Kolumnit 23.08.2018

”Vaatekuitujen valmistaminen puusta on erittäin kiinnostava tuotekehitysalue”, kirjoittaa Aarteen päätoimittaja Mari Ikonen.

Edustan ikäpolvea, jonka nuoruudessa ei ollut sellaista harrastusta kuin shoppailu. Vaatteita hankittiin vain tarpeeseen. Uudet farkut sai kenties kerran vuodessa, sen jälkeen kun oli kasvanut edellisistä ulos. Isosiskojen ja jopa tätien vaatteet kierrätettiin nuoremmille. Penkinpainajaiset ja ylioppilasjuhlat juhlin äidin ompelemissa mekoissa.

Nykyään työpaikkani on Helsingin ydinkeskustassa tunnetun kauppakeskuksen naapurissa. Kansainvälisten nuorisomuotiketjujen myymälät houkuttelevat laumoittain teinejä. Vaatteet ovat halpoja, ostamisen kynnys matala. Myös me työikäiset ajaudumme arjen pukeutumiskriiseissä herkästi vinguttamaan luottokorttia.

Ilmiö ei ole ongelmaton. Ylen nettisivuilla hiljattain julkaistun artikkelin mukaan muotiteollisuus on vastuussa peräti kymmenesosasta maailman hiilidioksidipäästöistä. Vaateteollisuuden hiilijalanjälki on suurempi kuin kansainvälisen lento- ja laivaliikenteen yhteensä.

Vaatteista tulee valmistumisensa jälkeen nopeasti jätettä, koska mallistojen vaihtuessa vaatteita jää yli, myytyjä vaatteita käytetään vain lyhyen aikaa, eikä materiaalien kierrätys ole toistaiseksi ollut kannattavaa. Kiertotaloutta tutkivan MacArthurin säätiön viime vuonna julkaisema raportti laskee, että maailmanlaajuisesti jopa 73 prosenttia vaatteista päätyy kaatopaikalle tai poltettaviksi.

Puuvillan viljely on jo pitkään tunnustettu hirvittäväksi resurssisyöpöksi. Suuria ongelmia on myös öljypohjaisissa tekokuiduissa. Ylen verkkojutun mukaan vaateteollisuus päästää meriin vuosittain 50 miljardin muovipullon verran mikrokuituja. Polyesterivaatteista irtoaa mikromuovia jätevesiin konepesun yhteydessä.

Edellä kerrottua taustaa vasten vaatekuitujen valmistaminen puusta on erittäin kiinnostava tuotekehitysalue.

Suomessa on satsattu varsinkin liukoselluteknologiaan ja viskoosin valmistukseen. Risto Isomäki arvioi kolumnissaan Aarteessa 7/18, että Spinnovan menetelmä, joka kehrää lankaa suoraan puukuidusta, saattaa olla vielä ekotehokkaampi. Saman lehden sivulla 28 kerromme VTT:n tutkimus- ja kehitystyötä hyödyntävästä Infinited Fiber Companystä, jonka menetelmässä vaatekuituja voidaan valmistaa sekä selluloosasta että kierrätysmateriaaleista niin, että materiaalin kierrätettävyys on periaatteessa loputonta.

Kiertotalous ei kuitenkaan ratkaise kaikkea. Tärkeintä on pitää mielessä, että aina ei tarvitse uutta vaatetta.