Inarijärvi on retkeilijöiden ja kalastajien paratiisi – ”Jylhä, koskematon luonto vetää puoleensa”

Inarijärven tyypillistä maisemaa ovat suurten selkien lisäksi pitkät vuonot, kapeat salmet, kivikkoiset rannat ja isot saaret. Kuva: Arto Komulainen

Inarijärven yli kolmen tuhannen kilometrin rantaviivalla näkyy pääasiassa vain alkuperäistä luontoa. Suurimmilla selillä järven pinta häipyy horisonttiin. Näitä isoja selkiä on viisi. Isoin on Kasariselkä, jossa on yli 30 neliökilometrin ulappa.

Veneilijällä voi mennä tuntikausia niin, ettei hän näe toista kulkijaa. Ja usein toinen venekunta siintää jossakin kaukana järvenselän takana.

Ihmisen jättämiä jälkiä näkyy lähinnä veneilyyn tarkoitettujen reittiopasteiden muodossa. Mökkejä saa hakemalla hakea silmiinsä. Nekin, jotka on sinne joskus rakennettu, ovat pääosin metsän suojissa.

Suurten selkien lisäksi Inarijärven tyypillistä maisemaa ovat pitkät vuonot, kapeat salmet, kivikkoiset rannat ja isot saaret. Toki pieniäkin saaria Inarissa riittää, ja niistä pienimmät, kallioiset, muistuttavat merisaariston luotoja.

Karuissa oloissa kasvit ja maisema ovat muokkautuneet omalaatuisiksi. Seliltä puhaltavat myrskytuulet ja aallokko iskevät voimalla saariin ja rantoihin.

”Olen nykyään Inarilla toukokuusta lokakuulle”, kertoo Hannu Huhtiniemi Jääsaaren autiotuvassa. Kuva: Arto Komulainen

Ivalolainen Hannu Huhtiniemi haki aikoinaan erämaahenkistä järveä retkille, joille voisi ottaa vaimon ja lapset mukaan. Inari oli sellainen. Myöhemmin Inari on kiinnostanut Huhtiniemeä edelleen.

”Jylhä, koskematon luonto vetää minua puoleensa”, hän sanoo. ”Olen tavannut täällä niin karhun kuin ahmankin.” Kotkanpesäkin on tiedossa.

Kun Huhtiniemi muutama vuosi sitten sairastui vakavasti, lääkäri kehotti häntä viettämään stressitöntä elämää.

”Päätin tulla Inarille koko kesäksi. Nyt olen viitenä peräkkäisenä vuotena ollut täällä toukokuusta lokakuulle.”

Kesä kuluu veneillessä, kalastellessa ja retkeillessä.

Inarin niin sanottujen elinkautisten eräilijöitten tilalle on tullut nopeilla veneillä liikkuvia turisteja, joista Huhtaniemi ei pidä. ”Ökyvenejupit eivät ole mun mieleen.”

Hän epäilee, että rahanhimo tietää Inarin perinnemaiseman kuolemaa.

”Nangunniemessä on isoja huviloita, jotka näkyvät Nangunvuonolle. Vanhat mökit Mahlatin saaren länsipuolella ovat etäämpänä rannasta eivätkä näy järvelle.”

Jouni Saijets on asunut koko ikänsä Inarin rannalla Nitsijärvellä ja Partakossa. Kuva: Arto Komulainen

Maisemiensa lisäksi Inarijärvi on tunnettu kaloistaan. Vaikka järvi ei ole kalakantojen suhteen entisellään, sitä pidetään edelleen erinomaisena taimenjärvenä.

Järvestä saadaan taimenen lisäksi muun muassa nieriää eli rautua, siikaa ja harmaanieriää. Harmaanieriää tuotiin Suomeen vuodesta 1955 alkaen, ja Inarijärveen sitä istutettiin ensimmäisen kerran vuonna 1972. Istutuksista luovuttiin vuonna 2013 muun muassa vieraslajistrategian vuoksi.

Taimenta tullaan Inarille pyytämään kaukaakin, mutta yli puolet vuosittaisesta saaliista pyytävät paikkakunnan kotitarvekalastajat.

Innokas kalamies Jouni Saijets on kalastanut koko ikänsä Inarin pohjoisosissa, lähinnä Nitsijärvellä.

”Ennen aikaan kaloja näki aina”, Saijets kertoilee. ”Verkolla sain sellaisen 8–9-kiloisen taimenen ja vieheellä yhdeksänkiloisen.”

Kalastuksen uhkana hän näkee veden mahdollisen saastumisen, ”jos kaivoksia tulee seudulle”.

Vaikka Inari on syvä järvi, siinä riittää myös matalia rantoja. Pinnan alla vaanii kivennokkia veneilijöitten harmiksi. 

