Katri Pirttijärven mielestä metsänomistajat voisivat rohkeammin käyttää metsiään matkailuun

Savunharmaa islanninhevonen katsoo tarkkaan jouhiensa lomasta, kun Katri Pirttijärvi avaa tarhan veräjän ja astuu aitaukseen.

”Ostin Logandin, niin kuin muutkin tallini hevoset, Islannista. Se tuli Suomeen keväällä 2016”, Pirttijärvi kertoo, taluttaa oriin talliin ja satuloi sen.

”Logandi on yhteistyöhaluinen ja kiltti ori, mutta en minä silti tätä asiakkaille antaisi”, hän naurahtaa.

Jämsässä toimiva matkailupalveluyritys tarjoaa vieraille majoitusta ja islanninhevosvaelluksia. Etenkin ulkomaisille vieraille Keski-Suomen luonto on elämys.

”Turistit eivät lakkaa ihmettelemästä, miten täällä voi olla metsää näin paljon.”

Matkailu otetaan huomioon Pirttijärven tilan hakkuissa. Esimerkiksi tämä kirjanpainajien vuoksi tehty uudistushakkuu rajattiin niin, ettei sitä näe vieressä olevan järven vastarannalta. Kuva: Hanne Manelius

Hevosiin Katri Pirttijärvi ihastui jo pikkutyttönä ja aloitti ratsastuksen 10-vuotiaana.

”Näin jälkeenpäin ajateltuna sen ajan opetushevoset olivat kamalia, mistä lie teurasjonosta ratsastuskouluun hankittuja. Vähän väliä joku putosi selästä. Ihme, että kukaan meistä on hengissä edes.”

Jokin hevosalassa kuitenkin kiinnosti, ja Pirttijärvi haaveili hakeutuvansa opiskelemaan sitä. Vanhemmat kehottivat häntä kuitenkin hankkimaan ”oikean” ammatin. Niinpä hän kävi hotelli- ja ravintolakoulun ja hankki yliopistokoulutuksen pääaineenaan englantilainen filologia.

Jämsän Tyryn kylällä sijaitseva Pirttijärven tila on ollut Katri Pirttijärven suvun omistuksessa 1800-luvulta lähtien. Katrin isoisän isoisä Kustaa Pirttijärvi tuli aikanaan tilalle torppariksi.

”Isovanhemmat asuivat tilalla niin pitkään kuin kykenivät, ja sen jälkeen tila jäi tyhjilleen.”

Katri Pirttijärven isä oli kuollut jo aiemmin, joten isovanhempien kuoltua tila jäi Katrille ja tämän veljelle. Tuohon aikaan Katri Pirttijärvi asui puolisoineen Vihdissä, teki käännöstöitä WSOY:lle ja hoiti perheen 4- ja 5-vuotiaita tyttöjä.

”Minussa heräsi halu toteuttaa lapsuudesta kytenyt unelma hevosmatkailuyrityksestä. Perinnönjaon yhteydessä ostin veljeni osuuden tilasta, ja marraskuussa 1999 muutimme tänne.”

”Kyllä minä koneisiin tartun mutta ei niiden käyttö vahvuuteni ole”, myöntää Pirttijärvi, joka tekee tilallaan kaiken itse polttopuita myöten. Kuva: Hanne Manelius

Kaupassa Katri Pirttijärven omistukseen siirtyi tilakeskus, pari hehtaaria vanhaa pellonpohjaa sekä 90 hehtaaria metsää. Pirttijärvi huokaa syvään muistellessaan alkuaikoja tilalla.

”Ensimmäinen talvi oli hirveä. Jos olisin tiennyt, millainen työmaa on edessä, olisinkohan ryhtynyt.”

Vuosien asumattomuus oli vienyt päärakennuksen ja navetan katot huonoon kuntoon, ja ne piti vaihtaa. Myös sisätilat vaativat täydellisen remontin. Samanaikaisesti Katri Pirttijärvi yritti käynnistää yritystoimintaansa sekä hoitaa tyttäriään talossa, jossa ei ollut kunnollisia pesutiloja ja jonka muutkin mukavuudet oli päivitetty viimeksi 60-luvulla.

”Kerran keittiön lahon tiskipöydän alta kurkisti rotta. Toisena päivänä jäin pihaan kiinni takavetoisella Volvo Amazonillamme.”

Pian tilalle muuttivat ensimmäiset islanninhevoset. ”Tutun tuttu sanoi, että läheisellä tallilla on myynnissä issikoita. Menin katsomaan ja totesin, että kivan näköisiä, mä ostan nämä.”

Jälkeenpäin Katri Pirttijärveä on harmittanut se, että alkurytinässä voimavarat eivät riittäneet kunnon majoitustilojen rakentamiseen. Niiden puutteen vuoksi yrityksen toiminnan painopiste kääntyi majoituspalveluista ja vaelluksista ratsastuskoulun suuntaan.

Oman sukupolvensa tapaan Katrin isoisä oli nuuka metsistään. Niitä hakattiin vain jos oli pakko. Kun tila siirtyi Katri Pirttijärven omistukseen, valtaosa metsistä oli ehtinyt päätehakkuuikään.

”Minähän en silloin tiennyt metsänhoidosta mitään. Minulla oli hienoja ajatuksia luontaisesta uudistamisesta mutta ei käsitystä siitä, mikä metsässä toimii ja mikä ei.”

