Kolumnit 13.12.2018

”Viisas ei ajattele joko – tai vaan sekä – että", toteaa Aarteen päätoimittaja Mari Ikonen uusimmassa pääkirjoituksessaan.

Parhaillaan Puolan Katowicessa neuvotellaan Pariisin ilmastosopimuksen täytäntöönpanosta. Kansainvälinen ilmastokokous painottuu päästöjen vähentämiseen, ei niinkään hiilinielun kasvattamiseen kuten Suomen viimeaikainen metsäkeskustelu.

Molemmat ovat toki tärkeitä ilmastonmuutoksen ehkäisyssä. Nykyiset ilmastotoimet eivät riitä rajoittamaan Maapallon keskilämpötilan nousua alle kahden asteen. Juuri kokouksen alla julkaistu YK:n ympäristöohjelman raportti kertoi, että hiilidioksidipäästöt ovat jälleen kasvussa ja tavoitteet karkaamassa.

Suomen metsäpolitiikan päämääränä on metsiemme kestävien hakkuumahdollisuuksien kasvattaminen. Tällä hetkellä metsiemme vuotuinen kasvu on noin 20 miljoonaa kuutiometriä suurempi kuin vuotuinen kokonaispoistuma, ja ilman uusien maa-alojen metsittämistäkin kasvua olisi mahdollista lisätä reippaasti esimerkiksi turvemaiden tuhkalannoituksilla.

Toisinajattelijoiden mielestä hakkuita ei suinkaan pidä lisätä vaan päinvastoin vähentää. Radikaaleimman kannan mukaan Suomen metsiä tulisi ilmastokriisin takia priorisoida hiilinieluna.

Sellaiset nimekkäät metsänhoidon asiantuntijat kuin Lauri Hetemäki ja Heli Peltola (HS 28.11.2018) sekä Ari Eini (SK 47/2018) ovat katsoneet tarpeelliseksi muistuttaa tämän ajattelutavan heikkouksista. Ilmiselviä vasta-argumentteja hakkuurajoituksille ovat tietysti metsien merkitys Suomen kansantaloudelle, elinkeinoille ja vientituloille sekä puuraaka-aineen rooli fossiilisten raaka-­aineiden korvaamisessa.

Metsien käyttämättä jättämisessä uusi riski ovat laajat metsätuhot, joiden seurauksena metsä muuttuu hiilivarastosta merkittäväksi hiilidioksidipäästöjen lähteeksi. Näin on käynyt esimerkiksi Kanadassa, Portugalissa ja viime aikoina laajoilla alueilla Keski-­Euroopassa. Uusin huolestuttava viesti tuli Etelä-Ruotsin kuusimetsien kirjanpainajatuhoista.

Viisas ei ajattele joko – tai vaan sekä – että. Suomen 26:ta miljoonaa metsähehtaaria voidaan hakata ja olla tarvittavin osin hakkaamatta. Metsiä saa kasvattaa jaksollisesti ja jatkuvasti. Tukkiin tähdätään, mutta muutkin puutavaralajit päätyvät hyötykäyttöön. Virkistyä voi myös talousmetsässä. Osa metsistä voidaan suojella – eikä se hehtaarin hakkuuaukkokaan ole aukko ikuisesti.