”Metsässä meistä tulee enemmän läsnäolevia” – Vihreä hoiva -yrittäjä neuvoo etsimään rauhaa metsästä

Sannin polku green care -yrittäjäksi alkoi oikeastaan jo kauan sitten, kun hän huomasi saavansa metsästä voimaa taiteilijan ja opettajan arkeensa. Kuva: Hanne Manelius

Kurkiaura asettuu taivaalla matkamuotoon, kun kolme naista astelee Nuuksion kansallispuistoon. Hetken kuluttua Sanni Orasmaa pysäyttää ryhmän metsäaukealle.

”Laitetaan silmät kiinni ja tunnustellaan itseä. Nostetaan sisäänhengityksellä kädet ylös ja lasketaan uloshengityksellä alas. Uloshengityksellä puhalletaan arjen huolet pois ja sisäänhengityksellä otetaan metsää sisään.”

Sienet, sammalet ja kostea maa tuoksuvat muhevasti syksyltä. Sanni kysyy tuntemuksia.

”Olo rauhoittuu nopeasti”, huomaavat Anna Vihonen ja Kirsti Örn.

Molemmat ovat ottaneet Sannilta laulutunteja. Tänään Sanni pyysi heitä kokeilemaan – ja samalla näyttämään Aarteelle – miten Sannin kehittämässä luontolähtöisessä esiintymisvalmennuksessa etsitään luonnosta energiaa.

”Metsässä verenpaine laskee nopeasti ja hengitys tasaantuu. Hengitysharjoitus aktivoi parasympaattista hermostoa, jolloin rentoudumme ja saamme helpommin kiinni sisäisistä tuntemuksistamme. Meistä tulee enemmän läsnäolevia”, Sanni selittää perusteita.

”Kun ihmisellä on luonnossa tilaa ympärillään, se vaikuttaa myös sisäisenä tilana. Ihminen ikään kuin laajenee.”

”Virtuaalilasien avulla luontokokemuksen voi tuoda myös sisälle”, Sanni kertoo. Niinpä Anna saa tänään harjoitella keskellä järvimaisemaa. Kuva: Hanne Manelius

Harjoitus jatkuu. Silmät sulkeutuvat ja korvat keskittyvät kuuntelemaan metsän ääniä. Se auttaa pysähtymään.

”Aikojen alussa ihmisen perusolotila oli rento, mutta stressihormonit aktivoituivat nopeasti, kun piti toimia. Nykyään puhelin piippaa, tietokoneen ruutu välkkyy, ja olemme koko ajan yliaktiivisessa tilassa. Kun sitten pitäisi toimia, esimerkiksi esiintyä, ei enää olekaan helppo saada isoa vaihdetta päälle.”

Sannin ratkaisu on etsiä rauha metsästä ja oppia ottamaan se sieltä mukaansa.

”Luonto on meille tuttu ympäristö, joka rauhoittaa, virkistää ja rentouttaa. Kun koemme luonnossa hyvän olon hetkiä, voimme tallettaa noita tuntemuksia mielen varastoihin. Hyvän olon voi sitten kutsua esiin, kun valmistautuu jännittävään tilanteeseen, esimerkiksi esiintymiseen.”

Anna ja Kirsti ovat laulajia, mutta Sanni kouluttaa myös muita esiintyjiä ja puhetyöläisiä, esimerkiksi opettajia. Hän uskoo, että metsän voimasta voi hyötyä kuka tahansa missä tahansa ammatissa.

Eikä välttämättä tarvita kouluttajaa mukaan.

”Aloittaa voi yksinkertaisesti tekemällä samaa kuin me nyt, menemällä metsään ja keskittymällä hengittämiseen ja luontoon aistien avulla.”

Lue myös: Näillä Green care -yrittäjän vinkeillä rauhoitut metsässä

Puillekin voi laulaa

Anna ja Kirsti kuulostelevat lintujen ääniä. Montako livertäjää ja missä? Entä mitä havaitsee, jos kuuntelee metsää kriittisesti tai empaattisesti?

Seuraavaksi Sanni neuvoo valitsemaan yhden äänen, esimerkiksi tuulen huminan tai lehtien kahinan, ja kokeilemaan hyräilemistä äänen mukana.

