Kolumnit 25.01.2018

Pohjois-Karjalan ja Kainuun tykkytuhoissa on kyse useiden miljoonien eurojen puustovahingoista.

Kun märkä, tiivis lumimassa ja alijäähtynyt vesi jäätyvät puiden latvuksiin, syntyy pahaa jälkeä. Puiden oksat murtuvat, latvat tai rungot katkeavat. Etelä-Suomessa lumituhot ovat yleisimpiä Pohjois-Karjalan vaara-­alueilla. Myrskyt runtelevat pahimmin reunametsiä, kun taas lumituho on yleensä korkealla metsikön sisällä.

Tilanne pahenee, kun maa on lumipeitteen alla roudaton. Silloin lumen raskauttama puu voi kaatua juurineen. Tykkylumimetsä saattaa olla ihmiselle jopa vaarallisempi kuin myrskyn kaatama. Kummas­sakaan ei kannata liikkua kuin hyvästä syystä.

Tammikuun puolivälissä Pohjois-Karjalan ja Kainuun tykkytuhojen kokonaismääräksi arvioitiin vähintään sata tuhatta kuutiometriä puuta. Arvio tarkentuu ja luultavasti pahenee kevään mittaan. Joka tapauksessa kyse on useiden miljoonien eurojen puustovahingoista.

Kaikilla metsänomistajilla ei ole lumituhoja korvaavaa metsävakuutusta, ja laajatkin vakuutukset korvaavat vain osan vahingoista. Tulee suru puseroon, kun komea tukkipuu pirstoutuu tikuiksi. Moni metsä joudutaan uudistamaan kesken arvokasvun.

Kuluvan talven lumituhot pitkine sähkökatkoineen ovat samalla muistutus haja-asutusalueiden huoltovarmuuden tärkeydestä. Selviytymisen vähimmäisvaatimus on jonkinlainen tulisija, mieluiten sekä varaava takka että puuliesi, jonka päällä voi lämmittää vettä ja keittää kahvit. Jos kaivon pumppu toimii sähköllä, vesihuollon varajärjestelmä pitää miettiä valmiiksi. Olennaista on myös puhelin­yhteyksien varmistaminen hätätilanteissa.

Vaara-Suomessa tämän talven ennätyssateet tulivat lumena; etelämpänä ne tulivat vetenä. Puukaupan kiivain tahti taittui jo marraskuussa, kun hakkuille ei päästy metsien märkyyden vuoksi. Lounais-Suomessa talvileimikoiden korjuu ei käynnistynyt kunnolla vielä tammikuun puolivälissäkään. Nähtäväksi jää, riittävätkö tammi-helmikuun pakkaset suman purkuun.

Routa on sana, johon liittyvät mielleyhtymät ovat ankeanpuoleisia. Routa porsaan kotiin ajaa. Itsekkäällä ihmisellä on routainen sydän. Roudasta rospuuttoon. Tosiasiassa routa on suomalaisen metsänomistajan ja metsätalouden paras ystävä. Pelkäänpä, että meille tulee vielä kova ikävä routa-aikoja.