Inarijärvi on vesillä liikkuvien retkeilijöitten suosiossa. Järven ympäristössä on seitsemän autiotupaa, kaksi vuokratupaa sekä kolme telttailualuetta. Lähes kaikilla näistä on venelaituri.

Inarijärven selillä myrsky nousee arvaamatta. Meloen ja pienillä veneillä liikkuvien tulee ottaa tämä huomioon reittejä suunnitellessaan. Avovesien sijasta on turvallisempaa pysytellä rantojen tuntumassa; tosin siellä on oltava tarkkana pinnan alla piilevien kivien takia.

Etelä-Inarilla sijaitsee Nuora-alkuisia, kapeaa salmea tarkoittavia paikkoja, veneilijöiden suosimia retkireittejä: Nuora, joka jatkuu Mahlattinuorana, Kaikunuora, Kaamasnuora ja Lusmanuora.

Korkia-Maura ja sen jääluola ovat tutustumisen arvoisia. Jääluolassa on puutikkaat, ja sinne menevien on syytä ottaa otsavalo tai taskulamppu mukaan. Luolan pohjalla on jääpeite, joka sulaa vain harvoina kesinä.

Tunnetuimmat vuonot, Suolisvuono, Kyynelvuono ja Surnuvuono, sijaitsevat Pohjois-Inarilla. Vuonojen jatkeina on järvireittejä, joille pääsee kevyillä veneillä, kanooteilla ja kajakeilla. Tosin rakennetut venetiet alkavat olla vanhuuttaan jo huonossa kunnossa.

Pohjoisosassa on myös Kuuvan kanava, jonka kaivoi Matti Kuuva käsin lapiolla 1900-luvun alussa. Kanava on vieläkin käytössä.

Inarijärvi on muodostunut yli 50 miljoonaa vuotta sitten. Kuva: Arto Komulainen

Laajalla Inarijärven alueella on useita merkittäviä historiallisia kohteita.

Kaikunuorassa, Kaamassaaren etelälaidalla, sijaitsee Täyssinän rauhan rajamerkki. Ruotsi ja Venäjä solmivat pitkänvihan päätteeksi rauhan vuonna 1595. Rajamerkkinä on suuri siirtolohkare, jonka päälle on kasattu kiviröykkiö.

Rajamerkistä 700 metriä etelään sijaitsee yksi Inarin kuuluisimmista autiotuvista, Punainen tupa.

Pielpajärven erämaakirkko seisoo erämaan sylissä noin 10 kilometriä Inarin kylästä koilliseen. Vuonna 1760 rakennettu kirkko on yksi Pohjois-Suomen vanhimmista rakennuksista. Kirkko korjattiin nykyiseen asuunsa vuonna 1846 ja saneerattiin 1970-luvulla.

Ukonselän länsiosassa kohoaa Inarin tunnetuin maamerkki Ukko, inarinsaameksi Äijih. Jyrkkäreunainen, louhikkoinen ja onkaloinen saari on Suomen tunnetuin saamelaisten uhripaikka. Sitä käytettiin palvontapaikkana vielä 1800-luvun lopulla, jolloin sinne vietiin peuranluita ja sarvia. Saaren luolasta on löydetty 1200-luvulta peräisin oleva hopeinen otsapanta. Paikkaa kutsutaan myös Ukonkiveksi tai Ukonsaareksi. Inarin kylästä matkaa saarelle on noin 11 kilometriä.

Ukosta pohjoiseen noin kilometrin päässä on Hautuumaasaari, jossa on muinaisia hautapaikkoja sekä peuranpyyntikuoppia. Toinen, Vanha hautuumaasaari, on neljä kilometriä Inarin kylän suuntaan.

• Sijainti: Inari
• Pinta-ala: 1 084 km2
• Pinnankorkeus: 117–119 m
• Rantaviiva: 3 308 km
• Suurin syvyys: 92 m
• Keskisyvyys: 15 m
• Tilavuus: 15,9 km3
• Laskujoki: Paatsjoki
• Inarijärvi, jota myös Inarinjärveksi ja Inariksi kutsutaan, on muodostunut yli 50 miljoonaa vuotta sitten kallioperän muotoutuessa Skandinaviassa uudelleen.
• Inarijärven alueelta on löydetty ihmisasutuksen jälkiä lähes 10 000 vuoden takaa. Kivikauden ihmiset elivät pyynti- ja keräilytaloutta, jossa asuinsijaa muutettiin kalastuksen ja metsästyksen vaatimusten mukaan kesä- ja talvipaikkojen välillä.
• Inarijärven seutu on ollut inarinsaamelaisten perinteistä asuinympäristöä. Arkeologisten kaivauksien perusteella alueella vaikutti useita saamelaisten pyyntiyhteisöjä.  

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 10/16