”Anna vain tulla uloshengityksellä ääntä ulos. Luonnossa ja luonnolle laulamisella on pitkät perinteet, kun muistaa alkuperäiskansojen musiikin. Mekin voimme nyt kohdistaa ajatuksemme noihin puihin”, Sanni osoittaa komeita mäntyjä aukion laidalla.

”Samalla olemme silti yhteydessä kehoomme, hengitykseemme ja läsnäoloon. Kuuntelemme, miltä ääni kehossa tuntuu.”

Tärkeää on se, ettei harjoituksen aikana arvostele itseään vaan hyväksyy erilaiset reaktionsa.

Sanni asettaa virtuaalilaseihin kuvan syksyisestä järvimaisemasta. Kuva: Hanne Manelius

Anna rohkaistuu ensimmäistä kertaa elämässään laulamaan puille. Jälkeenpäin hänestä tuntuu hyvältä.

”Kun rauhoittuu tilanteeseen ja pystyy keskittymään metsään, unohtaa itsensä ja sen mitä on tekemässä. Huomasin pääseväni irti suorittamisesta.”

Kirstiä laulaminen aluksi hieman ujostuttaa. Sanni rohkaisee häntä kokeilemaan vaikka kehtolaulua.

”Laula vain, älä arvota. Kun menee kokemuksen sisään ilman sen kummempaa ajattelua, voi päästä flow-tilaan.”

”Ljuuli, ljuuli, ljuuli lastu…”, Kirsti laulaa. ”Tuntuu yllättävän hyvältä. Ehkä minun täytyy jatkossa mennä mäelle laulamaan. Yleensä laulan metsälenkeillä vain virsiä karhujen karkottamiseksi.”

”Seuraavan kerran tanssiorkesterinne keikalla voit kokeilla, pystytkö palauttamaan saman olotilan. Voit ajatuksissa tunnustella metsää ja hengittää sen mukana”, Sanni kannustaa.

Hän houkuttelee Annan ja Kirstin vielä huhuilemaan metsään ja kuuntelemaan kaikua.

”Tunnetteko, kuinka ääni väräjää kehossa?”

”Huomasin tänään, että olen kaivannut metsään enemmän kuin olin ajatellutkaan”, Anna juttelee paluumatkalla.

Samasta tunteesta on lähtöisin Sannin valmennusmenetelmä. Hän työskenteli vuosia ulkomailla ja hakeutui vapaa-ajalla aina luontoon keräämään voimia.

”Vajaa vuosi sitten hankimme mieheni kanssa pohjoisesta Suomesta metsätilan, johon kuuluu järven- ja joenrantaa. Ensimmäisen Lapin-kesän jälkeen totesimme, että entiseen elämäntapaan ei ole paluuta. Arkeen on saatava enemmän luonnonläheisyyttä, tilaa ihmisten kohtaamiselle, aikaa rauhoittumiseen ja keskittymiseen yhteen asiaan kerrallaan.”

Niinpä Sanni hakeutui green care -koulutukseen, perusti yrityksen ja yhdistää nyt luontohyvinvoinnin jazzmuusikon ja opettajan osaamiseensa.

”Aina ei kuitenkaan ole mahdollista lähteä kurssilaisten kanssa ulos, joten tehdäänpä vielä jotakin sisällä”, hän kutsuu yrityksensä tiloihin kansallispuiston laidalla.

Aiemmin samoissa huoneissa koulutettiin eräoppaita, mutta nyt Sanni asettaa virtuaalilaseihin kuvan syksyisestä järvimaisemasta.

Anna pukee lasit päähänsä ja uppoutuu kuvaan. Sanni istuu pianon ääreen, ja pian huone täyttyy naisten hyräilystä.

”Kotona ja toimistossa luonnon voi tuoda lähelle kuvien, äänien ja tuoksujen avulla. Kun katsoo luontokuvaa, jo muutamassa minuutissa verenpaine laskee ja sydämen syke rauhoittuu. Metsä on voimavara, josta voi hyötyä päivittäin, kaikissa arjen kohtaamisissa.”

Green care eli vihreä hoiva on yritystoimintaa, joka hyödyntää luontoa ja maaseutuympäristöä erilaisiin terveys- ja hyvinvointipalveluihin.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 10/17.