Kolumnit 30.01.2017

Ilmaston lämpenemisen aiheuttamalla Grönlannin jäätikköjen sulamisella voi uusien tutkimusten mukaan olla odottamattomia vaikutuksia Pohjolassa.

Suomessa on pääsääntöisesti oletettu, että ilmaston lämpeneminen voi hyödyttää maatamme. Esimerkiksi lämmityslaskut pienenevät. Erityisesti Pohjois-Suomessa metsien kasvu on jo nyt nopeutunut merkittävästi lämpenemisen seurauksena.

Hyönteistuhot voivat toki yleistyä ja lämpenevä trendi pitää ennakoida taimien kasvatuksessa, mutta odotettuihin hyötyihin verrattuna nämä ovat pieniä ongelmia.

On kuitenkin olemassa myös toinen vaihtoehto. Se on Suomen kannalta paljon karumpi, ja se alkaa uusien tutkimuksien valossa näyttää yhä mahdollisemmalta.

Keväällä 2015 julkaisin Miten Salpausselät syntyivät -nimisen kirjan, joka liittyy juuri tähän toiseen mahdollisuuteen.

Ensimmäinen Salpausselkä muodostui nuoremmaksi dryaskaudeksi kutsutun hyytävän kylmän kauden alkaessa. Lämpötilat Grönlannissa ja mahdollisesti muuallakin pohjoisella pallonpuoliskolla laskivat tuolloin muutamassa vuodessa noin 16 asteella. Atlantti jäätyi Biskajanlahdelle saakka.

Koulukirjojen mukaan Salpausselät syntyivät, koska tämä tuntemattomasta syystä aiheutunut kylmäkausi pysäytti mannerjäätikön sulamisen kahteen otteeseen noin 200 vuoden ajaksi. Salpausselkien välissä ja niiden eteläpuolella on kuitenkin massiivisia, irtaimista maalajeista muodostuvia kerrostumia, joiden täytyy olla sulavesivirtojen kasaamia.

Kirjassani kysyin, olisiko syy-seuraussuhde voinut mennä päinvastoin kuin tähän asti on oletettu.

Entä jos koko nuoremman dryaskauden kylmäkausi johtuikin mannerjäätikön sulamisesta? Jos mannerjäätikkömme puski tuolloin Pohjois-Atlantin täyteen kelluvaa jäätä, Atlantin kasvanut heijastavuus olisi näkynyt ilmaston rajuna viilenemisenä.  

Kasvanut jäävuorien tuotanto olisi voinut jatkua satojen vuosien ajan viilenemisestä huolimatta, jos mannerjäätikön painon keveneminen on saanut peruskallion kohoamaan mannerjäätikön keskiosien alla. Maan kohoaminen on ehkä pakottanut jään virtaamaan mannerjäätikön reunoja kohti valtavan laajoina kielekkeinä, vaikka ympäröivät alueet viilenivät.

Johtavat suomalaiset geologit ja jääkausitutkijat eivät varsinaisesti hyppineet innosta kirjani takia.

Muutama kuukausi sitten 14 ruotsalaista, norjalaista, saksalaista, yhdysvaltalaista, skotlantilaista ja australialaista tutkijaa kuitenkin julkaisi tutkimuksen, joka käytännössä vahvistaa uuden teorian ensimmäisen osan oikeaksi.

Arvovaltaisessa Quarternary Science Reviews -lehdessä julkaistun artikkelin (Deglaciation of Fennoscandia) mukaan ensimmäinen Salpausselkä on todellakin syntynyt, kun mannerjäätikkömme on sulanut nopeasti ja jää on tästä syystä puskenut rajusti reunojaan kohti.

Artikkelin tekijät perustivat arvionsa neljällä eri menetelmällä tehtyihin perusteellisiin maakerrostumien ajoituksiin, joten se on paljon tukevammalla pohjalla kuin yksikään aiempi näkemys.

Jos mannerjäätikkömme on sulanut voimakkaasti silloin, kun nuoremman dryaskauden viileneminen on tapahtunut, havaittu lämpötilojen romahdus on niin ikään voinut johtua siitä, että mannerjäätikkömme on äkkiä pakannut Atlantin täyteen jäävuoria ja pienempää kelluvaa jäämursketta.

Entä jos jotakin vastaavaa tapahtuu myös tulevaisuudessa? Periaatteessa näin pitäisi käydä, jos Grönlanti alkaa jossakin vaiheessa vapauttaa Atlantille kymmeniä kertoja enemmän jäävuoria kuin nyt.

Grönlannin sulamisen pysäyttäminen ennen kuin mitään tällaista tapahtuu voi olla Suomen kannalta oleellisempaa kuin ehkä mikään muu.

Ilmastonmuutoksen torjuminen pitäisi nostaa myös Suomen ulkopolitiikan ja kehitysyhteistyöpolitiikan tärkeimmäksi päämääräksi.
 

Aarre-lehden kolumnisti kirjailija Risto Isomäki (s. 1961) tunnetaan tieteisromaaneistaan, tietokirjoistaan ja tiedeaiheisista lehtiartikkeleistaan.