Kolumnit 31.01.2019

Jos ensi kesä on yhtä kuuma ja kuiva kuin vime kesä, kuusikoiden massatuhoa ei estä mikään, kirjoittaa Juha Aaltoila.

Kesän 2017 sateet koettelivat viljelijöitä, märkyys jatkui syksyyn ja talouden suunnittelu vaikeutui. Mistä rehua eläimille? Mistä rahat kevätkylvöjen siemeniin? Petunsitkeä optimismi nosti kuitenkin päätään: ”Ei kahta noin märkää kesää voi olla peräkkäin!”

Eikä todellakaan ollut. Vuoden 2018 kevät, kesä ja syksy olivat kuivia. Sadot jäivät pieniksi. Mistä rehu eläimille? Mistä raha siemeniin? Samat kysymykset kuin vuotta aiemmin mutta taas asteen vaikeammat vastattaviksi.

Pahalta tuntuu ajatus joutua odottamaan kesää 2019 pelon vallassa.

Hätä Suomessa oli kuitenkin pienempi kuin monissa muissa maissa, meillä saatiin paikoin ihan tyydyttäviä satoja. Kuivuus ja kuumuus vaivasivat esimerkiksi Ruotsia ja Saksaa pahemmin kuin meitä.

Joulukuusen tuottajat Ruotsissa ja Tanskassa ennustavat 8–10 vuoden päähän kuusipulaa; viime suven istutukset kärventyivät kuivuuteen. Paljon kuoli janoon taimia tavanomaisilta metsänviljelyaloiltakin.

Saksan metsäammattilaiset vaativat viime syksynä miljardia euroa kuivuuden tuhoamien metsänistutusten uusimiseen. Koko tavanomainen 500 miljoonan taimen vuosiluokka kärventyi ennätyshelteisiin.


Metsät ovat maailman keuhkot, mutta surkeasti savussa ne nyt rykivät. Yhdysvalloissa paloi viime vuonna maastoa 3,5 miljoonaa hehtaaria, miltei kolmanneksen yli kymmenvuotiskauden 2008–2017 keskiarvon. Kanadan paloala keikkuu 2,5 miljoonan hehtaarin tietämissä vuodessa. Ruotsin ennätys on 25 000 hehtaaria. Paljonko paloi Indonesiassa, Brasiliassa, Venäjällä, Välimeren rantamaissa?

Kehotan koppavan viisaita suomalaisia nöyryyteen. Kyllä suurkulo syntyy meilläkin: kolme kuuta poutaa, salama, ja 18 metriä sekunnissa etelätuulta lietsoksi.

Kuivuus ja lämpö runsastuttavat monien hyönteisten kantoja. Ruotsissa, Saksassa ja Itävallassa on metsissä hälytystila päällä. Kuusta tuhoavien kaarnakuoriaisten kannat ovat viime suven jäljiltä valtavia. Saksan kuusikoista on iso osa luokiteltu nyt korkeimpaan riskiluokkaan ”Gefährdungsstufe mit akutem Befall”.

Viime lokakuun myrskyt kaatoivat Itävallan ja Italian rajamailla Tirolissa 1,5 miljoonaa kuutiometriä puuta. Jyrkille rinteille sikin sokin laonnutta paksua kuusipatjaa on paha hakata. Tilasto on tyly; yksi kuollut henkilö jokaista korjattua sataa tuhatta kuutiometriä kohden.

Tukin hinnat ovat pudonneet rajusti. Käpyjen keruu on käynnistetty tarvittavien kahden miljoonan taimen tuottamiseen. Tuhopuuta on metsissä niin, ettei kaikkia rytöjä ehditä raivata ensi kesänäkään.

Se pelottaa! Jos tuleekin toinen kuuma, kuiva kesä, kuusikoiden massatuhoa ei estä mikään.

Viime aikojen uutiset alppimaista kertovat valtavista lumisateista. Seuraavatko lumivyöryuutisia uutiset lumi­tuhoista metsissä? Toivon ettei.


Ruotsi tiukentaa metsätuhojen puunkorjuun määräyksiä. Noin 14 prosenttia maan metsäalasta, 3,4 miljoonaa hehtaaria, on julistettu erityisalueeksi, jolla saa olla myrskyn jälkeen korkeintaan kolme kuutiometriä kuorellista tuhokuusta hehtaarilla. Alueelta on korjattu tuhopuuta jo 2,5 miljoonaa kuutiometriä. Hellekesä 2019 voisi nostaa puhdistushakkuiden tarpeen 12,5 miljoonaan kuutiometriin.

Tämän vuoden alkajaisiksi kuningaskunnan metsissä vieraili Alfrida-myrsky, joka muutti sukupuolensa Pohjanlahden päällä ja puhkui meillä Aapelina.

Jäätynyt maa varjeli metsiä isoilta tuhoilta. Ahvenanmaalta kaatui jopa kahden vuoden hakkuita vastaava määrä puuta. Apua tarvitaan niin idästä kuin lännestäkin, jotta saarten tuhopuut saadaan korjattua pois ennen kuoriaisten kevätlentelyä.


Mutta ei hätää! Lapin metsissä luikertelevat moottorikelkkojen raidot kansainvälisiä turisteja kuskaten. Sievästi sulautuu sininen savu kaamoksen harmauteen.

Koska näemme ensimmäisiä globaalisti sovittuja kieltoja ilmastonmuutoksen torjumiseksi? Uskon, että vain luomulinja toimii, eli Lapin päästöt romahtavat pariin ensimmäiseen mustaan jouluun.

Malediiveilla riittää metrin parin merenpinnan nousu, ja atollin bungaloweissa asuvat rapu ja kala.

Kyllä viisas luonto aina pärjää, mutta miten käy ihmisen?


Aarteen kolumnisti Juha ”Koltta” Aaltoila (s. 1947) pääsi taimien lajitteluun 11-kesäisenä, siitä ura yleni aukkojen viljelijäksi. Metsänhoitajan työ yksityismetsissä vei hänet vuonna 1986 kynän varteen, ja kynä on pysynyt terävänä.