Kolumnit 19.04.2018

Luonnon positiivista mielialaa vahvistavista vaikutuksista on paljon tutkimusnäyttöä, kirjoittaa tutkija Anja Yli-Viikari.

Nykypäivän Suomessa ovat haasteena monet elämäntapoihin liittyvät kansansairaudet. Tiedon lisääminen ei välttämättä ole saanut aikaan terveyden ylläpitämiseen tarvittavia muutoksia. Suuri merkitys on myös ympäristöllä, joka ohjaa ihmisten tekemiä valintoja.

Luonnolla tiedetään olevan monia terveyden edistämisen kannalta keskeisiä vaikutuksia. Keski-Suomessa on käynnistetty kansanterveysliike, jossa keskitytään neljään hyvinvoinnin kannalta tärkeään teemaan: liikuntaan, lepoon, luontoon ja yhteisöllisyyteen.

Fyysisesti aktiivisella elämäntavalla on tärkeä rooli terveyden ylläpitämisessä. Tutkimuksissa on havaittu viheralueiden läheisyyden lisäävän osaltaan ihmisten liikkumista. Luonnon parista löytyy myös monia vihreän hyötyliikunnan muotoja, joissa keho saa monipuolista liikettä ilman, että sitä tarvitsee lähteä erikseen tavoittelemaan.

Hirvenmetsästystä, perunamaan kääntämistä, mustikoiden poimintaa, koiran ulkoilutusta... Luontoharrasteiden määrä on moninainen, ja niistä löytyy kunkin kiinnostuksen mukaisia kohteita. Tärkeintä on löytää houkutteita, jotka pitävät ihmisen liikkeellä ympäri vuoden.


Luonnon positiivista mielialaa vahvistavista vaikutuksista on saatu runsaasti tutkimusnäyttöä. Ilmiön taustalla on autonomisen hermoston kautta tapahtuva kehon vireys­tilan säätely, jonka myötä elimistö sopeutuu vallitsevan ympäristön vaatimuksiin.

Hyvinvoinnin kannalta parasta olisi tasapainon löytäminen toiminnallisuuden sekä levon ja palautumisen vaiheiden välillä. Teknologian valtaamissa elinympäristöissä aistihäly on kuitenkin jatkuvaa, ja ihminen joutuu tasapainoilemaan monenlaisten ympäristön odotuksien parissa.

Jatkuva vireystila, joka helposti liittyy nykyisiin elinympäristöihin, aiheuttaa sairastumista. Pitkittyneet stressireaktiot ovat haitallisia varsinkin ruuansulatuksen, immuunijärjestelmän sekä sydän- ja verisuonijärjestelmän toiminnan kannalta.

Myös mielenterveyden ongelmissa ovat usein mukana pitkittyneen stressitilan aiheuttamat ongelmat.  


Pienetkin luontoelementit elinympäristössä tukevat rauhoittumista. Vääksyssä sijaitsevan Aurinkovuoren koulun suunnittelussa tähdättiin hyvinvoinnin tukemiseen, stressittömään ympäristöön ja aistiystävällisyyteen. Rauhoittuneessa mielentilassa oppiminen on huomattavasti helpompaa ja luokan ilmapiiri myönteisempi.

Luonnonvarakeskuksen meneillään olevassa tutkimushankkeessa selvitetään virtuaalisten luontonäkymien käyttöä työympäristöissä. Kohderyhmänä ovat tietotyötä tekevät henkilöt, joille aivojen riittävä palautuminen työpäivän aikana on oleellista.  

Rauhoittavat elementit ovat tärkeitä myös sairaalaympäristöissä. Keski-Suomeen vuonna 2020 valmistuvan Sairaala Novan suunnittelussa on sisustamisen teemaksi otettu läheiset kansallispuistot.


Kolmas terveyden kannalta keskeinen edellytys on sosiaalinen vuorovaikutus. Yksinäisyyden tiedetään jo sinällään olevan terveysriski, sillä yksin asuvien ihmisten stressitasot ovat usein kohonneita. Sosiaalisen tuen saaminen myös lisää merkittävästi sairaudesta selviytymisen mahdollisuuksia.  

Lemmikkieläimet ovat hyvä täsmälääke yksinäisyyteen. Niiden myötä saattaa ihmisten välinen lähentyminen olennaisesti helpottua. Luonnon parista löytyvät harrasteet tarjoavat runsaasti ihmisiä yhdistäviä kiinnostuksen aiheita, joiden turvin voi ylittää sosiaalisen kanssakäymisen raja-aitoja ja kohdata ihmisten erilaisuutta.  

Isossa-Britanniassa on löydetty useita luonnon rajapintaan sijoittuvia malleja yhteisöllisyyden tukemiseen. Siellä voi terveyskeskuksesta saada mukaansa suositteen lähteä mukaan paikkakunnan terveyskävelyryhmään, jota koulutetut vapaaehtoiset vetävät säännöllisesti.

Myös yhteisöpuutarhoja ja sosiaalista puutarhatoimintaa on monessa kaupungissa. Vihreän hyötyliikunnan pariin pyritään saamaan erityisesti sellaisia ihmisiä, joille osallisuuden kynnys on muutoin korkea. Mullan tuoksu, yhteiset työtehtävät ja onnistumisen kokemukset vievät ajatukset terveyttä edistävään suuntaan ja luovat uskoa omaan selviytymiseen.

MMT Anja Yli-Viikari (s. 1965) on Luonnonvarakeskuksen tutkija Jokioisilla.