Limasieni ei nimestään huolimatta ole sieni – Suomesta on löydetty yli parisataa limasienilajia
Vaikka viimeaikainen tutkimus on valottanut limasienten salaperäistä elämää, on eliöryhmä edelleen varsin tuntematon. Valtaosa lajeista sai suomenkielisen nimensä vasta vuonna 2011 ilmestyneen Limasienet-kirjan (Härkönen & Sivonen) yhteydessä. Perusteellisen oppaan myötä harrastus sai uutta vauhtia ja tieto karttui. Jo seuraavana vuonna samoilta tekijöiltä ilmestyi päivitetty laitos, Suomen limasienet, jossa lajimäärä oli kasvanut yhdeksällä.
Maastamme on löydetty runsaat parisataa limasienilajia, joista useimmat elävät metsissä. Maailmalta lajeja tunnetaan noin tuhat. Se on yllättävän vähän eliöryhmälle, jota esiintyy lähes kaikissa maapallon kolkissa etelästä pohjoiseen, tropiikista tundralle ja sademetsistä aavikoille.
Pieni lajimäärä selittyy sillä, että useimmat limasienet ovat kosmopoliitteja, jotka elävät ympäri maapallon samankaltaisilla ilmasto- ja kasvillisuusvyöhykkeillä. Edes valtamerten saarilla ei ole omaa lajistoaan.
Yksi syy lajiston yhteneväisyyteen voi olla limasienten eliöryhmän valtava ikä. Ne ovat olleet olemassa kauan, ja niiden kehitys on pysähtynyt jo vuosimiljoonia sitten. Tämän tutkiminen on kuitenkin mahdotonta, sillä pehmeistä limasienistä ei ole jäänyt minkäänlaisia fossiileita kertomaan niiden menneisyydestä ja kehityksestä.
Ei sieniä lainkaan
Nimestään huolimatta limasienet eivät ole sieniä. Ne kuuluvat ameeboiden alkeelliseen eliökuntaan, jossa ne muodostavat oman kehityshaaransa.
Se, mitä me kutsumme limasieneksi, on vain yksi eliön kehitysvaihe ja viralliselta nimeltään limakko. Limakko muodostuu pelkästä solulimasta; siinä ei siis ole erillisiä soluja eikä näin ollen myöskään tukevia soluseinämiä. Pehmeän rakenteensa ansiosta ne kykenevät liikkumaan hitaasti ryömimällä. Useimmat lajit etenevät vain millimetrin tai parin tuntinopeudella, mutta jotkut paljon nopeammin, jopa silmin havaittavalla vauhdilla.
Limasienten esiintymisen lähes kaikkialla mahdollistaa itiövaihe, joka kestää hyvinkin epäsuotuisia olosuhteita jopa vuosikausia. Parempien aikojen koittaessa ne itävät ja kehittyvät muutaman solun joukoksi, josta kasvaa olosuhteista riippuen joko ameebamaisia olioita tai uintisiimallisia parveiluitiöitä. Nämä edustavat limasienten suvullista vaihetta. Kahden samanlaisen muodon yhtyessä syntyy limakko, tuo valkoinen, keltainen, oranssi, punainen tai lämpimän ruskea limamöykky, joka hohtaa milloin lahopuun kyljessä, milloin varvikossa kiipeilemässä.
Katoavaista kauneutta
Limasienten lisääntymiseen liittyvät tapahtumat ovat varsin vaihtelevia. Leväperäisimmillä lajeilla toisiinsa yhtyvät parveiluitiöt voivat olla peräisin jopa samasta itiöstä. Toisilla vaatimuksena on aina eri yksilöistä itäneet. Parveiluitiöissä on koiras- ja naaraspuolisia sekä joissain tapauksissa aivan erityisiä koiraita tai naaraita, joiden voidaan katsoa edustavan kolmatta sukupuolta.
Limakon syntyminen vaatii joka tapauksessa kahden eri sukupuolta olevan parveiluitiön yhtymistä, mutta tähänkin sääntöön on joidenkin limasienten kohdalla poikkeus. Limakko voi syntyä neitseellisesti ilman minkäänlaista parveiluitiöiden yhtymistä.
Limasienten kauneus ja värikkyys on katoavaista, sillä limakko näyttää häviävän taivaan tuuliin kirjaimellisesti yhdessä yössä.
