Kolumnit 27.06.2019

Metsärahastojen tuottotavoite tulee ongelmalliseksi silloin, kun se perustuu metsien ryöstöhakkuisiin, kirjoittaa Aarteen päätoimittaja Mari Ikonen.

Kolme viidesosaa Suomen metsämaan pinta-­alasta on yksityisomistuksessa. Yleisintä on omistaa metsää yksin tai yhdessä puolison kanssa. Metsäyhtymillä on 17 prosenttia tiloista, kuolinpesillä yhdeksän prosenttia. Yhä useammin kuolinpesä muutetaan verotusyhtymäksi, mikä onkin suositeltavaa.

Valtio omistaa noin neljänneksen Suomen metsämaasta, eli kansalaisina me kaikki olemme metsänomistajia.

Yhteismetsäomistus on vaivatonta, ja siihen liittyy vero­etuja. Joitakuita surettaa se, että liittäessään tilansa yhteismetsään menettää omistusoikeuden tiettyyn, ehkä rakkaaksi käyneeseen metsäplänttiin. Yhteismetsien suosio ja pinta-ala ovat kuitenkin selvässä kasvussa.

Kovin kasvutahti on ollut metsärahasto-omistuksilla. Erikoissijoitusrahastot, metsäyhtiöt ja yhtiöluonteiset yhteismetsät omistivat vuoden 2016 lopussa 260 000 hehtaaria metsiä, kymmenen kertaa enemmän kuin neljä vuotta aiemmin. Myös parina viime vuonna huomattavan moni metsätila on päätynyt kiihkeän tarjouskilpailun jälkeen institutionaalisen sijoittajan omistukseen. Toisaalta metsämaa on nyt niin kallista, että osa rahastoista on luopunut leikistä.

Rahasto-osuuksien omistajille metsärahastot lupaavat niin kovaa korkotuottoa, että yksityinen metsätalousyrittäjä voi sellaisesta vain haaveilla. Osin tuottolupaus perustuu siihen samaan suuruuden ekonomiaan, jota hyödyntävät myös perinteiset yhteismetsät: kun puuta on myynnissä kerralla paljon, siitä saa paremman kuutiohinnan.

Ongelmalliseksi tuottotavoite tulee silloin, kun se perustuu metsien ryöstöhakkuisiin.

Nykyinen metsälaki sallii paljon – myös sellaiset hakkuut, joiden jälki saa pitkän linjan metsäihmiset pudistelemaan päätään. Kun hakataan sumeilematta kaikki isoimmat tukki­puut, puukauppatuloa tulee kerralla paljon. Kokonaan toinen asia on jäävän metsän kasvu- ja tuottopotentiaali.

Arveluttavaa metsänhoitoa on myös se, jos metsä hakataan paljaaksi kesken parhaan arvokasvunsa. Keskenkasvuisten metsien päätehakkuista on arvosteltu paitsi metsäsijoittajia myös Metsähallitusta, jolle valtio on asettanut kovat tuottotavoitteet.

Usein kyse on pohjoisen Suomen mäntymetsistä, jotka päinvastaisen ajattelutavan mukaan voisivat sitoa hiiltä pidennetyn kiertoajan ja lunastaa näin osaltaan Suomen ilmastolupauksia.