Kolumnit 20.09.2018

”Moni yhteismetsä ansaitsee tuloja paitsi puukaupasta myös maa-ainesten myynnistä, mökkien ja tonttien vuokrauksesta sekä kalastus- ja metsästysluvista”, kirjoittaa Aarteen kolumnisti Juha Aaltoila.

Metsää voi Suomessa omistaa monin tavoin. Puolen vuosisadan kokemukseni perusteella paras tapa omistaa metsää on metsätalousyrittäjyys, jossa ihminen tuntee hyvin metsänsä ja sen verotuksen koukerot sekä osaa ja jaksaa tehdä metsänsä hoitotyöt, jopa hakata puuta.

Oman työn arvoa voi laskea vaikkapa UPM:n ennakkoraivauksessa käyttämällä tuntitaksalla 45 euroa + alv 24 %.

Entä jos et tunne metsääsi ja sen tarpeita etkä ehdi, jaksa tai halua istuttaa ja raivata?

Toiseksi paras tapa omistaa metsää on yhteismetsä. Saat metsätulosi kerran vuodessa verottomana tilillesi, ja siinä kaikki!


Yhteismetsät vetävät uusia osakkaita kovilla tuotoillaan. Lounaishämäläisen Mustialan yhteismetsän metsäala on kasvanut 1950-luvun 3 800 hehtaarista 6 300 hehtaariin. Osuuden arvo on kaksinkertaistunut kymmenen viime vuoden aikana 25 eurosta 50 euroon. Mustialaan liittyy vuosittain 3–5 metsätilaa. Liittyvän metsänomistajan metsän arvo määritetään, ja hän saa sen mukaisen määrän yhteismetsän osuuksia.

Lapissa Sallan yhteismetsän pinta-ala on noussut sodan aluemenetysten jälkeisestä 50 000 hehtaarista 68 000 hehtaariin. Osuuden arvo on noussut rajusti. Sallan yhteismetsään on liittynyt uusia osakkaita yli 5 000 hehtaaria, ja tahti kiihtyy.

Yhteismetsien osuuksien arvoa ovat nostaneet tehokas metsänhoito ja sen lisäämät puunmyynnin mahdollisuudet. Sallassa myydään tänä vuonna ennätysmäärä puuta.

Moni yhteismetsä ostaa osalla tuloistaan lisää metsää. Metsäala, puusto ja hakkuut kasvavat, osuuden arvo nousee, ja puun myyntitulot kasvavat.

Ostajat kilpailevat yhteismetsien tuhansien kuutiometrien puueristä tiukasti verrattuna yksittäisen metsänomistajan 150 kuutiometrin pinoon.

Joskus yhteismetsä ostaa tarjolle tulleita osuuksia sisään itselleen, mikä vähentää osuuksien määrää. Tällöin yhden osuuden arvo nousee ja samoin osuuskohtaiset tulot.


Valtiovalta tuntee yhteismetsien suotuisat vaikutukset metsätaloudelle ja teollisuuden puunsaannille. Niinpä metsätilan liittäminen yhteismetsään on tehty helpoksi. Tietoa löytyy hyvin metsäkeskuksen ja verottajan sivuilta.

Yhteismetsä maksaa tuloistaan veroa 26,5 prosenttia, kun tavallinen metsänomistaja maksaa 30 prosenttia, yli 30 000 euron pääomatulosta 34 prosenttia.

Yhteismetsiä on monenlaisia. Pienin nykyään toiminnassa oleva yhteismetsä on pinta-alaltaan noin 20 hehtaaria, suurimmat liki 100 000 hehtaaria.

Yhteismetsien kukoistuksen takaa löytyvät karjalaiset, sodassa maansa menettäneet ihmiset, joiden elämisen mahdollisuutta pikkutiloillaan tuettiin asutusyhteismetsillä. Todella viisasta pakolaispolitiikkaa, voidaan nyt sanoa.

Kunnat ovat laittaneet metsiään ”siemenmetsiksi” yhteismetsiin ja saaneet hyvin lähialueen tiloja mukaan.

Myös UPM on perustanut yhteismetsiä. Minusta yhden puun ostajan ja metsien hoitajan varassa toimimisessa katoavat kilpailun hyödyt.

Moni yhteismetsä ansaitsee tuloja paitsi puukaupasta myös maa-ainesten myynnistä, mökkien ja tonttien vuokrauksesta sekä kalastus- ja metsästysluvista. Osakkailla on usein etuoikeuksia ulkopuolisiin nähden.

Esimerkiksi Sallan yhteismetsä myi syksyn hirvilupia hintaan 2 300 euroa/eläin. Lasku on sama, löysi luoti hirven tai ei. Mahdollisuus metsästykseen lisää kilpailua tarjolle tulevista yhteismetsäosuuksista, mikä on nostanut osuuksien arvoa.


Yhteismetsiin on karttunut paitsi aineellista hyvää myös valtava kokemus ja taito tuottaa puuta ja muuta. Oivaksi esimerkiksi tuosta ”muusta” sopii vaikkapa Sallan yhteismetsän päätös rauhoittaa kanalinnut jahdilta kehnona pesintävuonna 2017. Ja kun maa- ja metsätalousministeriö hosui jatkamaan kanalintujen metsästysaikoja tuloksiltaan kirjavan kolmiolaskennan jälkeen, sallalaiset päättivät rauhoittaa yhteismetsänsä kanalinnut tänäkin vuonna.

Riitaa ei tullut, kiitosta kyllä. Talonpoikaisen varovainen, jatkuvuutta turvaava meno ymmärretään yhteismetsissä toisin kuin esimerkiksi kirveen käytölle ja kulujen perinnälle ahneissa metsärahastoissa.

Yhteismetsä saattaa nousta parhaaksi tavaksi omistaa metsää Suomessa. Moni äiti ja isä järjestää sukupolvenvaihdosta ajoissa liittämällä metsänsä yhteismetsään. Kiireiset jälkeläiset saavat aikanaan perinnöksi yhteismetsän osuuksia. Metsä jatkaa hyvässä hoidossa.

Aarteen kolumnisti Juha ”Koltta” Aaltoila (s. 1947) pääsi taimien lajitteluun 11-kesäisenä, siitä ura yleni aukkojen viljelijäksi. Metsänhoitajan työ yksityismetsissä vei hänet vuonna 1986 kynän varteen, ja kynä on pysynyt terävänä.