Tarkemmin katsoessa huomaa, että se on kuivunut ruskeaksi itiöpesäkkeeksi, joka sisältää lukemattomia itiöitä. Nämä pienenpienet hiukkaset voivat kulkeutua ilmavirtausten ja veden mukana tai hyönteisten karvoihin tarttuneina pitkiä matkoja. Maahan jouduttuaan ne jäävät odottamaan suotuisaa hetkeä itääkseen ja aloittaakseen uuden sukupolven kierron.
Kaikkina vuodenaikoina
Limasienillä on kolmenlaisia limakoita: mikroskooppisen pieniä alkeislimakoita, verkkomaisia, alustan rakosiin kätkeytyviä piilolimakoita sekä selvästi nähtäviä ilmilimakoita. Ne kykenevät liikkumaan hitaasti ryömimällä, jakautumaan esteen kohdatessaan ja yhtymään myöhemmin uudelleen tai jatkamaan erillistä elämäänsä. Jotkin lajeista voi tunnistaa limakon perusteella mutta useimmat vasta kypsistä itiöpesäkkeistä.
Limakoita voi tavata kaikkina vuodenaikoina, jopa talvella, mutta niiden esiintyminen painottuu syksyyn. Ne tarvitsevat kosteutta, ja monet lajit viihtyvät maanpinnan tuntumassa karikkeessa, lahopuussa tai kiipeilevät metsän varvikossa. Ne syövät bakteereita ja sieniä, joskus myös toisia limasieniä, ja ne kykenevät suunnistamaan ravinnon luo.
Niiden on todettu myös reagoivan erilaisiin muutoksiin ”järkevällä” tavalla, mutta on hämärän peitossa, miten ne ympäristöään aistivat.
Olosuhteiden muuttuessa todella huonoiksi limakot voivat kovettua limakkopahkoiksi, jotka voivat itiöiden tavoin odottaa pitkään suotuisampien aikojen koittamista.
Kiehtovia nimiä
- Muistan nuoruudestani kaksi limasientä, joilla oli mielikuvitusta kiihottavat nimet. Kirnuvoinkeltaisena hohtava paranvoi ja vaaleanpunainen sudenmaito taisivat olla ainoat limasienet, joilla siihen aikaan edes oli suomenkielinen nimi.
- Kummankin nimi kertoo siitä, että kummalliset limakot, jotka ilmestyivät ja katosivat kirjaimellisesti yhdessä yössä ja joiden hitaan liikkumisen tarkkasilmäiset panivat merkille, oli luontevaa liittää pahoihin voimiin. Ja niitähän susi ja para silloin edustivat.
- Para on kansanperinteessä esiintyvä uskomusolento, jonkinlainen kodinhaltija, jonka uskottiin tuovat isäntäperheelleen rikkauksia varastamalla muiden omaisuutta. Para oli myös noidan voimallinen apuhenki, jonka tämä lähetti hämärähommiin tai jonka hahmossa noita itse kierteli varastelemassa.
- Voin kähveltäminen ja vieraiden lehmien lypsäminen olivat parojen tyypillisiä töitä ja lienevät syy nimeen. Karikkeessa tai mustikanvarvuissa olevien kullankeltaisten möykkyjen ajateltiin olevan paran tiputtelemia voinokareita.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
Osaston luetuimmat
- Tämä kone mullisti kotitarveklapien tekemisen 40 vuotta sitten eikä vanhaan enää palattu
- Kemin jättitehtaalle karmea alku, yli viisi kuukautta pois pelistä – Metsä Group vakuuttaa, että puukauppatahti pitää silti
- Aarre | Aarteen lukija on oppinut, että hoitamattomasta metsästä on vaikea saada enää hoidettua ‒ ”Viisainta olisi olla puuttumatta vanhojen metsien elämään”
- Kauppalehti: Nuuka eteläpohjalaismies keräsi kaikessa hiljaisuudessa miljoonaomaisuuden – säätiö auttaa nyt rahoilla kotikylän nuoria
- MTK on pettynyt hirvieläinten metsästystavoitteisiin: ”Metsänomistajien ja muiden sidosryhmien näkemykset jätettiin monessa riistaneuvostossa täysin huomioimatta”
- Miljardi-investoinnit alkoivat sataa UPM:n laariin, yhtiö erottui selvästi kotimaisista kilpailijoistaan
- Stora Enson tulos heikkeni − yhtiö varautuu irtisanomisiin