”Mustikoilla aloitetaan ja karpaloihin lopetetaan”, kuvailee Aarteen lukija suomalaisen metsän kesäaarteita

”Metsään voi huutaa huolet ja murheet, luonnolla on aikaa kuunnella”, Kati Auvinen kirjoittaa. Kuva: Jaana Kankaanpää

Koronan myötä metsästä on tullut suomalaisille yhä tärkeämpi. Olemme joutuneet välttelemään massatapahtumia ja olemaan omissa oloissamme. Siispä suuntaamme metsään.

Itsekin lähdin viime kesänä patikoimaan Etelä-­Konneveden kansallispuistoon ystävän innoittamana. Ja täytyy sanoa, että reissu oli antoisa. Löysimme erämaamökin ja sen tarinan. Kiipesimme pienelle vuorelle, josta oli kauniit näkymät alas lammelle ja vastapäiseen metsikköön. Kiersimme lammen ympäri patikointipolun, jossa oli nousuja ja laskuja. Lopuksi päädyimme takaisin alkupisteeseen ja paistoimme laavulla makkarat.

Sillä retkellä huomasin, ettei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, siis lentelemään lentokoneella toiselle puolelle maapalloa. Lähempänäkin on retkikohteita, ja niissä käyminen on paljon ympäristö­ystävällisempää ja halvempaa kuin lentäminen. Tämän on huomannut moni muukin suomalainen.

Alkukesä menee metsän marja-aarteita odotellessa. Mustikoilla aloitetaan ja karpaloihin lopetetaan. Siihen väliin mahtuvat vatut, lakat ja puolukat. Lakkasuolla kävin veljeni opastamana. Karpalosuolla on oma tunnelmansa, kun ilma alkaa viiletä ja päivä lyhentyä. On viimeisiä hetkiä kerätä kesän satoa talteen.

Viime syksynä ystäväni houkutteli minut ensimmäistä kertaa sienimetsään poimimaan kantarelleja. Kävimme poimimassa niitä monta kertaa, ja nyt osaisin löytää niitä itsekin. Suppilovahverot jäivät opeteltavaksi tulevalle syksylle.

Eikä aina tarvitse saada saalista. Metsään voi mennä kävelylle, niin mieliala paranee. Metsään voi huutaa huolet ja murheet, luonnolla on aikaa kuunnella.

Kati Auvinen

Kuopio