Kolumnit 11.11.2021

”Ymmärrän nyt, miksi metsäteollisuutemme tuottaa edelleen ennen kaikkea edullista bulkkisellua ja miksi kaikki uljaat ideat tuotevalikoiman monipuolistamisesta ovat kerran toisensa jälkeen jääneet haaveiksi”, kirjoittaa Risto Isomäki.

Poikkeukselliset olosuhteet tekevät usein näkyviksi rakenteita ja käytäntöjä, jotka normaalisti pysyttelevät piilossa. Ymmärsin itsekin vasta koronapandemian ansiosta, miksi yritykset kasvattaa suomalaisen puun jalostusastetta eivät ole edenneet toivotulla tavalla.

Kun lääkeyhtiö Moderna tiedusteli keväällä 2020, voisiko Yhdysvaltojen hallitus tukea koronavirusrokotteen kehittämistä, liittovaltion terveyshallinnon allergia- ja infektio­tautien johtaja Anthony Fauci vastasi välittömästi: ”Älkää välittäkö kustannuksista vaan tehkää se, maksoi mitä maksoi.”

Toisin sanoen Yhdysvaltojen hallinto piti koronavirus­rokotteen nopeaa kehittämistä tärkeänä asiana ja antoi Modernalle valtuudet polttaa niin paljon valtion riihi­kuivaa rahaa kuin olisi tarpeen.

Myös neljällä suomalaisella professorilla oli keväällä 2020 melkein valmis koronavirusrokote, ja sillä olisi ollut eräitä varsin merkittäviä etuja verrattuna kaikkiin markkinoilla tällä hetkellä oleviin valmisteisiin.

Koska suomalaisprofessorien rokote annettaisiin suihkeena nenään eikä pistoksena, uusien versioiden jakelu olisi ratkaisevasti nopeampaa ja helpompaa. Tarvittavan annosmäärän tuottaminen olisi yksinkertaisempaa ja halvempaa.

Noin 50 miljardille kanalle on vuoden 2021 mittaan annettu kullekin useita koronavirusrokotuksia suihkeina samalla, kun vain neljä miljardia ihmistä on saanut kaksi koronarokotusta. Kanat on immunisoitu eri koronavirusta eli tarttuvaa keuhkoputkentulehdusvirusta (IBV) vastaan, mutta se on monella tapaa hyvin samanlainen kuin oma riesamme. Sokerina pohjalla nenäsuihke estäisi pistosta varmemmin myös tartunnat eikä vain vakavia oireita.

Suomalaisprofessorit puhuivat ”rokotteiden Linuxista”, sillä he halusivat antaa rokotteensa ilmaiseksi kaikkien maailman maiden käyttöön. Tämä olisi ollut tehokas tapa estää pandemian pitkittyminen ja varmistaa se, ettei SARS-CoV-2 ehdi kehittää kantoja, joilta nykyiset rokotteet eivät enää suojaa.

Rokotteen tuominen markkinoille olisi maksanut noin tuhannesosan suunnitellun HX-hävittäjähankkeen kustannuksista. Professorit toivoivat, että rahat olisivat tulleet Suomen valtiolta – ja valtion olisi todella kannattanut käyttää hankkeeseen tällainen määrä varoja.

Koronapandemia on maksanut jo nyt Suomelle eri tavoin kym­meniä miljardeja ja maailmalle kymmeniä tuhansia miljardeja euroja.

Mutta kun kirjoitan tätä puolitoista vuotta myöhemmin, rokotehanke on saanut valtiolta vasta 7,5 miljoonaa euroa lainaa ja yksityisiltä sijoittajilta muutaman miljoonan. Tarvittavasta rahoituksesta oli siis kasassa noin viidennes.

Miksi Suomen hallitus ei luvannut projektille 50 miljoonaa heti, kun professorit ottivat yhteyttä, samoin kuin Anthony Fauci Modernalle? Koska EU:n säännöt kieltävät.

Taloustieteen nobelisti Joseph Stiglitz kritisoi eurooppalaista teollistamispolitiikan kieltoa kirjassaan Euro – voiko Eurooppa selviytyä hengissä yhteisestä valuutasta.

Euroopan unionissa on päätetty, etteivät valtiot saa enää sekaantua markkinoiden toimintaan perustamalla uusia valtionyhtiöitä tai yhteisyrityksiä. Stiglitzin mukaan tämä periaate on heikentänyt eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä, sillä muulla maailmalla ei ole vastaavia estoja.

Käytännössä valtiot saavat EU:n sopimusten takia ilmeisesti sijoittaa uusiin yrityksiin korkeintaan 15 miljoonaa euroa ja enintään 50 prosenttia pääomasta.

Asetelma nousi Suomessa ensimmäisen kerran julkisuuteen kotimaisen koronavirusrokotteen takia, mutta se on epäilemättä ollut myös monen muun käsittämättömän hitaasti edenneen asian taustalla.

Ymmärrän nyt, miksi metsäteollisuutemme tuottaa edelleen ennen kaikkea edullista bulkkisellua ja miksi kaikki uljaat ideat tuotevalikoiman monipuolistamisesta ovat kerran toisensa jälkeen jääneet haaveiksi.

Jos haluamme, että suomalaisesta puusta tehdään joskus myös hiilikuituisia autonkoreja, lentokoneita, muoveja ja hienoja merkkivaatteita, meidän täytyy todennäköisesti haastaa Euroopan unionin mielestäni jo melko uskonnollisia sävyjä saanut teollistamispolitiikan kielto.

Aarre-lehden kolumnisti kirjailija Risto Isomäki (s. 1961) tunnetaan tieteisromaaneistaan, tietokirjoistaan ja tiedeaiheisista lehtiartikkeleistaan.