Kolumnit 15.11.2018

”Puun varaan voidaan laskea paljon muttei koko tulevaisuutta. Todellisen ratkaisun tarjoaa kohtuullisuus”, kirjoittaa Aarteen päätoimittaja Mari Ikonen.

Tutkimusprofessori Ali Harlin tarttuu puhujapöntön vieressä olevaan vesikannuun. Siinä on Maapallon maaperän hiilivarasto, hän selittää. Hän kaataa vettä lasiin, sitten saman veden toiseen lasiin, jolloin kaskadi eli käyttötarkoitus muuttuu. Salillinen MTK:n metsävaltuuskunnan jäseniä kuuntelee hipihiljaa. Harlinin sanoin olemme nyt jediritareja, joilla on voima kurkistaa sekunniksi tulevaisuuteen.

Puheensa aikana hän viittaa luontevasti paitsi Tähtien sota -elokuviin myös Kalevalan Sammon takojiin, Raamatun lihaviin ja laihoihin vuosiin ja Tuntemattoman Vanhalaan, joka kehottaa hakemaan leipäs päälle voita. Luennon varsinaisena aiheena on selluntuotannon tulevaisuus. ”Selluloosa on supermateriaali”, Harlin kertoo. Se on biohajoavaa ja kierrätettävää. Siitä voidaan jo nyt valmistaa vaikka mitä ja kohta vielä enemmän. Tiesittekö muuten, että selluloosa on yksi maailman parhaita valoa läpäiseviä materiaaleja?

Suomen metsäteollisuutta pilkataan joskus siitä, että se osaa tuottaa vain vessapaperia kiinalaisille. VTT:n professorin luento tarjoaa toisen näkökulman. Juuri siksi, että perustuotanto antaa vankan taloudellisen pohjan, nyt voidaan pilotoida teknologisia hankkeita, joista tulee 2030-­luvulla merkittävää uutta teollista toimintaa.

Harlin muistuttaa myös tutkimuskehityksen nopeudesta ja kertoo olleensa ”nöösipoika insinööri kun näitä alkoi tulla”. Yhden ihmisen työuran aikana on tapahtunut huimia edistysaskeleita.

Sitten tulee tärkeä muistutus kuulijakunnalle, joka edustaa puun alkutuotantoa. Kyllä, puu on uusi muovi, itse asiassa parempaa kuin muovi. Mutta, Harlin painottaa, puu ei ole ratkaisu kaikkeen. Vaikka Suomen puuston vuotuinen kasvu saataisiin yhteisponnistuksin nostetuksi 150 miljoonaan kuutiometriin, mikä on Luonnonvarakeskuksen mukaan aivan mahdollista, sekin on vain luku. Sekin määrittää rajat. Puun varaan voidaan laskea paljon muttei koko tulevaisuutta.

Todellisen ratkaisun tarjoaa kohtuullisuus. Meidän pitää edetä kertakäyttöajattelusta kestokulutukseen ja kierrätettävyyteen. Meidän pitää mahdollistaa tulevaisuutta, ei jäädyttää olevaista. Hyvinvoinnin aito perusta tulee määritellä uudelleen ja kohdistaa tavoitteet laatuun, saavutettavuuteen ja uudistumiseen. Apuna tässä on muun muassa digitaalisuus, jota Ali Harlin pitää valtavana mahdollisuutena. Tulevaisuuden biojalostamo on digitaalinen.