ilmastokestävässä metsänhoidossa pyritään vähentämään ilmastonmuutokseen liittyviä riskejä ja samalla hyödyntämään ilmastonmuutoksen aikaansaama puuston lisäkasvu, joka näkyy selvimmin Pohjois-Suomessa.

Toisaalta tavoitteena on ilmastonmuutoksen hillitseminen sitomalla hiiltä puustoon ja maaperään sekä tuottamalla uusiutuvaa raaka-ainetta. Vuonna 2019 Suomen metsien puusto ja maaperä sitoivat yhteensä 26,5 miljoonaa tonnia ekvivalenttista hiilidioksidia. Pitkäikäisiin puutuotteisiin sitoutui hiiltä vastaavasti 3,4 miljoonaa tonnia.

Ilmastokestävä metsänhoito vähentää metsien haavoittuvuutta ja kasvattaa niiden vastustuskykyä tuhoille. Uhkaavimmat tuhot Suomen metsätaloudelle ovat juurikääpä, kirjanpainaja sekä lisääntyvä myrskytuhoherkkyys. Etelä-Suomessa kuusen kasvu voi kärsiä kuivuudesta.

Tuhoriskiä voidaan hallita oikea-aikaisilla metsänhoitotoimenpiteillä sekä sekametsärakenteen tavoittelulla. Vinkkejä sekametsän kasvattamiseen saat Aarteen 11/20 sivulta 24.

Metsänhoidon uusissa suosituksissa tavoitteena on välttää laajat yhden puulajin metsiköt. Suositukset ehdottavat puulajivaihtoehtona kotimaisia jaloja lehtipuita siellä, missä ne voivat menestyä. Sen sijaan laajamittaista vierasperäisten puulajien käyttöä ei suositella.

Metsien monimuotoisuuden vahvistaminen on tärkeä osa ilmastokestävyyttä. Mitä runsaampia, elinvoimaisempia ja monimuotoisempia metsät ovat, sitä paremmin ne pystyvät sopeutumaan muuttuvaan ilmastoon.