Katrin tueksi tuli nyttemmin jo eläkkeelle siirtynyt Päijänteen metsänhoitoyhdistyksen metsäneuvoja Leo Kivelä. Kivelän avustamana Pirttijärvi teki ensimmäiset puukauppansa, ja kun ensimmäisen uudistusalan istutus tuli eteen, Kivelä neuvoi häntä kädestä pitäen, miten pottiputkea käytetään.

”Leo ei ikinä nauranut hulluillekaan ideoilleni tai pitänyt niitä kaupunkilaisen haihatteluna vaan sanoi, että voidaanhan myö kokeilla.”

Luontaista uudistamistakin tuli testattua – ja todettua, että rehevällä maalla heinä kasvaa niin rajusti, että taimet jäävät sen alle.

”Se kohde piti sitten muokata ja istuttaa. Mutta on hyvä, että sain kokeilla. Metsänhoidossa tulee uusia trendejä ja kaiken autuaaksi tekeviä oppeja. Jos asioista ei tiedä, menee helposti sekaisin yhden sanoessa yhtä ja toisen toista.”

Metsänhoidon Katri Pirttijärvi on opetellut kantapään kautta. ”Kokeillessa oppii, mikä toimii käytännössä ja mikä ei.” Kuva: Hanne Manelius

Kylällä Katri Pirttijärven kiinnostus maa- ja metsätalouden asioihin oli pantu merkille.

”Pari vuotta sitten naapuri soitti ja ehdotti, että lähtisin ehdolle metsänhoitoyhdistyksen valtuustovaaleihin. Silloin ajattelin, että nyt on kiitettävä luottamuksesta ja lähdettävä mukaan.”

Metsänhoitoyhdistyksen valtuuston jäsenyys on Pirttijärven mukaan ollut kiinnostavaa.

”Olen oppinut uusia asioita puukaupan katkonnan merkityksestä ja huomannut, miten tärkeä rooli metsänhoitoyhdistyksellä on yksityiselle metsänomistajalle. Yhdistys on ainut taho, joka pitää yksityisen metsänomistajan puolta.”

Katrin ja hänen puolisonsa liitto päättyi eroon kymmenen vuotta sitten, ja sen jälkeen tilan kaikki työt ovat olleet Pirttijärven vastuulla.

”On pitänyt opetella traktorin, lumilingon ja klapikoneen käyttö. Kyllä minä niihin tartun, kun on pakko, mutta teknisten vempaimien käyttö ei ole vahvuuteni vieläkään.”

Hiekkatiellä Katri Pirttijärvi kannustaa Logandin reippaaseen tölttiin. Vaikka vauhti on huima, askellaji on niin tasainen, että kokemattomampikin ratsastaja pysyisi kyydissä. Mäenharjalla Pirttijärvi jarruttaa Logandin käyntiin ja ohjaa sen ajouralle.

Vuosi sitten Katri Pirttijärvi päätti herättää uudelleen henkiin vanhan unelmansa hevosmatkailuyrityksestä. Hän ajoi alas ratsastuskoulutoiminnan ja hankki vieraiden käyttöön kaikilla mukavuuksilla varustetun glamping-teltan.

Tänä vuonna majoittujia kävi kahdeksasta maasta. Myös hevosvaellukset kiinnostivat. Metsien käsittelyssään Pirttijärvi ottaa huomioon molempien asiakasryhmien tarpeet.

”Tähän piti tulla harvennus, mutta motokuski huomasi, että osa kuusista on kuivunut”, Pirttijärvi kertoo.

Kuusikkoon oli iskenyt kirjanpainaja, joten harvennus muuttui päätehakkuuksi. Leimikko rajautuu toiselta laidaltaan tiehen ja toiselta järveen, jonka vastarannalla glamping-teltta on.

”Jotta hakkuu ei näkyisi vastarannalle, rantaan jätettiin tavallista leveämpi suojavyöhyke, ja tien varresta hakkuu aloitettiin kapeana.”

Pirttijärven mukaan matkailu- ja talouskäyttö eivät sulje toisiaan pois. Tilan läheisyydessä on metsiä, joita ei hakata maisemasyistä. Usein kuitenkin suojavyöhykkeillä ja säästöpuiden sijoittelulla maisemaa saadaan pehmennettyä niin, ettei uudistushakkuukaan käy turistin silmään.

Katri Pirttijärvi uskoo, että metsänomistajat voisivat nykyistä rohkeammin käyttää metsiään vaikkapa juuri matkailupalveluiden tuottamiseen.

”Metsästä voi saada muutakin kuin kantorahatuloa. Kaikki turistit eivät halua Lappiin.”

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 10/2019.

• Metsäala on kiinnostava ala, jolla on monenlaisia työmahdollisuuksia – ehdottomasti harkinnan arvoinen nuorille.
• Metsällä voi ansaita rahaa muutenkin kuin puukauppojen kautta. Metsäluonnon merkitystä matkailussa ei vielä täysin tajuta.
• Metsän omistamista ei pidä pelätä, sillä apua saa esimerkiksi metsänhoitoyhdistykseltä.
• Onko sinulla taito, jota voit hyödyntää esimerkiksi etätöiden kautta? Jos on, silloin metsätilalla asuminen voi olla mahdollisuus.
• Maa- ja metsätaloudessa tarvitaan kärsivällisyyttä.