Kolumnit 30.01.2020

Puunkorjuun ja -kuljetuksen ongelmista antaa näytteen kuluva talvi, kirjoittaa Aarteen päätoimittaja Mari Ikonen.

Roudan niukentuessa puunkorjuu metsistä vaikeutuu, sillä sula maa ei kanna koneita, kirjoittaa Ilmatieteen laitos tiedotteessaan, jossa kerrotaan talvien lyhenemisen seurauksista Suomessa. Etelä-Suomen rannikkoalueilla termisen talven ennustetaan lyhenevän jopa yhdeksällä päivällä seuraavien kymmenen vuoden aikana. Termiseksi talveksi kutsutaan vuodenaikaa, jolloin keskilämpötila on nollan alapuolella.

Puunkorjuun ja -kuljetuksen ongelmista antaa näytteen kuluva talvi, jossa routaa ja pysyvää lumipeitettä on odotettu turhaan Pohjois-Suomea lukuun ottamatta. Nähtäväksi jää, saammeko etelään edes kuukauden mittaisen talven ennen kevään tuloa.

Ilmastomallinnusten perusteella tämän vuosisadan puolivälin tienoilla terminen talvi jäisi lounaisimmassa Suomessa kokonaan tulematta useammin kuin joka kolmas vuosi.

Jos roudan ja lumen aikaa ei tule talven mittaan ollenkaan, se on valtava muutos. Suomessa puiden kaataminen ja kuljetus metsästä on perinteisesti tehty talven aikana. Kesä on hakkuissa paljon ongelmallisempi vuodenaika sekä korjuuvaurioiden että vaikkapa lintujen pesinnän kannalta.

Suomen ympäristökeskuksen mukaan pidentyvä jäätön kausi lisää Suomen järvien kasvihuonekaasupäästöjä. Maaperän ollessa pidempään roudattomana myös ravinteiden huuhtoutuminen vesistöihin lisääntyy.

Ilmatieteen laitos muistuttaa myös siitä ilmaston lämpenemisen seurauksesta, että kesällä metsäpaloja pystyy esiintymään entistä pidemmän aikaa. Ruotsissa tämä on jo koettu viime ja toissa kesänä.

Ilmastoseuranta osoittaa, että metsälainsäädäntö vaatii muutoksia. Esimerkiksi MTK on todennut, että metsätuholakiin tarvitaan tarkennusta kirjanpainajatuhojen estämiseksi ilmaston lämmetessä. Keskisessä Suomessa kuorellinen puutavara tulisi poistaa tienvarresta aiemmin kuin metsätuholaki nykyisin edellyttää.

Viime syyskuussa Aarteen lukijamatkalla näin Keski-Euroopan kirjanpainajatuhoja ja niiden seurauksia. Varsinkin Ylä-Tatran tuhot pysäyttivät. Kun vuorenrinteiden puut olivat kuolleet kirjanpainajien massaesiintymien vuoksi, seurauksena oli tulvia, maanvyörymiä, kuivuutta, metsäpaloja ja lisää hyönteistuhoja – sanalla sanoen ympäristökatastrofi.