Kolumnit 09.12.2021

”Käytännössä Glasgow’n päätökset tarkoittavat sitä, etteivät ihmiskunnan ilmastoa lämmittävät päästöt vieläkään ala laskea”, kirjoittaa Risto Iso­mäki.

Maailman hallitukset sopivat Glasgow’n ilmasto­kokouksessa jälleen kerran siitä, että ilmastoa lämmittäviä päästöjä aletaan vähentää.

Jos mukaan lasketaan myös ilmastosopimuksen osapuolikokouksia edeltäneet Wienin, New Yorkin ja Rion konferenssit, kyseessä oli yhteensä 29. kerta, kun asiasta päätettiin koko maailman tasolla.

Tiedotusvälineiden mukaan kokouksen tunnelma oli hyvä ja päätösistunnossa kaikki hymyilivät. Kyseessä saattoi kuitenkin olla jo niin sanottu Glasgow’n hymy. Skotlannin alamaailman käyttämä termi tarkoittaa väkinäistä irvistystä, joka syntyy siitä, kun ihmisen suupielet leikataan auki veitsellä rangaistukseksi tai kostoksi.

Sillä käytännössä Glasgow’n päätökset tarkoittavat sitä, etteivät ihmiskunnan ilmastoa lämmittävät päästöt vieläkään ala laskea – puhumattakaan siitä, että ne putoaisivat tasolle, jolla ilmakehän hiilidioksidipitoisuus ei enää kasva.

Maailman arvostetuin ilmastotutkija James Hansen julkaisi elokuussa tärkeän artikkelin nimeltä Faustian payment comes due (”Faustin kauppasumma lankeaa maksettavaksi”). Nimi viittaa Goethen klassiseen kertomukseen sielunsa paholaiselle myyvästä tiedemiehestä.

Hansen totesi, että ilmaston lämpenemisvauhti on mittauksien mukaan yllättäen kaksinkertaistunut. Maapallo lämpeni vuosina 1971–2015 keskimäärin 0,47 watin teholla kutakin planeettamme neliömetriä kohti. Vuodesta 2015 alkaen vauhti on ollut 0,87 wattia neliötä kohti.

Viime kesänä Kanadassa mitattiin 49,6 asteen lämpötila ja Grönlannin korkeimmalla huipulla satoi vettä. Pääosin pohjoisella pallonpuoliskolla raivonneet metsäpalot olivat elokuun puoliväliin mennessä vapauttaneet ilmakehään Euroopan unionin vuosipäästöjä suuremman määrän hiilidioksidia.

Tällaiset todella hurjat uudet ilmastoennätykset ovat aina ennen syntyneet niin sanotun El Niñon aikana eli silloin, kun Tyynenmeren kuuma allas laajenee Indonesiasta ja Australiasta Amerikkojen rannikolle asti ja Tyynimeri vapauttaa suunnattoman määrän lämpöä ilmakehään.

Nyt ne syntyivät La Niñan aikana, kun Tyynenmeren pinta on normaalia kylmempi ja imee lämpöä ilmasta.

Tällaisista epämukavista mittaustuloksista ei puhuttu Glasgow’ssa. Luonnontieteellinen todellisuus oli korvattu poliittisella todellisuudella.

Lämpenemisen häkellyttävä kiihtyminen johtuu James Hansenin ja Rooman klubin mukaan valtamerillä liikkuvien laivojen rikkipäästöjen vähentämisestä. Ne tulivat voimaan kahdessa osassa, vuoden 2015 ja vuoden 2020 alussa. Laivojen merien ylle kylvämät rikkipisarat ja niiden synnyttämät pilvet olivat aiemmin kumonneet ison osan kasvihuonekaasujen lämmittävästä vaikutuksesta. Kun viilentävä rikkisateenvarjo vedettiin äkkiä pois, isompi osa lämmittävästä tehosta tuli näkyviin ikään kuin kertarysäyksellä.

Tämä on hyvä uutinen. Jos viime vuosien hurjimmat ilmastouutiset ovat johtuneet muutoksista laivojen polttoaineessa, meidän on helppo ostaa maailmalle hiukan lisää aikaa pelkästään antamalla valtamerilaivojen siirtyä takaisin runsasrikkiseen polttoaineeseen.

Ilmaston nopea reagoiminen rikkipäästöjen leikkauksiin on kuitenkin samalla myös lopullinen todiste siitä, että ilmakehässä on jo nyt aivan liikaa kasvihuonekaasuja. Nyt on kiistatonta, että meidän täytyy päästöjen vähentämisen lisäksi poistaa ilmasta merkittävä määrä siihen jo laskettua hiilidioksidia.

Myös muut ihmisen tuottamat ilmansaasteet ovat epäilemättä viilentäneet planeettaa ja heikentäneet kasvihuonekaasujen havaittavissa olevaa lämmitysvaikutusta. Mannerten ylle vapautuvien ilmansaasteiden viilentävä vaikutus ei ole yhtä suuri kuin merien ylle kylvetyn rikin, mutta niitä on pian pakko vähentää voimakkaasti, sillä ne aiheuttavat joka vuosi jo yhdeksän miljoonaa ennenaikaista kuolemantapausta.

Suuremmiksi kasvatettaville puille ja pelkästään hiilen varastoimiseksi tuotettavalle puulle ja muulle biomassalle tulee jatkossa olemaan vielä paljon uskottua suurempi sosiaalinen tilaus. Ilman hiilen varastointia ihmiskunta on mahdottomien valintojen edessä.

Aarre-lehden kolumnisti kirjailija Risto Isomäki (s. 1961) tunnetaan tieteisromaaneistaan, tietokirjoistaan ja tiedeaiheisista lehtiartikkeleistaan.