Isomäki: Ilmalämpöpumppu ja tulisija ovat hyvä työpari

Suomeen asennettiin vuoden 2018 aikana yhteensä 76 000 uutta lämpöpumppua. Niistä 60 000 oli ilmalämpö-, 8 000 maalämpö- ja 5 000 ilma- vesilämpöpumppuja. Loput kolme tuhatta olivat poisto­ilman lämpöä talteen ottavia järjestelmiä.

Rakennusten lämmitykseen vuosittain käytetty energiamäärä Suomessa on vaihdellut 45 terawattitunnin molemmin puolin säistä riippuen. Suomen 900 000 lämpöpumppua tuottavat nykyään jo noin kymmenen terawattitunnin verran energiaa verkosta otetun sähkön jatkoksi. Tämä on lähes 20 prosenttia Suomen lämmitysenergiasta ja lämpimästä vedestä.

Ilmalämpöpumppujen eli ilpujen suosio on kasvanut erityisen nopeasti, sillä ne ovat edullisia ja nopeita asentaa. Lisäksi niiden lämmityskauden aikainen ”sähköä sisään – lämpöä ulos” -suhde eli SCOP on parantunut paljon. Vuosikymmen sitten ilmalämpöpumppu tuotti lämmityskauden aikana noin puolitoista kertaa kuluttamansa sähkömäärän verran lämpöä. Nyt kehittyneimpien mallien SCOP on Etelä-Suomessa jo viiden paikkeilla. Testivoittajat tuottavat kaksi kertaa ottotehoa suuremman määrän lämpöä vielä silloinkin, kun ulkona on 20 astetta pakkasta.

Ilpujen ilmastoystävällisyys on parantunut myös toista kautta. Useimmat mallit käyttävät nykyään kylmäaineenaan HFC 32:ta (R32:ta). Se siirtää lämpöä niin tehokkaasti, että sitä tarvitaan vain noin kilo yhtä ilpua kohden. Lisäksi R32:n ilmastoa lämmittävä vaikutus eli GWP (global warming potential) on reilut kolme kertaa pienempi kuin aiemmalla kylmäaineella. Jos vahinko tapahtuu ja kylmäaineputkiin tulee reikä, kilo R32:ta lämmittää ilmastoa yhtä paljon kuin 675 kiloa hiilidioksidia.

Ilmalämpöpumppujen suurin heikkous on Suomen sähköjärjestelmän akilleenkantapää eli kovien pakkasjaksojen aiheuttamat piikit sähkön kulutuksessa. Kesällä sähköä menee vain reilut 5 000 megawattia, mutta kaikkien aikojen ennätyspiikki oli 15 105 megawattia talvella 2016. Kulutuksen korkein huippu voi olla ohi tunnissa, mutta siihen pitää silti varautua.

Ilmalämpöpumput pienentävät sähkön kulutusta silloin, kun ne korvaavat suoraa sähkölämmitystä, mutta huippupakkasten aikana ero on pieni. Silloin, kun lämpö­pumput korvaavat öljy-, puu- tai pellettilämmitystä, ne kasvattavat sähkön kulutushuippuja. Mallinnuksien mukaan erilaisiin tilanteisiin asennettujen ilmalämpöpumppujen yhteisvaikutus vähentäisi vuonna 2030 sähkön tarvetta kylmimpien viikkojen aikana 10–17 prosenttia mutta kasvattaisi kulutusta kylmimpinä päivinä ja tunteina.

Ongelmaan olisi yksinkertainen ratkaisu. Tulisija ja ilmalämpöpumppu ovat erinomainen työpari. Suuri osa suomalaisista on totta kai jo ymmärtänyt tämän ja käyttää näitä kahta lämmitysmuotoa rinnakkain.

Myös valtiovallan pitäisi alkaa edistää yhdistelmää järjestelmällisesti eräänlaisena vahvasti suositeltuna ja ehkä jopa tuettuna perusratkaisuna.

Jos kaikki lakkaisivat käyttämästä ilmalämpöpumppujaan lämmitykseen aina, kun pakkanen laskee alle 20 asteen, ja sytyttäisivät tulet takkauuneihin tai pellettikamiinoihin, isot piikit sähkön kulutuksessa jäisivät historiaan. Ilpun noin 15 wattia sähköä vievä puhallustoiminto kannattaa tietysti tällöinkin jättää päälle. Se lisää puulämmityksen tehokkuutta ja pidentää pesällisen vaikutusaikaa puhaltamalla lämpimän ilman katonrajasta alas. Vaikutus on sitä suurempi, mitä korkeammasta huoneesta on kysymys.

Kaupunkien talvi-ilmaan tulee kyllä pienhiukkaspiikkejä, mutta niidenkään suhteen ei kannata heittäytyä hysteeriseksi. Yli 90 prosenttia pienhiukkasiin liittyvistä vakavista terveysongelmista kehittyy vasta jatkuvan, pitkäaikaisen altistuksen seurauksena. Sitä paitsi parhaiden uusien ilmalämpöpumppujen sisäilmaa puhdistavat suodattimet alkavat olla allergikon näkökulmasta jopa taianomaisen hyviä. Suodatintoimintoja voi käyttää myös pelkän puhalluksen yhteydessä silloin, kun tulisijan veto tai ilmanvaihto kiskoo pienhiukkasia sisään.

Aarre-lehden kolumnisti kirjailija Risto Isomäki (s. 1961) tunnetaan tieteisromaaneistaan, tietokirjoistaan ja tiedeaiheisista lehtiartikkeleistaan.