Kolumnit 08.11.2016

Hitaasti sopeutuvat metsät saattavat ilmaston lämmetessä tarvita ihmisen apua.

Maailman valtiot sopivat Pariisin ilmastokokouksessa, että ilmaston lämpeneminen yritetään rajoittaa puoleentoista asteeseen. Toistaiseksi on vielä hyvin epävarmaa, onnistuuko tämä.

Vaikka tavoite saavutettaisiin, jo puolentoista asteen suuruinen globaali lämpeneminen muuttaa pohjoisten metsien olosuhteita merkittävästi.

Pohjoisten alueiden lämpötilojen ennustetaan näet nousevan ainakin kaksi kertaa maailmanlaajuista keskiarvoa enemmän.

Jos Pariisin tavoitteista jäädään jälkeen ja maapallon keskilämpötila nousee esimerkiksi neljä astetta, tämä saattaisi monien arvioiden mukaan tarkoittaa jopa 11 asteen lämpenemistä pohjoisilla metsäalueilla.

Muun muassa Helsingin yliopiston metsätieteiden laitoksen dosentti Timo Kuuluvainen on varoitellut siitä, että näin rajut muutokset saattaisivat harventaa pohjoisten metsien puustoa ja synnyttää laajoja, alueellisia metsäkuolemia.

Vaikka kasvukausi pitenisi, sademäärät eivät välttämättä lisääntyisi yhtä paljon kuin lämpötilojen myötä kasvanut haihtuvuus. Tällöin pohjoinen havumetsävyöhyke voi kuivua vaarallisella tavalla.

Lisäksi pohjoiset metsät altistuisivat lukuisille uusille tuhohyönteisille ja kasvitaudeille, tulipaloille sekä lämpenemisen mukanaan tuomille, aiempaa voimakkaammille myrskyille.

Erityisesti myrskyjen ja hyönteistuhojen yhteisvaikutus voisi pahimmillaan olla tuhoisa.

Yhden asteen suuruinen muutos lämpötiloissa siirtää kasvillisuusvyöhykkeitä keskimäärin kolmesataa kilometriä pohjoiseen. Kykenevätkö pohjoiset metsät sopeutumaan näin nopeisiin ja rajuihin muutoksiin itse, vai tarvitsevatko ne sopeutumiseensa ihmisen apua?

Suomessa on tähän asti oletettu, että metsäpuumme pärjäisivät hyvin, vaikka maapallon ilmasto lämpenisi muutamalla asteella.

Arvio ei ole ollut täysin tyhjän päällä. Se on perustunut kokeiluihin, joissa eri osissa Suomea kasvaneiden puiden siemeniä on istutettu eteläisemmille tai pohjoisemmille leveysasteille. Kokeissa liian eteläisestä siemenestä Pohjois-Suomeen istutetut puut ovat jääneet kitukasvuisiksi, mutta pohjoissuomalaisesta siemenestä esimerkiksi Punkaharjulle kasvatetut puut ovat menestyneet hyvin.

Nämä vanhat tutkimukset eivät kuitenkaan voi sanoa mitään varmaa lämpenemisen, kuivumisen, hyönteistuhojen ja kasvaneiden tuulituhojen yhteisvaikutuksista.

Kanadalainen ja yhdysvaltalainen metsäntutkimus on päätynyt huolestuttavampaan lopputulokseen. Pohjoisamerikkalaiset metsäntutkijat uskovat, että pohjoiset metsät ajautuvat suuriin vaikeuksiin, jos lämpeneminen on liian nopeaa.

Tästä syystä kanadalaiset ja yhdysvaltalaiset tutkijat ovat käynnistäneet laajan ohjelman, jonka tavoitteena on auttaa metsiä sopeutumaan lämpenemiseen.

Ideana on siirtää sopivia geneettisiä ominaisuuksia kantavia puuyksilöitä ikään kuin valmiiksi pohjoisemmille tai korkeammalla vuoristoissa sijaitseville alueille. Jos vanhan puuston joukkoon istutetaan puita, joilla on kuivuuden, tuholaisten tai korkeiden lämpötilojen sietämistä auttavia geenejä, kyseiset ominaisuudet todennäköisesti yleistyvät nopeasti ilmaston lämmetessä ilman, että metsäpuiden perimä muuttuu liian kapeaksi.

Tätä biologi Sally N. Aitkenin alun perin kehittämää menetelmää kutsutaan metsäpuiden avustetuksi geenivirraksi tai metsäpuiden avustetuksi vaellukseksi (englanniksi assisted gene flow tai assisted migration).

Lähestymistapaan liittyvä AdapTree-niminen tutkimusohjelma on jo tuottanut valtavan määrän uutta tutkimustietoa. Ohjelma saattaisi ansaita osakseen enemmän huomiota myös Atlantin tällä puolella.

 

Aarre-lehden kolumnisti kirjailija Risto Isomäki (s. 1961) tunnetaan tieteisromaaneistaan, tietokirjoistaan ja tiedeaiheisista lehtiartikkeleistaan.