Kolumnit 19.04.2018

Luonnosta nauttiakseen ei tarvitse matkustaa Lappiin, sillä lähiluonnossakin riittää ihmeteltävää, toteaa Aarteen päätoimittaja Mari Ikonen pääkirjoituksessaan.

Edessäni on Metsähallituksen nettisivuilta tulostettu kartta, jossa lukee Pallas-Yllästunturi. Tuijotan väliä Hetta-Pallas arvioiden harmaalla varjostettujen tunturinrinteiden vaativuutta. Osuudella olisi varaustupia houkuttelevasti noin 15 kilometrin välein, ja olen jo melkein valmis varaamaan netistä petipaikat neljälle hengelle niin kauan kuin niitä on vapaana.

Ainoa ongelma on se, kuka meistä kipaisee automme Hetasta sitten, kun muut popsivat hyvin ansaittua pizzaa Pallastunturilla. Vedetäänkö pitkää tikkua?

Suomessa on 40 kansallispuistoa, joista olen tallustellut laskujeni mukaan vasta kymmenessä. En siis ole asiantuntija, mutta puistojen monipuolisuus ja varustelu ovat tehneet vaikutuksen. Tukevasti keski-ikäinen reissuporukkamme suosii reittejä, joissa saa yöksi katon päänsä päälle. Peseytymismahdollisuus on plussaa; Lemmenjoki jäi mieleen virkistävän vilpoisena.

Myös kansallispuistojen ulkopuolella on komeita retkeilymaastoja. Viime syyskuussa olimme Kilpisjärvellä. Saanan huipulta oli pilvisenäkin päivänä hienot maisemat, samoin Mallan luonnonpuistossa. Haltin suuntaan taivalsimme vain yhden pysäkinvälin, koska arvelin, että matka huipulle ja takaisin vajaassa viikossa olisi meikäläisen kunnolle liikaa.

Reitillä kohtasimme kadehdittavan timmejä trikooniiloja, jotka kertoivat painelleensa tuon 110 kilometrin taipaleen kolmessa päivässä.

Jos eteläsuomalainen haluaa nauttia Suomen luonnon aarteista, hänen ei kuitenkaan tarvitse lähteä Lappiin asti. Uusimmassa Luonto-Aarteessa on juttua vuonna 2014 perustetusta Teijon kansallispuistosta, joka sopii päivä- ja viikon­loppuretkiin. Sielläkään en ole koskaan käynyt, mutta alkoi kovasti kiinnostaa.

Luonto- ja kulttuurimatkailun buumi näkyy tulevana kesänä esimerkiksi Repovedellä, jonne pääsee Kouvolasta uudella kansallispuistobussilla. Samalla bussilla pääsee myös Verlaan, jossa voi tutustua Unescon maailman­perintökohteeseen.

Eikä kannata unohtaa myöskään lähimetsiä. Mitä nuorempia jäseniä seurueeseen kuuluu, sitä suurempia seikkailuja tarjoaa ihan tavallinen talousmetsä. Taaperolle menee täydestä jo puolen hehtaarin metsä, jossa voi kiivetä kivelle ja maistella mustikoita.