Kolumnit 12.12.2019

Tulevaisuuden puulajien tulee kestää lämpöä ja kuivuutta, kirjoittaa Juha Aaltoila.

Taloudellisesti parhaan puulajin valintaa on Suomessa pohdittu ainakin 160 vuotta. Sen sijaan kaadettavan puun valinta on osattu ikiajat. Etevyys tässä sai Suomen senaatin pyytämään apua Saksasta jo vuonna 1858. Kansallisen metsäohjelmamme varhaisversion laatijaksi tuli kuninkaallinen ylimetsäneuvos, vapaaherra Edmund von Berg.

Vapaaherra näki, että Suomen metsät olivat kadonneet taloiksi, lämmitykseen, navetoiksi, aidoiksi, laivoiksi, tervanpolttoon, hiileksi malmin sulatukseen, kuloihin, kaskiin ja karanneisiin kaskiin. ”Hävitetyt tahi poltetut metsät ovat saattaneet minun ylen surulliselle ja tuiki alakuloiselle mielelle”, von Berg totesi. Lausunto herätti maamme päättäjät. Metsähallitus perustettiin vuonna 1859, ja Evolla alkoi metsänhoitajakoulutus vuonna 1862.

Saksalaisneuvoksen vierailu tuotti myös ensimmäisen puulajisuosituksen: ”Männyt ovat kuusipuita arvoisammat ja siis päämetsänä pidettävät.”

Minulle mänty oli pääpuulaji 1950-luvulta kävynkeruusta taimien lajitteluun ja istutuksiin. Oppi vahvistui opiskelijana ja metsänhoitajana. Retkibussi pysähtyi usein kuusikon viereen. Nortin ja armiron savuun kuului resepti: avohakkuu, muokkaus ja männyn viljely.

Rähinä räkämänniköistä nousi, mutta hiipui. Lapin isot aukot kasvavat tukkia, jota Keitele Group ostaa, sahaa Kemijärvellä ja vie lautaa Japaniin.

Edmund von Bergin kaltaisia näkijöitä on noussut esille Saksassa, missä otsat uurteisina pohditaan, mitä puulajia kasvattaa kuusen sijaan. Kuivat hellekesät 2018 ja 2019 aiheuttivat kaarnakuoriaisten jättituhot. Kuusitukin hinta romahti. Puuntuottajan tili kuusitukista ei kata enää hakkuun ja lähikuljetuksen laskua.

Kolkkoja kysymyksiä riittää. Millä rahalla maksan taimet ja istutuksen? Mitä sanoo pankkiiri metsäni vakuusarvon romahduksesta? Mitä puuta istutan aukolle? Vastausta ei helpota tieto, että kuivina kesinä niin lehti- kuin havupuidenkin istutustaimista kuoli iso osa. Maassa lepää miljardeittain kirjanpainajia keräten voimia ensi kevään ja kesän riemuihin. Kylmä sadekesä helpottaisi metsänomistajien ahdinkoa. Myrskytuhot ja helteet olisivat painajainen.

Saksalaiset ovat toimeliaita. Kotoperäisiä puulajeja tutkitaan, mutta eritoten eteläisen Euroopan ja Pohjois-Amerikan lajeja. Tulevaisuuden puulajien tulee kestää lämpöä ja kuivuutta. Moni suree, voiko mikään puulaji korvata rahallisesti kuusta, joka tuo isot tulot metsänomistajille paperin, lankun ja rakennuslevyjen suurtuotannosta.

Hyvä ratkaisu voi olla Amerikasta 1800-luvulla viljelypuuksi tuotu douglaskuusi, jota kasvaa yli 200 000 hehtaarilla Saksassa. Puu kestää vitsauksia paljon paremmin kuin metsäkuusi.

Ruotsissa Södra korjaa jo siemensatoa douglaskuusen siemenviljelmiltään. Lähivuosina Södran jäsen saa taimia kuoriaisten tuhoaman kuusikon istutuksille.

Ruotsi on kartuttanut ennakkoluulottomasti puulajikirjoaan. Maassa on 600 000 hehtaaria kontortamänniköitä. Puu voittaa männyn kasvussa 40 prosentilla. Kontorta kestää tuhoja paremmin kuin mänty. Jalostajien uusilta siemenviljelmiltä saadaan pian kasvun lisää 25 prosenttia.

Vieraslajin status on pudottanut kontortan viljelyn noin 5 000 hehtaariin vuodessa, kun sitä lain mukaan saisi viljellä enintään 14 000 hehtaaria vuodessa. Yksin tervasroson tuhojen kasvun jatkuminen lisäisi kontortan viljelyä rajusti.

Mielestäni meidän pitää pohtia puulajikirjomme rikastuttamista. Kuusen vaikeudet ovat Suomessa pian tuskaisaa arkea Ruotsin ja Saksan tapaan. Tilanne on järjetön, kun kuusi on yhä metsitysten pääpuulaji ja sitä kasvatetaan jopa lahon vaivaamilla ja kuuselle karuilla mailla.

Itkua pukkaa, kun valinta sorkkariistan massiivisen lihantuotannon ja arvopuun kasvatuksen välillä kääntyy koko ajan lihan hyväksi puuta vastaan. Eivät toimi 2000-luvun metsäohjelmien liturgiat kuten toimi Edmund von Bergin laatima. Eikä ulotu perustuslain omaisuuden ja elinkeinon suoja metsään.

Vieraslajisuus on vakava asia, mutta jos olosuhteet käyvät kuuselle vieraiksi, tulee meidän kyetä lisäämään koivun ja haavan lisäksi jonkin uuden havupuulajin viljelyä rehevillä mailla.

Ottakaahan MTK, metsänomistajayhdistykset, metsäjätit ja taimitarhat mallia Ruotsista ja Saksasta ja toimikaa. Onnistuminen sataa omaan laariin.

Aarteen kolumnisti Juha ”Koltta” Aaltoila (s. 1947) pääsi taimien lajitteluun 11-kesäisenä, siitä ura yleni aukkojen viljelijäksi. Metsänhoitajan työ yksityismetsissä vei hänet vuonna 1986 kynän varteen, ja kynä on pysynyt terävänä.