Isomäki: Kannattaisiko Suomessa yrittää viljellä saksanpähkinää?

Useat suuret tutkimukset ovat viime vuosina vahvistaneet, että erilaisilla pähkinöillä on merkittäviä myönteisiä terveysvaikutuksia. Suurin piirtein kaikki pähkinät ovat terveellisiä, mutta saksanpähkinä (Juglans regia) näyttäisi jostakin syystä olevan ihmisen kannalta erityisen hyödyllinen laji.

Yksi kaikkien aikojen suurimmista ravinnon terveysvaikutuksia tarkasti seuranneesta tutkimuksesta, PREDIMED, totesi, että kolme annosta saksanpähkinöitä viikossa nauttineilla ihmisillä oli jonkin verran normaalia pienempi sydänkohtauksen riski. Tämä ei ollut suuri yllätys. Mutta paljon saksanpähkinöitä syöneen ryhmän syöpäkuolleisuus oli tutkimuksen aikana puolet pienempi kuin vertailuryhmillä ja myös aivohalvauksien riski laski puoleen.

Nämä PREDIMEDin tulokset ovat herättäneet laajaa huomiota, ja osa tutkijoista pitää niitä mahdottomina. On toki mahdollista, että myöhemmät tutkimukset toteavat, että tutkimus ei osannut ottaa jotakin yllättävää tekijää huomioon ja päätyi näin liioittelemaan saksanpähkinöiden terveysvaikutuksia.

Seitsemän tuhatta miestä ja naista on kuitenkin jo sen verran suuri ryhmä, että merkittävien riskien puolittuminen tämän kokoisilla otoksilla tarkoittaa ilman muuta jotakin.

Suomessa ei ole tiettävästi koskaan viljelty saksanpähkinää onnistuneesti. Lähimmät viljelmät, joista olen kuullut, olivat Virossa, ja nekin tuhoutuivat toisessa maailmansodassa.

Suomi on kuitenkin lämmennyt 2,3 asteella sadan viime vuoden aikana. Olisiko nyt hyvä aika yrittää uudelleen?

Keski-Aasian ja Himalajan vuoristoissa kasvaa erittäin kylmänkestäviä saksanpähkinäkantoja. Esimerkiksi Kirgisiassa on kokonaisia suuria saksanpähkinämetsiä vielä 2 000 metrin korkeudessa, ja Himalajalla, Tiibetissä ja muualla Keski-Aasian vuoristoissa kasvaa yksittäisiä puita vielä neljän kilometrin korkeudessa.

Lämpötila laskee keskimäärin puoli astetta aina, kun mennään sata metriä ylöspäin. 4 000 metrin yläpuolella sinnitelleiden keskiaasialaisten saksanpähkinäpuiden on täytynyt aika ajoin selvitä hengissä 40 tai 45 asteen pakkasista.

Eikö Suomen kannattaisi pyytää kyseisten maiden hallituksilta kokeiltavaksi korkealla vuoristoissa kasvavien saksanpähkinöiden vartteita, mikrosilmuja ja siemeniä?

Saksanpähkinän viljely Suomessa ei välttämättä olisi taloudellisesti kovin kannattavaa, mutta siitä tulisi hieno lisä suomalaisiin puutarhoihin ja puistometsiin.

Saksanpähkinä on erittäin kaunis, komea puu. Suurimmat Himalajalla näkemäni saksanpähkinäpuut olivat noin 45 metrin korkuisia ja rinnankorkeudelta lähes neljän metrin paksuisia. Euroopassakin on puita, joiden rinnankorkeusläpimitta on kahden metrin paikkeilla.

Saksanpähkinät ovat ruokakaupoissa harmillisen kalliita, vaikka Itä-Euroopan maiden vuotuinen hehtaarisato on ollut keskimäärin 19 tonnia vuodessa ja esimerkiksi Pakistanissa vielä vähän enemmän. Sadonkorjuu ja pähkinöiden kuoriminen vaativat niin paljon työtä, että se kiskoo hintoja ylöspäin. Lisäksi saksanpähkinöiden kysyntä on edelleen sen verran pientä, että ne ovat supermarketeille yhä niin sanottu pienen volyymin tuote.

Tämä voi kuitenkin tulevaisuudessa muuttua, jos saksanpähkinöiden terveydelliset vaikutukset ovat edes suunnilleen yhtä merkittäviä kuin miltä ne tällä hetkellä näyttävät.

Tutkimusten mukaan saksanpähkinät eivät edes lihota, vaikka ne sisältävät paljon kaloreita. Koska ne saavat olon tuntumaan kylläiseltä ja nopeuttavat aineenvaihduntaa, niitä voi ilmeisesti käyttää jopa eräänlaisena laihdutus­ruokana.

Aarre-lehden kolumnisti kirjailija Risto Isomäki (s. 1961) tunnetaan tieteisromaaneistaan, tietokirjoistaan ja tiedeaiheisista lehtiartikkeleistaan.