Kolumnit 14.10.2021

”Ilman nopeita suunnanmuutoksia tulvat aiheuttavat kaupunkiemme rakennuksille kymmenien miljardien eurojen suuruiset kosteus- ja homevauriot jo ennen tämän vuosisadan puoliväliä”, kirjoittaa Risto Isomäki.

Helsingin taivaalta tuli 21. päivänä elokuuta puolessa tunnissa alas 22 millimetriä vettä. Tämä oli neljännes koko elokuun normaalista sademäärästä. Sadevesiviemäreiden vetokyky ylittyi hetkessä, ja kaduille kertyi paikoin puoli metriä vettä. Myös pääkaupungin valta­katu, Mannerheimintie, oli hetken aikaa poikki. Palolaitos raportoi, että ”vettä tulvii rakennusten kellareihin ympäri Helsinkiä”.

Tapahtunut oli kuitenkin vasta pientä esimakua siitä, mitä on tulossa. Mitä lämpimämpää ilma on, sitä enemmän vesihöyryä se voi pitää sisällään ja sitä kovempia sateita syntyy. Tropiikissa voi sataa yli metrin vuorokaudessa, puolitoista kertaa enemmän kuin entisessä Suomessa vuoden aikana.

Suomi on tähän mennessä lämmennyt noin kaksi ja puoli kertaa globaalia keskiarvoa enemmän, mutta ero voi jossakin vaiheessa revetä vielä suuremmaksi, kun lumen ja jään peittämät alueet hupenevat. Kun Maapallo oli 55 miljoonaa vuotta sitten reilut kymmenen astetta nykyistä kuumempi, pohjoisnavalla oli 43 astetta nykyistä lämpimämpää.

Olisi tärkeää varautua ajoissa lämpenemisen mukanaan tuomiin, ratkaisevasti nykyistä rajumpiin sateisiin.

Suurin osa taloistamme on rakennettu niin, että suhteellisen pienikin vesivahinko aiheuttaa helposti kymmenien tuhansien eurojen suuruiset kustannukset asuntoa kohden. Nykyaikaiset talot homehtuvat helposti, ja niitä on kallis kuivattaa talvella. Pahimmillaan vahinko voi olla niin suuri, että taloa ei enää kannata korjata.

Nykyään puhutaan jo paljon ilmastonmuutokseen varautumisesta. Mutta todellisuudessa valtio sekä monet kaupungit ja yksityiset ihmiset tekevät edelleen hartia­voimin töitä tulevien tulvavahinkojen pahentamiseksi.

Koska maaveden aiheuttamat riskit ovat kasvaneet, yhä useammat kiinteistöjen omistajat ovat kaivattaneet talojensa ympärille salaojia tai tehostaneet jo olemassa ollutta salaojaverkkoa. Tämä on ehdottomasti järkevää ja suositeltavaa. Uudet salaojat kuitenkin pahentavat kaupunkien yleistä tilannetta. Mitä tehokkaammin yksityiset tontit on salaojitettu, sitä suurempi osa sadevedestä päätyy saman tien kaupungin viemäreihin niin, että ne ylikuormittuvat ja täyttyvät.

Ongelma on jo alettu tiedostaa eri puolilla maailmaa. Esimerkiksi Kiinan suuri Sponge City -ohjelma (”imusienikaupunki”) etsii tapoja varautua tulevaisuuden rajumpiin sateisiin. Sponge City -ohjelma korostaa, että kaupunkeja ei saa rakentaa liian täyteen. Mitä isompi osa pinta-alasta on taloja tai asfalttia, sitä pienempi osa vedestä imeytyy maahan.

Samalla Sponge City pyrkii lisäämään puiden ja metsien määrää kaupungeissa. Puiden juuret tekevät maahan ikään kuin lukemattomia pieniä kanavia tai kaivoja, joita pitkin jopa suunnattoman suuret määrät sadevettä johtuvat nopeasti syvempiin maakerrostumiin vahinkoa tekemättä. Myös sepelillä ja hiekalla päästään samansuuntaisiin tuloksiin, mutta puut ovat halvin ja kestävin tapa johtaa paljon vettä syvälle maahan.

Näin Kiinassa, mutta entä Suomessa? Meillä halutaan edelleen tiivistää kaupunkirakennetta ja vähentää puuston ja viher­alueiden määrää. Meillä suunnitellaan uusia kaupunginosia tulvaherkille maille ja alueille, joilla lisärakentaminen pahentaa myös ympäröivien kaupunginosien tulvia.

Ehkä tyylipuhtain esimerkki siitä, mitä nyt ei missään tapauksessa kannattaisi tehdä, on Malmin lentokentän muuttaminen asuinalueeksi. Vantaanjoen tasangolla on hyvin paljon taloja, joille koituu ongelmia, jos asfaltin ­sekä metsän ja huokoisen maan suhde muuttuu liikaa.

Ovatkohan kaikki ilmastonmuutokseen varautumisesta puhuvat poliitikot varmasti ymmärtäneet, mitä käsitteellä oikein tarkoitetaan? Vai ovatko Helsingin päättäjät sittenkin jonkinlaisia koko pääkaupunkiseudun osittaisesta tyhjentämisestä haaveilevia piilokeskustalaisia?

Joka tapauksessa ilman nopeita suunnanmuutoksia tulvat aiheuttavat kaupunkiemme rakennuksille kymmenien miljardien eurojen suuruiset kosteus- ja homevauriot jo ennen tämän vuosisadan puoliväliä.

Aarre-lehden kolumnisti kirjailija Risto Isomäki (s. 1961) tunnetaan tieteisromaaneistaan, tietokirjoistaan ja tiedeaiheisista lehtiartikkeleistaan.