Kolumnit 09.12.2021

”Suomen metsäteollisuudella on huippuvuosi meneillään ja tuloillaankin. Metsän omistaminen Suomessa on muista syistä muuttunut mielenkiintoiseksi”, kirjoittaa Teemu Keskisarja.

Nauroin ääneen, kun luin kesällä terassin rakentajien valituksia puutavaran hurjista hinnoista. Asiassa taitaa olla kansantaloudellinen valopuolensa, niin kuin kalan ja öljyn kallistumisessa norjalaisten kuluttajien kannalta.

Kumma kysyntäpiikki osui syksyllä 2021 jopa paperi­kirjoihin, joita luulimme pimeimmän auringonlaskun artikkeliksi. Kirjapainot eivät sesongin paahteessa pystyneet täyttämään kaikkia kustantajien tilauksia. Minultakin jäi pari uusintapainosta ei-ooksi.

”Kirjapula” johtuu keskittymisestä ja kapasiteetin poistoista mutta myös myynnin todellisesta piristymisestä. Paperilla on kuin onkin vielä rahanarvoinen paikka Pohjois-Euroopan kulttuurikartassa. Sitä seikkaa eivät ennustaneet erinäisten tehtaiden lakkauttajat.

Suomen metsäteollisuudella on huippuvuosi meneillään ja tuloillaankin. Metsän omistaminen Suomessa on muista syistä muuttunut mielenkiintoiseksi. Aiheesta saa aikaiseksi keskustelun ja väittelyn missä tahansa kaupunkilaisseurueessakin.

Mielenmaisema on sekä ihanainen että pahaenteinen. Puhetta piisaa EU:n metsästrategiasta ynnä muusta. Jonkin verran isäntien ja emäntien kanssa juteltuani arvelen, että enemmistö ei usko pahimpien vaihtoehtojen toteutumiseen.

Eihän niin voi käydä, että Suomen vehreä metsätalous yhdenmukaistuu miltei metsättömiin maihin! Varmaan komissiot älyävät, että Suomessa puilla pyyhkii paremmin kuin Belgiassa ja Slovakiassa! Hulluus asettuu joihinkin rajoihin! Järki voittaa tai saavuttaa ainakin tasapelin?

Valitettavasti historia ei kelpaa rauhoittavaksi mieli­alalääkkeeksi. Menneisyydestä puskeutuu paha psykedeelinen trippi, kun avarramme näkökulmaa metsäläisten askareista suurpolitiikkaan päin.

Vuoden 2021 prognooseista muistuu mieleeni kahden erittäin viisaan konkaripoliitikon ajatustenvaihto loppukesällä 1939. Väinö Tanner kirjoitti J. K. Paasikivelle, että sota tuskin syttyy, sillä ”niin järjettömäksi maailma ei voi tulla”. Paasikivi kumosi tämän perustelun: ”Miten voit sanoa tällaista Sinä, joka olet ollut mukana tämän vuosisadan alusta alkaen? Missä olet nähnyt järjen vallitsevan viimeisen neljän vuosikymmenen aikana?”

Niin. Parahin Aarteen lukija, oletko Sinä nähnyt järjen vallitsevan 2020-luvun Suomessa ja maailmassa? Luuletko, että järjettömämpää ei kerta kaikkiaan voi tulla?

Pistän tähän pienen poiminnan uutisvirrasta. Helsingin Sanomat (paperilehti 15.11.2021) kertoo mielenosoituksesta Brysselissä EU-parlamentin edustalla. Tulilinjalla ovat puun poltto ja ylipäätään Suomen metsätalouden rötökset. Kansainväliset aktivistit tietävät niistä vaikka mitä. Yksi englantilainen on osallistunut Suomessa ”metsä­kartoitukseen” ja huomannut, että hakkaamatonta on jo vaikea löytää. ”Miten Suomi voi ylpeillä metsillään, kun niitä tuhotaan koko ajan? Teidän presidenttinnekin kertoi Glasgow’ssa, miten hyvin Suomessa metsiä hoidetaan, mutta todellisuudessa kyse on tuhosta.”

Ihmisen tieto on rajallinen, mutta aikalaishulluudella ei ole mitään rajaa.

Ennemmin tai myöhemmin Suomen vihreä kulta jalostuu aneiksi, joilla ylikansallinen moraalipörssi keinottelee sielujen suosiota.

Mikäli Suomen metsäfirmoilla, teollisuustyöväellä, metsän­omistajilla ja fiksuilla luonnonystävillä on jotakin metsättömiä metsänhoitomalleja vastaan, hanttiin kannattaa panna nyt, kun veri kiertää ja ranteessa on ruista. 2030-luvulla, kun klusteri on kanttuvei, kukaan tai mikään ei piittaa sen ruikutuksesta. Liian myöhäistä on sitten pyytää sopeutumispaketteja joutomaiden risukasoihin ja taantuneiden taajamien entisiin työpaikkoihin.

Vastarinta ei ehkä auta. Silti sillä on väliä itsekunnioituksen tähden. Emme arvosta aiemmissa sukupolvissa niitä, jotka pässeinä naruissa menivät määkien teuraalle. Pikemmin niitä, jotka saappaat jalassa kaatuivat hävitynkin asiansa puolesta.

Historioitsijana toivon vähintään sitä, että Suomen metsätalous ajoissa taistelee olemassaolostaan eikä ano armoa sisäisiltä ja ulkoisilta vihollisilta.

Aarre-lehden kolumnisti Teemu Keskisarja (s. 1971) on historia-alan yrittäjä ja historioitsija, joka on tutkinut muun muassa Suomen metsäteollisuuden historiaa, sota- ja rikoshistoriaa.