Kolumnit 27.06.2019

Jokainen maa, jolla on ydinvoimaloiden rakentamiseen tarvittavaa osaamista, pystyy halutessaan rakentamaan myös ydinaseita, muistuttaa Risto Isomäki.

Japanilaiset suuryhtiöt totesivat vuonna 2001, että isoille ydinvoimaloille on enää vaikea löytää paikkoja mutta että kaupunkien keskustoihin voitaisiin sijoittaa pienempiä, modulaarisia Rapid-L-ydinvoimaloita. Japanilaisyhtiöiden visios­sa tällaisia 200 kilowatin reaktoreja olisi valmistettu tuhansin kappalein ja sijoitettu suurien toimisto- ja asuinrakennusten kellareihin.

Mitä pienemmäksi sähköä tuottava ydinreaktori halutaan rakentaa, sitä pidemmälle rikastettua ydinpoltto­ainetta sen täytyy käyttää. Nykyisten ydinvoimaloidemme polttoaineessa on vain 3,6 prosenttia uraanin isotooppia 235. Rapid-L:n polttoaineessa sitä olisi ollut 60 prosenttia.

Ero on merkittävä, sillä ydinasetta varten tarvitaan vähintään 20 prosentin pitoisuus. Toisin sanoen nykyisten ydinvoimaloidemme polttoaineesta ei ole mahdollista tehdä ydinaseita, mutta Rapid-L:n polttoaine olisi soveltunut sellaisenaan jopa Hiroshiman pommin kaltaisten, tavattoman yksinkertaisten ydinaseiden rakentamiseen.

Lisäksi Rapid-L:n hätäjäähdytykseen olisi käytetty hyvin puhdasta litium 6:ta. Litium 6:n avulla pieni ydinpommi on mahdollista muuttaa kaksi- tai kolmivaiheiseksi ydinaseeksi eli vetypommiksi. Jokainen polttoaineen ja jäähdytysnesteen kuljetus Rapid-L-reaktoreja varten olisi antanut terroristeille mahdollisuuden hankkia ydinaseita.


Fukushiman ydinvoimaonnettomuus muutti onneksi ehdotuksen Japanissa psykologisista syistä mahdottomaksi. Ehdin ajatella, että tämä ihmiskunnan historian ehkä kaikkein mielipuolisin suunnitelma olisi jo haudattu pysyvästi. Olin kuitenkin väärässä.

Monet ympäristöjärjestöt alkoivat yllättäen vaatia, ettei harvennuspuun käyttöä saisi enää lisätä, vaikka Suomen metsät tuottavat yhä suurempia määriä pienikokoista puuta. Kasvava osa pienestäkin puusta pitäisi uuden näkemyksen mukaan jättää metsään lyhytaikaisen hiilensitoutumisen maksimoimiseksi, vaikka se myöhemmin hajoaisikin itsestään hiilidioksidiksi.

Pääkaupunkiseutu ja muut Suomen suuret kaupungit olivat juuri laatineet suunnitelmia siitä, miten ne voisivat muuttaa energiajärjestelmänsä hiilineutraaliksi. Energiapuun suhteellisen laajamittainen käyttö oli kuitenkin näiden suunnitelmien ytimessä. Jos puun energiakäyttöä ei ole mahdollista lisätä, kaavailut putoavat tyhjän päälle. Suomen sähköä ja lämpöä ei voi tuottaa keskitalven aikana auringolla.

Joten pienet, modulaariset, kaupunkien keskustoihin sijoitettavat ydinvoimalat olivat äkkiä jälleen mukana kuvassa. Jopa Helsingin sähköyhtiön energian hankinta- ja tukkukauppajohtaja kertoi Helen-asiakaslehden pääkirjoituksessa (1/2019), että Helen on mukana selvittämässä myös tätä mahdollisuutta.


Jos ydinvoimala tuottaa vain lämpöä, siinä ei tarvitse käyttää yhtä pitkälle rikastettua ydinpolttoainetta kuin Rapid-L-reaktoreissa, toriumreaktoreissa tai muissa hyötöreaktoreissa. Ydinvoimalan sijoittaminen suuren kaupungin keskustaan on silti häkellyttävän edesvastuuton ajatus, sillä ydinreaktorin polttoaine muuttuu reaktorin toiminnan aikana erittäin radioaktiiviseksi. Kun ison voimalan polttoaine vaihdetaan, se on noin miljardi kertaa radioaktiivisempaa kuin reaktorin sisälle tullessaan.  

Ennen kaikkea: jokainen maa, jolla on ydinvoimaloiden rakentamiseen tarvittavaa osaamista, pystyy halutessaan rakentamaan myös ydinaseita.  

Kylmän sodan aikana maailma kävi monta kertaa hyvin lähellä täydellistä tuhoa. Jos emme tunge ydinteknologiaa takaisin Pandoran lippaaseen, meillä ei ehkä ole yhtä hyvä onni silloin, kun suurvaltojen välille jälleen syntyy vakavia jännitteitä.

Ilmastonmuutos on vakava uhka. Mutta aina, kun tilanne on aidosti vaarallinen, on tärkeää pitää pää kylmänä ja välttää paniikkireaktioita, jotka johtavat niin sanotusti ojasta allikkoon.  

On epäilemättä ratkaisevasti turvallisempaa tuottaa sopiva määrä lämpöä ja sähköä harvennuspuusta kuin rakentaa ydinvoimaloita kaupunkien keskustoihin.


Aarre-lehden kolumnisti kirjailija Risto Isomäki (s. 1961) tunnetaan tieteisromaaneistaan, tietokirjoistaan ja tiedeaiheisista lehtiartikkeleistaan.