Kolumnit 29.05.2019

Puualalla tapahtuu nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin, kirjoittaa Risto Isomäki.

Puu oli 1600- ja 1700-luvuilla maailmankaupan tärkein yksittäinen tuote. Sitten öljy ja siihen perustuvat valmisteet, metallit ja erilaiset teollisuustuotteet menivät ohi ja kauas edelle.

Lähitulevaisuudessa puu saattaa kuitenkin valloittaa takaisin ykkössijansa öljyn kallistumisen ja ennen kaikkea ilmaston lämpenemisen takia.

Maailman johtava populaari tiedelehti New Scientist julkaisi maaliskuussa laajan erikoisreportaasin puun uusista käyttötarkoituksista. Reportaasin ennuste oli se, että puuhun pohjautuvat raaka-aineet syrjäyttävät pian metalleja, betonia ja öljypohjaisia tuotteita lukuisilla eri alueilla ja että niistä tulee myös merkittävä osaratkaisu ilmaston lämpenemiseen.


Suomalaiset yritykset olivat New Scientist -lehden artikkelissa hyvin esillä, varsinkin kun otetaan huomioon se, ettei Suomi ole kovin suuri maa. Suomalaisten firmojen kehittämät uudet, puupohjaiset vaatekuidut mainittiin, samoin kuin Stora Enson, Sulapacin ja Cellutechin muoveja korvaavat materiaalit.

Artikkelista jäi kuitenkin päälle myös pieni huoli sen takia, että ehkä kaikkein huikeimmat siinä mainitut puun uudet käyttömahdollisuudet ovat toistaiseksi loistaneet poissaolollaan suomalaisessa keskustelussa.

Läntinen naapurimme on ilmeisesti jo keksinyt, miten puusta voidaan valmistaa eräänlaista ikkunalasia. Wallenberg Wood Science Centerin tutkijat Tukholmassa ovat kehittäneet menetelmän, jolla puusta voidaan poistaa kaikki pigmentit. Tuloksena on lasin kaltaista, täysin läpinäkyvää materiaalia, jota voidaan käyttää ikkunalasin tavoin mutta joka päästää lävitseen paljon vähemmän lämpöä kuin lasi.


Hyvin eristävä puupohjainen ikkunalasi voi olla kova juttu, mutta Liangbing Hun kehittämä tiheytetty puu eli superpuu kuulostaa vielä jännittävämmältä. Hun työryhmä vaikuttaa Yhdysvalloissa Marylandin yliopistossa. Nature-tiedelehdessä julkaistun artikkelin mukaan Hu on onnistunut valmistamaan puusta materiaalia, joka on jopa erilaisia titaaniterässeoksia vahvempaa.

Hun työryhmä poisti ensin puusta puolet ligniinistä ja sitten puristi sen kasaan kovassa paineessa ja lämpötilassa niin, että nanoselluloosakuidut kiinnittyivät toisiinsa uudenlaisella tavalla. Tällä tavoin saatu materiaali on kaksitoista kertaa lujempaa kuin tavallinen puu.

New Scientistin artikkelin mukaan yksi saksalaisten ja itävaltalaisten 90-luvulla kehittämä materiaali on jo tekemässä suurta läpimurtoa maailmalla. Ristiinliimattu massiivipuu eli CLT (cross-laminated timber) nousee monien asiantuntijoiden mukaan 5–10 vuodessa hallitsevaksi keskikokoisten kerrostalojen rakennusmateriaaliksi.

Tällä hetkellä CLT on jonkin verran betonia kalliimpaa, mutta yhteenlasketut rakennuskustannukset jäävät matalammiksi ja ilmastoon liittyvien seikkojen huomioon ottaminen lisää puurakentamisen houkuttelevuutta.


Joensuuhun rakennettu 50-metrinen ja 14-kerroksinen opiskelija-asuntola ehtii hetken aikaa olla Pohjoismaiden korkein puukerrostalo. Se on itse asiassa vain neljä kerrosta matalampi kuin Kanadan Vancouverissa sijaitseva nykyisen maailmanennätyksen haltija, joka sekin on opiskelija-asuntola.

Myöhemmin tänä vuonna maailmanennätys siirtyy Norjan Brumunddaliin nousevalle 80-metriselle puiselle rakennukselle, mutta jatkossa kilpailu kovenee. Lontooseen on suunnitteilla 300 metrin ja Tokioon 350 metrin korkuinen, 90-prosenttisesti CLT-puumateriaalista rakennettu kerrostalo.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että kasvava osa maailmassa tuotetuista vaatteista, kerrostaloista, pakkausmateriaaleista, autojen koreista sekä ehkä myös ikkunaruuduista tehdään pian puusta. Alalla tapahtuu nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

New Scientistin erikoisreportaasin otsikkona oli ”Tervetuloa uudelle puun aikakaudelle”. Edellä kerrotun valossa tämä ei välttämättä ole liioittelua.


Aarre-lehden kolumnisti kirjailija Risto Isomäki (s. 1961) tunnetaan tieteisromaaneistaan, tietokirjoistaan ja tiedeaiheisista lehtiartikkeleistaan.