Kolumnit 08.11.2016

Taimikonhoitoa ei kannata jättää väliin, tai joutuu pidemmällä aikavälillä tekemään enemmän töitä.

Taimikoiden ja nuorten metsien hoitorästit ovat valtavat: 1,6 miljoonaa hehtaaria, liki kahdeksan prosenttia maamme metsäalasta.

Kolmasosa tarpeellisesta työstä jää tekemättä, arvioi oivan taimikonhoidon oppaan kirjoittanut tutkija Timo Saksa Luonnonvarakeskuksesta. Metsiemme hoitovelka paisuu. Saksa arvioi kustannusten kasvua syyksi rästivuoren nousuun. Kohta ei huippu näy sertifioinnin usvasta.

Ruotsissa rästejä kutsutaan nimityksellä ”röjningsberget”, raivausvuori. Rästejä on miljoona hehtaaria, ja pusikon nimi on osuva: ”konfliktbestånd”. Metsän talous ja tulevaisuus on vaikeassa konfliktitilanteessa järkevän tukintuotannon kanssa.

Taimikonhoitoa ei kannata siirtää energiapuun tuottamisen nimissä, neuvoo ruotsalainen Bioenergiportalen-nettisivusto. Konfliktimetsän energiapuu tuotti metsänomistajalle vuonna 2013 keskimäärin kahdeksan kruunua tuloa hakekuutiometrille, 20 kruunua eli 2,1 euroa kiintokuutiometrille.

Jos pusikon ennakkoraivaus hakkuukoneen työtä varten maksoi 210 euroa hehtaarilta, tarvitaan sata kuutiometriä energiapuuta rahoittamaan pelkkä ennakkoraivaus! Aika moni metsänomistaja saakin energiapuuleimikosta ison laskun puukauppatulon sijasta. Tästä ovat natisseet isäntien hampaat meilläkin.

Ruotsi lopetti taimikonhoidon tuet yli 20 vuotta sitten, ja siellä työmäärät on saatu hyvään nousuun.

Metsätalous kannattaa Suomessa erittäin hyvin. Valtion rahojen työntö yksityisen arvo-omaisuuden hoidon perustöihin on umpioutoa tilanteessa, jossa budjettileikkaukset kaventavat hoivaa, koulutusta ja tutkimusta.

Konfliktimetsän hakkuun laatu mitataan meillä vuosittain, ja suunta on huono. Harvoja, juuriltaan ja rungoiltaan kolhittuja puustoja on paljon. Taimikonhoidon laiminlyönti lyö taloutta kärsälle koko puuston kiertoajan.

Tutkijat voisivat selvittää, millaisilla juurilla ylitiheydestä pitkään kärsineet konfliktimetsät hakkuun jälkeen seisovat. Vaiko kaatuvat?

Pahin peikko iskee ilmasta. Nuorten metsien energiaharvennuksissa syntyy paljon kantoja alustaksi havupuiden sienitautien itiöille.

Metsäala suhtautuu tautipulmaan kovin huolettomasti. Kantojen käsittely torjunta-aineella toimii harvoissa energiapuun leikkureissa.

Taimikonhoidon tarvetta voi vähentää olennaisesti jo ennen päätehakkuuta. Taitava metsänomistaja aloittaa taimikonhoidon työajan ja kustannusten välttelyn jo puuston viimeisestä harvennushakkuusta, jossa poistetaan lehtipuut. Kantojen käsittely torjunta-aineella estää vesomisen.

Yksittäiset isot haavat hän kaulaa eli kuorii ympäriinsä kololinnuille lahoamaan. Uudistusalueen reunan koivut hakataan uudistushakkuun yhteydessä. Tuleva taimikonhoidon tarve vähenee oleellisesti.

Moni tuntemani metsänomistaja ei suin surminkaan myy kantoja metsästänsä. Yksi tärkeä peruste on välttää turhaa maan myllerrystä ja roskapuuston sikiämistä.

Tehottoman, jopa ammattitaidottoman metsänuudistamisen syntejä ei pidä piilotella ”metsurityö on niin kallista” -höpinöihin.

Metsurille on etsitty korvaajaa koneista. Yritelmät risteyttää raivaussaha ja hakkuukone eivät ole onnistuneet. Säännön vahvistaa yksi iloinen poikkeus, ilomantsilaisen Pentin Pajan ja UPM:n pikkutaimikoiden kitkijä-perkaaja .

On kokeiltu niin taimi taimelta harventavaa konetta kuin parin metrin levyisiä linjoja viitaan puivia koneita. Linjojen väliin pystyyn jätetystä ”irokeesin sängestä” metsurin raivaussaha etsii tukin toivot jatkoon.

Ei ole saatu halpaa saati hyvää työjälkeä. Raivaussahaa osaavasti käyttävän ihmisen silmän ja jalan matkiminen toimivaksi työkoneeksi on vaikeaa.

Ihmisen hinku karttaa hikoilua on kuitenkin kova. Uusin, Sitran palkitsema idea koneellistaa taimikonhoito on ilmalaiva.

Oman kehon ja metsän hyvästä kunnosta kiinnostuneelle metsänomistajalle suosittelen taimikonhoitokursseja ja raivaussahan hankintaa.

Ota valokuva taimikostasi ennen työn alkua, työn jälkeen ja uudelleen viiden ja kymmenen vuoden päästä urakasta! Näkemäsi palkitsee sinut. Luonnossa hikoilu hoitaa päätä ja kehoa. Kukkarokin tykkää.


Aarteen kolumnisti Juha ”Koltta” Aaltoila (s. 1947) pääsi taimien lajitteluun 11-kesäisenä, siitä ura yleni aukkojen viljelijäksi. Metsänhoitajan työ yksityismetsissä vei hänet vuonna 1986 kynän varteen, ja kynä on pysynyt terävänä.