Pääkirjoitus: Vapaa kasvatus ja jatkuva vapaus

Vietin lapsuuteni sokerijuurikaspellolla. Kahdesta vierekkäisestä taimesta nappaistiin terävällä kuokalla pois se pienempi. Oppi painui selkäytimeen niin, että kun katselin illalla telkkarista Kivikasvoja, harvensin mielessäni laulajien rivistä Dolivon ja Sajakorven. Fredi ja Ilkka Hemming saivat jäädä kasvamaan.

Jurttimuistot palasivat mieleeni WWF:n toukokuussa järjestämässä jatkuvan kasvatuksen seminaarissa, jossa väiteltiin muun muassa ylä- ja alaharvennuksen paremmuudesta. Siis siitä, että kun metsässä tehdään harvennushakkuu, onko kannattavampaa kaataa isoimmat puut vai ne vieressä kasvaneet, pienemmiksi jääneet.

Seminaarissa professori Timo Pukkala esitteli ”vapaan tyylin” metsätalouttaan, jossa yhdistellään tasaikäiskasvatuksen ja jatkuvan kasvatuksen parhaita puolia. Pukkala kertoi laskevansa kaikki muut hakkuutavat paitsi avohakkuun jatkuvan kasvatuksen hakkuiksi, vaikka kaikkien silmissä esimerkiksi siemenpuuasento ei edusta kovinkaan jatkuvapeitteistä metsätaloutta. Professori myönsikin, että jatkuva metsäpeite on liukuva käsite.

Esimerkiksi Metsähallituksella on käytössään 15 eri hakkuutapaa, joita sovelletaan eri kohteissa tarpeen mukaan. Kannattaa muistaa, että kun metsään menee moto, läheskään aina siitä ei seuraa aakeeta laakeeta.

Eri menetelmien kannattavuuslaskelmissa on merkitystä valitulla korkokannalla samoin kuin sillä, kuinka korkeiksi nousevat taimikon perustamiskulut. Omalla työllä, itse istuttamalla ja raivaamalla, minimoi uudistamiskuluja ja samalla hilaa metsätaloutensa laskennallista kannattavuutta ylöspäin.

Jatkuvan kasvatuksen riskejä ovat muun muassa epätasainen taimettuminen ja taimien hidas kasvu. Kuusikon juurikäävässä auttaa vain puulajin vaihto.

Jatkuvan kasvatuksen metsänhakkuita ovat Suomessa jo vuosia tarjonneet pari vaihtoehtoiseen metsänhoitoon itsensä profiloinutta yritystä, ja menetelmään luottaa myös pari yhteismetsää. Nyt markkinoille ovat tulossa näkyvästi suuret puunostajat. UPM Metsän johtaja Sauli Brander sanoo, että laajemmalla tarjonnalla yhtiö haluaa motivoida metsänomistajia hoitamaan metsiään. Stora Enso Metsän yritysvastuujohtaja Pekka Kallio-Mannilan mukaan jatkuva kasvatus on yksi monista vastuullisen metsänhoidon muodoista.

Jatkuvan kasvatuksen metsänhoitopalveluja tuotteistamalla halutaan tavoittaa ne metsänomistajat, jotka eivät muuten myisi puuta lainkaan. Tarjolla on vaihtoehtoja, metsänomistaja päättää mitä haluaa, ja tämä on jatkossakin ainoa oikea tie.