Kolumnit 19.09.2019

”Slovakian vuoristometsät todistavat, että Suomen metsähygieniasta ei pidä tinkiä yhtään”, kirjoittaa Aarteen päätoimittaja Mari Ikonen.

Suomessa Keski-Euroopan metsätuhoista on puhuttu lähinnä puumarkkinoiden näkökulmasta, kun markkinoille on tullut jopa satoja miljoonia kuutioita ylimääräistä puuta. Aarteen lukijamatkalla Slovakiassa minulle selvisi, ettei puumarkkinahäiriö ole lähimainkaan pahin seuraus. Tatravuoristossa Tanapin kansallispuiston metsänhoitajat esittelivät meille tilannetta, jota ei voi oikein nimittää muuksi kuin ekokatastrofiksi.

Kun kuuset kasvavat tuhannen metrin korkeudessa 60 asteen jyrkänteissä, niiden juuristo on paljon vartijana. Jos puut kuolevat eivätkä niiden juuret enää pidä yllä maaperän vesitasapainoa, eroosio alkaa heti. Meidät vietiin maastureilla Javorinan vuorille metsätietä, josta viimevuotinen tulva oli vienyt sillat ja päällysteet. Toisaalta perinteikkään retkeilyalueen patikoijat eivät enää löydä juomavettä, koska pikkuisten puumajojen norot ovat kuivuneet. Isot metsäpalot ovat vain ajan kysymys. Katso metsänhoitajan tekemä pysäyttävä video YouTubesta.

Marraskuussa 2004 Alzbeta-myrsky kaatoi täällä 2,5 miljoonaa kuutiota puuta. Suurin ponnistuksin valtaosa siitä saatiin metsästä pois. Sitten Slovakiaan säädettiin luonnonsuojelulaki, jonka niin sanottu koskemattomuussääntö kielsi tuhopuun korjuun. Loput kuolleet rungot jouduttiin jättämään metsään, ja pöytä oli katettu kirjanpainajille. Toukokuun 2014 Zofia-myrskyn jälkeen peli on ilmeisesti menetetty lopullisesti.

”Voit olla MM-tason uimari, mutta jos sinulta sidotaan kädet ja jalat, et mahda kilpailussa mitään”, alueen metsäammattilaisten epätoivon tiivistää metsänhoitaja Ján Slivinský.

Slivinský muistutti, että kirjanpainaja ei ole mikään uusi ötökkä. Jo 1700-luvulla sikäläiset metsänhoitajat tiesivät, että jos puun kuorelle ilmaantuu karkeaa, ruskeaa purua, kuusi on kaadettava ja vietävä metsästä kolmen päivän kuluessa. Nyt luonnonsuojelulain turvaamat kaarnakuoriaiskannat ovat roihahtaneet kestämättömälle tasolle. Kansallispuiston vuorenrinteiden pystyyn kuivaneet kuusikot ja ruskeiksi muuttuneet, harvinaiset limbách-männiköt ovat lohduton näky.

Suomessa metsätuholaki velvoittaa kuljettamaan kuorellisen puutavaran metsistä tiettyihin kesän määräpäiviin mennessä. Slovakian vuoristometsät todistavat, että Suomen metsähygieniasta ei pidä tinkiä yhtään.