Kolumnit 27.05.2021

Hiilinieluhankkeisiin liittyy paljon ehtoja ja paperisotaa sekä auditoijan vierailuja, mikä ei kaikkia miellyttäne, kirjoittaa Aarteen päätoimittaja Mari Ikonen.

Toukokuussa järjestetty Hiilensidonta 2021 -verkkoseminaari oli tiedonhaluiselle kuulijalle kuin paluu kansakoulun pulpettiin.

Laskennon tunnilla perehdyttiin hiilitaseeseen ja -budjettiin, painettiin mieleen valuuttayksikkö hiilikrediitti, joka vastaa yhtä hiilidioksiditonnia, ja opeteltiin välttämään kaksoislaskentaa. Äidinkielen tunnilla uusi sana oli lisäisyys, joka tarkoittaa sitä, että päästövähennystä ei olisi tapahtunut ilman hanketta. Maantiedon tunnilla tutustuttiin Suomen mahdollisuuksiin pyrkiä nopeasti hiilinegatiiviseksi.

”Nappaa hiilestä kiinni” ei ollut vauhdikas välituntileikki vaan kokoelma maankäyttösektorin ilmastotoimia kuten joutoalueiden metsitys ja valtion metsien tuhkalannoitus. ”Fit for 55” ei tarkoita koululle tiistai-iltaisin kokoontuvaa kypsien aikuisten jumpparyhmää vaan on osa EU-komission vihreän kehityksen ohjelmaa.

Vitsailu sikseen, asia on vakava. Ihmiskunnalla on kiire vähentää hiilipäästöjä, sitoa hiiltä ilma­kehästä ja varastoida sitä. Samaan aikaan päästökompensointia vaivaa uskottavuusongelma, josta Risto Isomäki kirjoittaa Aarteen 5/21 sivun 74 kolumnissaan. Yksi puhujista nostikin kissan pöydälle ja mainitsi sanan viherpesu.

Yritykset ja osa kuluttajista haluavat kuitenkin kompensoida hiilipäästöjään, ja kotimaisille kohteille on kasvavaa kysyntää. Suomessa on jo yrityksiä, jotka maksavat metsänomistajille rahaa hiilensidonnasta.

Hiilinieluntuottajat HNT Oy ehti solmia joitakin päästöoikeuksien hintaan perustuneita hiilensidontasopimuksia, mutta nyt se pitää laskenta- ja hinnoitteluhaasteiden vuoksi tuumaustaukoa. Yritys korvaa metsänomistajille tulonmenetystä metsän kiertoajan pidentämisestä.

Green Carbon Finland on allekirjoittanut parin tuhannen hehtaarin edestä hiilinieluhankesopimuksia, ja kuluvana vuonna se yrittää kasvattaa alaa 5 000 hehtaariin. Kohteiksi se etsii hyvin hoidettuja kasvatusmetsiä, ja korvaus perustuu metsän lannoitukseen. Hankkeisiin liittyy paljon ehtoja ja paperisotaa sekä auditoijan vierailuja, mikä ei kaikkia miellyttäne. Mutta rahaa on luvassa.

Ilman mitään sopimuksiakin suomalainen metsänomistaja on ilmastotekojen ytimessä. Jokainen istutettu taimi, metsitetty aari, kasvuun vapautettu taimikko, oikein ajoitettu ensiharvennus ja hyvin suunniteltu lannoitus kasvattaa metsiemme hiilensidontakykyä.